9.10.2010

Istutuksia ennen talven tuloa

Edellisestä puutarhalastusta on vierähtänyt näköjään taas liki kuukausi, vaikken olekaan vielä ryhtynyt viettämään talvea. Olen istutellut sitä sun tätä enkä näköjään ole kirjannut kaikkea muistiin tänne - mitenköhän enää muistan vanhempia juttuja?

Mantshuriankirsikan alapuolelle istutin siis punaisia kasvitieteellisiä tulppaaneja jo aiemmin. Sittemmin postista saapuivat myös tilaamani valkoiset saman suvun edustajat, jotka istutin samaisen pensaan yläpuolelle. Näitä tulppaaneja Tulipa humilis 'Alba coerulea oculata' kutsutaan näköjään myös nimellä snow princess eli lumiprinsessa. Mielenkiinnolla odotan kevättä.

Koko kesän projektini "joutomaasta keijupuutarhaksi" ei ole valmistunut mutta monta hommaa olen saanut tehtyä. Pihan komeimman nuoren tammen alle perustin varjon kasvien ryhmän. Olen laittanut suunnilleen kaikkien kasviryhmien alle sanomalehtiä ym. paperia ennen kuin olen levittänyt kasvualustaksi paksun multakerroksen. Vaikka olen tänäkin kesänä pariin kertaan myrkytellyt joutomaalta rikkakasveja niin eiväthän ne kokonaan ole kadonneet, joten toivon, paperikate mullan alla auttaisi jotain. Tammen alle syntyi runopenkki, sillä sanomalehtien joukossa oli myös amerikkalaisen kirjallisuuden luentomuistiinpanoja... Särkyneen sydämen kohdalla on Anne Bradstreetin runo A Letter To Her Husband, Absent Upon Public Employment - siis kasvin nimeen sopivaa luettavaa.

Muita runopenkin kasveja ovat kuunlilja Hosta fortunei 'Minuteman', kääpiöjaloangervo Astilbe chinensis 'Pumila', kesäpikkusydän, kuunlilja Hosta 'Wide brim' sekä äidiltäni saatu taponlehti Asarum europaeum. Penkin alareunaan jäi vielä vähän tilaa, mutta nyt ei löydy siihen sopivia kasveja, saa odottaa kevääseen. Jos löytäisin siihen vaikka jotakin kaunista saniaista, esim. tarha-adiantumia, johon ihastuin puutarhakirjan kuvassa.

Multi blue -kärhön ympäristöön laitoin uusia maanpeitekasveja ja reunukset. Kärhön ympärille tuli violettikukkaista pikkutalviota ja imikkää (molempia sain runsaasti äidiltäni). Lisäksi iskin kesäkukka-amppeleista jo kuivumaan päässeitä kirjavalehtisiä maahumaloita sinne toiveissani, että ne jäisivät vielä henkiin talven jälkeen. Katsotaan. Pikkutalvioiden joukkoon kärhön lähelle istutin myös tulppaaneja, 10 kpl Tulipa viridiflora 'Greenland' ja 20 kpl Tulipa viridiflora "Spring Green'.

Puutarhamyymälän alennusmyynnistä (taisi olla -50%) hankin haaveileman makeakirsikan Leningradin musta, joka on kuulemma jo useampana vuonna tuottanut satoa ruukussa kasvaessaankin. Sen juurelle istutin tulppaanilajitelman, jonka erilaiset sipulit olivatkin onneksi pakkauksessaan erillään eivätkä sekaisin. Kirsikan etupuolelle tuli Tulipa viridiflora 'Esperanto' ja takapuolelle Tulipa viridiflora 'China Town'. Pakkauksessa taisi olla kumpaakin lajiketta 5 kpl. Minulla on nyt siis jokin juttu näiden vihreäraidallisten tulppaanien kanssa...

Ai niin, ja aikaisemmin istutin myös alesta ostettuja purppurasinilatvoja Polemonium yezoense 'Purple Rain Strain' ja jotain muuta, mitä en nyt muista eikä pimeässä näe käydä tarkistamassa.

Lisäksi istutin likakaivon ympärille töyhtöangervoja. Siinä on ennestään jo pari pehkoa tatarta, taitaa olla röyhytatar. Ne eivät yksinään riitä peittämään likakaivoa näkymästä, kuten ajatus olisi. Reheväkasvuiset perennat ovat tähän tarkoitukseen hyviä, sillä ne antavat näkösuojaa mutta eivät estä likakaivon tyhjennystä, joka kuitenkin täytyy tehdä useamman kerran vuodessa, tällä viikolla juuri viimeksi oli tyhjennys ja edellinen taisi olla keväällä.

9.9.2010

Syksyn kaunistuksia

Alkukesästä etsin komeamaksaruohoa kaupoista, ei löytynyt, mutta parin kilometrin päässä asuvalta naapurilta sain alkuja. Tai no, ei alkuja vaan isoja pehkoja, joita hän harvensi kukkapenkistään, että sai tilaa muille kukille. Kaksi pehkoa sijoitin mutkan kautta tähän kivipenkereen juurelle, ja kaksi pehkoa vielä riitti ystäville annettavaksi.
 


Eilen puutarhakaupassa piipahtaessani näin paljon komeamaksaruohoja. Myyjä kertoi, ettei niitä kesällä olekaan tarjolla vaan ne myydään näin syksyllä, kun ne kukkivat. Ymmärrän kyllä, että näiden kauniiden kukkien puhjettua käyvät paremmin kaupaksi. Komeamaksaruoho (Sedum 'Herbstfreude') on nimensä mukaisesti syksyn ilo.

 


 


Kivipenkereestä löysin myös tällaista hyvin viihtyvää kasvia, lienee myös jokin maksaruoho, ja varmaankin olen ne aivan itse sinne istuttanut, mutta en taas muista koko asiaa. Näitä löytyi paristakin paikasta hyvinvoivana.

 


Tänä vuonna sammalleimut eivät innostuneet uusintakukinnasta tämän enempää toisin kuin esimerkiksi viime kesänä.
 

8.9.2010

Prenikka puutarha- ja muillekin ajatuksille


Minua on tässä syksyn aluksi muistettu. Ensin jo toista isoa ja hienoa puutarhaprojektiaan puuhaileva ja dokumentoiva Mari muisti puutarhablogiani prenikalla. Hieman sen jälkeen samainen prenikka saapui Virtaaviin ajatuksiini toiselta arjen sankarilta arkitehti Katjalta. Prenikkaan sisältyy haaste kertoa 7 asiaa itsestään. Yritän nyt sitten...

1. Tajusin pari päivää sitten, että olen tänä kesänä alkanut rakentaa keijupuutarhaani. Aika paljon olenkin jo rakentanut sitä, eli olisihan tuon voinut aikaisemminkin tajuta...

2. Kaikista aikaansaannoksistani huolimatta olen vähän pettynyt vähäisiin aikaansaannoksiini. Suhteellisuus on niin suhteellista.

3. Kuluneena kesänä minua eivät ole rasittaneet opiskelut eivätkä palkkatyöt, jotka kuuluvat osa-aikakotiäidin talviini ja joskus muihinkin vuodenaikoihin.

4. Tällä hetkellä kärmistelen jo toista viikkoa raastavassa kurkkukivussa.

5. Tänään huomasin, kuinka paljon pidänkään puutarhani reunamilla rehottavista sananjaloista syksyisin, vaikka kesäisin yritän hävittää niitä puutarhastani pois.

6. Vaikka kesällä surin torstaiblogien taukoa, en silti saanut vastattua Runotorstain kesälomahaasteeseen. Saamaton minä.

7. En muista, minkä romaanin luin viimeksi, vaikka se oli varmaankin alle pari kuukautta sitten, mutta muistan sen kirjan nimen, joka tällä hetkellä on luku-urakkanani: How to Write a Thesis. Aihe ei silti ole vielä ajankohtainen, opiskelenpahan vain etukäteen.



Tunnustusten eteenpäin jakaminen on aina ongelmallista. Minusta tuntuu, että tämäkin prenikka on jo aika laajalti levinnyt lukemissani blogeissa. Hyvät lukijani: jos tunnette tämän tunnustuksen kolahtavan, olkaa hyvät ja siepatkaa omaksenne - takuulla ansaitsette sen.

7.9.2010

Kevättä varten

Kevättä ajatellen ostin eilen tulppaanin sipuleita Prismasta. Kodin Kukkien mainos houkutti kasvitieteellisten tulppaanien lajitelmalla, mutta löysin Prismasta mieleisemmällä ja halvemmalla sekoituksen, jossa oli vain kahta punaista (kun sitä nettikaupan sekoituksen keltaista tulipa tardaa eli parvitulppaania en olisi halunnutkaan, sitä minulla jo on jossain hyvin levinneenä). Tässä sekoituksessa on tulppaaneja Tulipa humilis (vai Tulipa hageri?) 'Little Beauty' ja Tulipa 'Little Princess'.

Lisäksi mukaan tarttui sekoitus isoja valkoisia tulppaaneja, siinä nimenä luki vain Tulipa White blend mixed. Kuvan perusteella sekoituksessa on 3-4 eri tulppaanilajiketta, joista yksi näyttää himoitsemaltani vihreäraidalliselta Spring Green -tulppaanilta.

Kasvitieteelliset pääsivät kevätkaihonkukkien väliin mantshuriankirsikan juurelle. Ilmaisu "juurelle" on vielä tosin suhteellista - tämä pensas on vasta parikymmentä senttiä korkea. Valkoiset isot tulppaanit istutin tarhakalliokielojen väliin, toivottavasti menestyvät siinä.

Vielä himoitsen nettikaupan punavihreiden tulppaanien sekoitusta...

22.8.2010

Liian pitkien päivitysten sijaan

Liian harvoin kirjoitettujen liian pitkien päivitysten sijasta lyhyt kehu. Keijunmekko on paras kesäkukkahankinnoistani ja on ilahduttanut minua jo toukokuun lopulta asti. Vielä se jaksaa kukkia, tosin olisi voinut hyötyä kastelulannoitteesta, mutta enhän minä sellaisia muista antaa.
 


 


Edelleen suunnitelmanani on kokeilla keijunmekon talvettamista kellarissa. Katsotaan, muistanko...

Lisää istutuksia ja kylvöksiä

Olen kärrännyt multaa istutuksia varten kellarin päälle ja vähän muuallekin ja lisäksi olen kärrännyt mursketta polkuihin. Murske vaan loppui ja tuli tenkapoo mutta sitä tarvittanee lisää johonkin muuhun, joten saan samalla sitä myös lisää polkujen rakentamiseen.

Joskus kuluneen viikon aikana istutin terassin-jne alapuoliseen kasviryhmään kotkansiipiä ja sitten myös syysleimuja, jotta saisin vähän väriä tähän pihaan vielä syksymmälläkin. Muistin kylläkin syysleimujen kohdan aurinkoisemmaksi kuin se näyttää olevan. Saa nähdä, miten leimut sitten viihtyvät. Prisman tarjouksesta löytyi Phlox paniculata "Starfire", normaalihinnalla "Europa" ja jo aiemmin Pirilästä törkeän kalliilla nuo etummaiset vaaleanpunaiset, joille ei ole sen kummempaa nimeä kerrottu.
 


Terassin-jne avajaisissa lahjaksi saamani kuulemma Kumpulan kasvitieteellisestä puutarhasta ostettu Prinsepia sinensis sai tänään paikan kesäkeittiön nurkalta. Paikka muuttui alkuperäisestä suunnitelmastani ja suunniteltu vapautui oikealle kirsikkapuulle. Prinsepia sinensis siis tunnetaan Suomessa nimellä mantshuriankirsikka. Tämä tieto löytyi googlailemalla, samoin kuin englanninkielinen nimensä Cherry prinsepia ja saksalainen nimensä Mandschurische Dornkirsche. Joku kommentoikin puutarhakeskusteluissa, että parempi suomalainen nimi olisi mantshurian okakirsikka. Minulla ei ole mielipidettä asiasta, kun en näistä kasveista mitään ymmärrä. Mantshuriankirsikan ympärille istutin äidiltä hakemiani kevätkaihonkukkia.
 


 


Tontin kosteimpaan paikkaan (ojia lukuunottamatta) kasviryhmään laitoin niinikään naapurilta saadut kurjenmiekat (varmaan jotain saksankurjenmiekkaa, sinisiä kuulemma). Paikka ei ole suoranaisesti märkä mutta sen verran kostea, että sateella ja keväisin sen huomaa selvästi. Onnistuin myös tappamaan ruusun, joka erehdyksessä istutettiin pari vuotta tälle linjalle eli ruusulle se ei ainakaan sopinut. Istutin punavalkoiset tulppaanini kurjenmiekkojen väliin ja toiseen kohtaan kylvin vähän maariankellon siemeniä, vaikka minulla ei ole aavistustakaan, tuleeko niistä mitään tähän aikaan kylvettynä. Tämän kukkaryhmän reunuksesta puuttuu vielä kasveja, suunnitelmassa ainakin kylvää rantakukkaa ja varmaan ensi keväänä myös istuttaa joitakin yksilöitä (äidiltäni). Joitakin muita kukkia mahtuisi yläpään reunoille myös, mutta en ole päättänyt, mitä. Ryhmän alapäähän istutin toisen viime syksynä alesta hankkimistani piippuköynnöksistä odottamaan kaariporttia, jonka rakennan joko tänä syksynä tai sitten ensi keväänä.
 



Myrkyllisten kasvien penkki on saanut viime päivinä reunukset ympärilleen kaikenmaailman ylijäämätavarasta. Tänään kylvin sormustinkukkien väliin myös vähän Englannista ostamiani sormustinkukan siemeniä. Kylvin ne paljain käsin, koska ne ovat niin pieniä, mutta päätin, etten enää koskettele edes siemeniä käsineittä. Istutin myös keväällä Lidlistä ostamani Ornithogalum "Saundersiae" -sipulit (googletus ei tuottanut kasville suomenkielistä nimeä mutta tiedon myrkyllisyydestä), jotka olisi näköjään pitänyt istuttaa touko-kesäkuussa, jolloin ne kukkisivat elo-lokakuussa. Katsotaan, mitä niistä tulee. Tämäkin penkki kaipaisi vielä jotain ei-niin-myrkyllistä kasvia parille reunalle mutta en tiedä, mitä.
 


Kellarin takareunalle istutin pilvin pimein naapurin "kukkien kaatopaikalta" hakemiani suikeroalpeja. Eilen hain ja istutin sinne myös vuohenkelloja ja joitakin akileijoja. Naapurin patjarikot puolestaan hyökkäsivät tänään terassin-jne toiselle laidalle erikoiseen muodostelmaan ;) Kuopus auttoi reunuskivien asettelussa.

 


(Kuvani ovat TAAS illalla otettuja eikä niissä näy valon leikkiä, koska aurinko ei enää paistanut pihaamme. Keskeneräisistä jutuista otetut kuvat ovat muutenkin vähän... no, keskeneräisen näköisiä.)

15.8.2010

Ja yhtäkkiä onkin jo elokuun puoliväli

Yli kuukausi on vierähtänyt siitä, kun olen kirjoittanut mitään pihasta tai puutarhasta, ohhoh. Aika ei ole kulunut puutarhaa ajattelematta tai hoitamatta, ei toki niin vaan suorastaan päinvastoin. Tänä helteisenä kesänä jo pelkästään kasteluun on mennyt tuhottomasti aikaa, varsinkin kun innostuin alkukesästä laittamaan todella paljon erilaisia ruukkuja ja lavoja ympäri pihaa...

Kastelun lisäksi olen helteestä huolimatta rakennellut uutta. Esikoinen lausui minulle eräältä parin yön kyläilyreissulta tultuaan suuren kohteliaisuuden. Hän katseli pihaa ja touhujani, mietti hetken ja sanoi: "äiti, sä olet kyllä puutarhahullu". Minä olin (ja olen) otettu ja nimitän itseäni tästä lähin puutarhahulluksi.

Tässä pikainen katsaus minun ja Miehen aikaansaannoksiin.

Mies rakensi terassi-patio-pergola-tanssilava-kesäkeittiön, jota olen muutaman vuoden suunnitellut. Tänään hän myös viimeisteli terassin ja kivipation välille rampin (joka voi olla sateella liukas...), joka takaa terassin esteettömyyden (ihan kuin sitä meidän perheessä tai lähipiirissä muka tarvittaisiin) sekä toimii samalla streetsurfingia patiolla harjoittavalle Kakkoselle skeittiramppina.
 


Terassin-jne sivulle ladoin betonilaatoista ja -kivistä hiukan kiemuran polun, koska en todellakaan viitsinyt käyttää luotilankaa tai edes lankkua apuna... Tämähän on vain muutenvaanpolku, ja sen reuna peittynee pian maanpeitekasveilla. Pari päivää sitten istutin kuvan alkupäässä olevat rönsyleimut, jotka sain naapurilta (väri luultavasti aniliininpunainen tai sinnepäin). Lisäksi tässä on pari syysleimua, jotka kaipaavat kavereikseen vähän lisää samaa lajia, niiden takana rumpuputken pätkään eristetty valkoinen särkynyt sydän ja sen takana kirjavia kuunliljoja. Tänään istutin illalla vielä metsämansikoita polun viereen ja äidiltäni saamiani kotkansiipiä kuunliljojen "taakse" sekä kasviryhmän alareunaan kotkansiipien mukana tulleita pikkutalvioita. Siitä ei vielä ole kuvaa, sillä olin niin likainen ja hikinen, etten iljennyt käyttää kameraa. Ja suihkun jälkeen olikin hämärä elokuun ilta.
 



Kellarin päällinen on vielä aivan vaiheessa, vaikka olenkin tehnyt paljon työtä sen eteen. Kellarin oviaukon yläpuolinen tuki puuttuu vielä, joten en ole voinut istuttaa kasveja aivan reunalle asti. Aivan kellarin päälle sain ihanalta naapuriltani todella ison mättään pikkutalviota, sen etupuolella on omasta pihasta otettuja saman kasvin alkuja ja siitä alaspäin "brittiläinen perennaryhmäni". Brittiläisyys piti jonkin puutarhakirjani mukaan sisällään ruusun, pionin, tarhakurjenpolven ja jättipoimulehden, joten olihan sellaisia pakko hankkia, muut kaupasta mutta yksi pioninalku ystävältä. Reunuskiveyksessä (ylijääneitä kellariharkkoja aukkopuoli ylöspäin käännettynä) on lisäksi minttua, jonka olen tuonut joitakin vuosia sitten entisiltä naapureiltamme Englannista. Lajike on mahdollisesti appelsiiniminttu, sellaiselta se ainakin tuoksuu. Brittiryhmän vieressä keskeneräinen yrttiryhmä, jossa jo kahdesti tänä kesänä alasleikattu saksankirveli, pahasti edellisessä olinpaikassaan tallottua ruohosipulia ja pari pientä kurkkuyrtin taimea. Lipstikka on ainakin suunnitelmissa siihen viereen. Ja tässä kohtaa reunuksessa basilikaa, jota pitäisi raaskia käyttääkin (mutta kun se on niin kaunista). Basilikaa on tosin paljon ruukuissakin, kun sain äidiltäni alkukesästä mahdottoman määrän "ylijäämätaimia".
 


Kellarin tuuletusputken juurella on kirjavaa kuunliljaa (muuten saatu yksiltä ystäviltä 2-3 vuotta sitten ja ollut väliaikaisistutuksissa purkeissa maahan kaivamatta kesät talvet) ja äitini ystävältä saatua lemmikkiä. Lisäksi alennusmyynnistä ostettu kärhö Hagley Hybrid.
 


 


 


Tässä keskeneräisessä istutuksessa äidin ystävältä saatuja sormustinkukan taimia, alesta ostettua kuunliljaa, appiukolta saatuja (oletettavasti) tarhakalliokieloja ja kuunliljojen vieressä etuoikealla muistaakseni jaloangervo Brautschleier. Tässä reunuksena vanha saunanhirsi, joka oli meillä puutavaroiden alustana talon rakennusvaiheessa. Näitä on muutama lisää, mutta ovat menneet melko huonoon kuntoon maata vasten maaten. Kokeilen, saisiko niistä vielä muita käyttöön, sillä turveharkkoihin uppoaa rahaa. Tosin kasvejahan olen hyvin paljon saanut äidiltäni, naapurilta ja ystäviltä eli voihan johonkin rahaakin käyttää.

 


Tässä vielä näkymä kesäkeittiölle päin kellarin päältä kohdasta, johon olen suunnitellut itselleni penkkiä, jotta voin rentoutua puutarhassa, katsella ympärilleni ja kuunnella lintujen laulua. Penkinpaikka on käytännössä testattu puutarhatuolin kanssa. Tässä tuntui hyvältä istuskella.

 


Lopuksi kuva viime kesänä maakasan alle hautautuneesta mutta nyt oikein hyvinvoivasta kärhöstäni. Kärhön alapuolella kaikki vaiheessa... jos ei tänä kesänä tule ns. valmista niin sitten joskus toiste.
 

7.7.2010

Heinäkuun alun kukkijoita

Puutarhassa kukkijat vaihtuvat, nämä kuvat ovat viime lauantaina eli 3.7. otettuja. Pääovelta katsottuna huomio kiinnittyykin nyt vasemmalle rinnepihaan, sillä sekä kuivan ylärinteen ajuruohot että alempana olevat lamopensasangervot (Spiraea decumbens) ja keijuangervot (Spiraea japonica 'Little Princess') ovat puhjenneet kukkaan.

 


 


Ajuruohot ovat levinneet ihanasti. Sain näiden alut kai pari vuotta sitten äidiltäni, jonka mukaan tämä on sitruuna-ajuruoho (Thymus x citriodorus).

 


Lamopensasangervo on kai matalimpia angervoja, mutta nämä herkin valkoisin kukin kukkivat pensaat ovat jo kasvaneet niin, että ovat enemmän kuin polvenkorkuisia.

 


Prinsessaisen vaaleanpunaisten keijuangervojen keskellä kasvaa päätään pidempänä kurjenkello (Campanula persicifolia). Kurjenkelloja löytyy meiltä pitkin pihaa, yritän niitä vaalia ja toivoisin saavani jonnekin päin pihaa isomman yhtenäisen alueen niitä. Osa kurjenkelloistamme kasvaakin parin kaverin seurassa mutta aika moni on tällainen yksinäinen kukkija.

 


 


 


Rinnepihan kivipuroon ilmestyi pari vuotta sitten saniaisia, tämä lienee siis soreahiirenporras (Athyrium filix-femina). Saniaiset ovat sitkeästi pysyneet ja myös kasvaneet hiukan. Ne ovat saaneet myös seurakseen metsämansikoita (Fragaria vesca), joiden leviämistä en ole estänyt vaan pikemminkin yrittänyt edistää. Tähän ne ovat tosin ilmaantuneet aivan itsestään.

 


 



Lopuksi vielä kuva äitini puutarhasta. Tällainen kurjenkelloloisto oli omenapuun alla juuri ennen ukkossateita. Kyllä luonnonkukkamme ovat kauniita!

 

27.6.2010

Välitunti puutarhanhoidosta

Muutamina kesän päivinä olen puuhastellut ulkona (ja sisällä) muutakin kuin puutarhanhoitoa. Vuonna 2003 käytettynä ostamamme leikkimökki näytti kovin ankealta: sen täytti pieni pirttipöytä penkkeineen, seinät olivat karkeaa sahalautaa ja kaikeksi kummastukseksi sen lattia oli maalattu punamullalla, joka tietysti tarttui kaikkeen alkaen kengänpohjista. Niinpä raahasin pirttipöydän pois ja Kakkonen aloitti katon maalauksella, minä jatkoin katon loput kerrokset, seiniin talon ulkomaalia (Uulan petrooliöljymaalilla kertaveto ja hyvä tuli) ja vielä lattiaan varastosta löytynyttä betonilattiamaalia (käy myös puupinnoille). Siinä on hyvätkin puolensa, että kaikenlaisia tarvikkeita on jäänyt varastoon lojumaan.

Kakkosen koulussa tekemään hyllyyn vihreää maalia pintaan, samoin Miehen vanhaan tosivanhaan yöpöytään. Jyskistä pikkusohva/penkki, Ikeasta lasten tuoli, talosta sohvan viereltä taitettava sivupöytä (alunperin Ikeasta sekin, itse käsitelty OsmoColorin vahalla), Ikean kankaista tyynynpäälliset ja patalaput. Pöytäliina on Ikean tabletti. Leikkimökin nuori emäntä hoitaa vaihtuvat kukkakimput pöydälle.

Perhostarrat tarttuivat mukaan Amerikan matkalla, ovat alunperinkin seinätarroiksi tarkoitettuja mutta ostin ne merkitäkseni matkalaukun muista laukuista erottuvaksi. Ikkunaseinällä on verho koko matkalla, se mummun verhon jämäpala. Toisen ikkunan päällä pätkä pitsiä paikallisesta askartelukaupasta. Mummulta joutavaksi jäänyt hylly ja meidän entinen itse tekemämme puinen "lääkekaappi". Oikeita ja leikkiastioita Ikeasta. Yksi uusi ja yksi vanha naulakko. Uudessa muuten roikkuu lapsena lahjaksi saamani huivi, siis jostain 70-luvulta...

Mökin kuistilla Kuopuksen äitienpäiväksi kerhossa kylvämiä orvokkeja, amppelimansikka ja värilajitelma ahkerialiisoja. Seinustalla on myös ruusupapuja. Minä onneton kalautan pääni mökin peltikaton kulmaan liian usein kukkia kastellessani, mutta en uskalla jättää kastelua pelkästään lasten vastuulle. Hilseilleen ulko-oven voisi maalata sisä- ja ulkopuolelta, jos jaksaisi.

Enää puuttuu räsymatto lattialta (mummu on luvannut etsiskellä varastoistaan) ja ex-yöpöydän eli hellan pinnasta "levyt" (ajattelin mustaa kontaktimuovia, onkohan sellaista) ja säätönapit. Leikit maistuvat ihan toisella tavalla kuin ennen remonttia.

 


 


 


 


 


 

22.6.2010

Vaihtunut värimaailma ja muuta kukkivaa juuri ennen juhannusta

Tajusin tänään, että voisin opetella pitämään kivipenkereen nykyisestä värityksestä ja ottaa vaikka jokusen kuvankin. Keltainen ei kuulu lempiväreihini, vaikka talomme keltaiseen väriin olenkin tykästynyt kovasti (ja itse valinnut sen, vai valitsiko sen sittenkin Mies...). Kivipenkereen tämänhetkinen kukkivan keltamaksaruohon ja ohikukkineiden sammalleimujen muodostama keltavihreä väritys harmaisiin kiviin yhdistettynä on kuitenkin oikeastaan ihan kiva. Kuvista näkyy myös missukan loikoiluhetki ja se, että välitilan betonikiveys on aina vaan kesken (olen jo melkein tilannut puuttuvat noin 330 kiveä!).
 


 


Juhannuskukat eli metsäkurjenpolvet kukkivat varjoisemmissa paikoissa vielä oikein raikkaasti. Pihan aurinkoisemmissa osassa ne ovat jo paljolti pudottaneet terälehtensä mutta tässä kuvassa naapurin eli metsäyhtiön puolella varjoisessa paikassa ne näyttävät vielä hyvältä.
 


Kukassa ovat myös rohtotädyke (kuvassa ylempänä) ja nurmitädyke.
 


Hitaasti huonossa maassa kasvavissa mutta sitäkin sitkeämmissä juhannusruusuissa on vasta yksi auennut kukka. Suviruusu on tainnut kärsiä kuivuudesta, sillä nyt en löytänyt siitä nuppujakaan, vaikka aikaisemmin mielestäni olin niitä huomannut.

Puutarhakaupasta löytynyt harmaa-ajuruoho oli valmiiksi kukassa. Tässä se on nyt sijoitettuna puulavan kainaloon, johon viime kesänä yritin kasvatella pikkutalviota. Multatila lienee kuitenkin liian matala pikkutalviolle, mutta ehkä sitä sitkeämpi ajuruoho selviytyy ilman ylenmääräistä kastelua. Vieressä syvemmässä mullassa pikkutalvio on kukoistanut jo pidempään, vaikkei tämä paikka olekaan varjoisa.
 


Sitruuna-ajuruohot suunnittelevat kukintaa. Ne ovat levinneet komeaksi matoksi, josta en ole jaksanut kitkeä kaikkia rikkaruohoja. Niiden takana näkyy oreganoa ja iisoppia. Yksi yrttimaa on siis puolivahingossa perustettu tänne Kuopuksen makuuhuoneen ikkunan alle rinnepihan yläosaan, jossa nämä kuivuutta sietävät kasvit jaksavat ja saavat varsin vapaasti levitä. Luonnon kangasajuruohoakin löytyy, mutta sen ympärillä oli liikaa rikkaruohoja, että olisin voinut kuvata. ;) Taustalla näkyy rönsyleinikkiä, josta en pidä, mutta se on puolimahdoton leviäjä. Nyt se on vallannut viime kesän hienon metsämansikkamaan :(
 


Kivipenkereen jatkopala on huonosti miehitetty, kun ananasminttukin siis kuoli eivätkä uudet kasvit ole vielä ehtineet valloittaa tilaa. Viime-elokuisista Englannin hankinnoista yksi ajuruoho (Thyme Silver Queen) on hävinnyt talven aikana mutta tämä toinen (Thyme Albus) on selvinnyt ja kukkii nyt hennoin valkoisin kukin.
 


Tarhapimpinellaruusu Red Nelly kukkii, mutta sen kukat ovat kovin vaatimattomat ja nopeasti kuihtuvat. Ruususeuran sivuilla ja muuallakin sitä kovasti kehutaan ja kuvat ovat paljon komeampia kuin oma ruusuni luonnossakaan. Onkohan ruusullani kasvupaikassa jotain moittimista... Tänä kesänä se joka tapauksessa siirtyy toisaalle.
 


Pihani kestää huonosti kokonaisuuksista otettuja kuvia eli täällä on vielä niin paljon sekalaista sotkua ja joutomaata ja rikkaruohottuneita yritelmiä, että harrastan siksi enemmän näitä yksityiskohtakuvia. Tässä kuitenkin rohkeasti kuva joutomaalta jostain tulevan kasvihuoneen edustalta yli joutomaan, johon tulee terassi-jne. Kuvassa oikealla tammen alla mm. edellisen kuvan Red Nelly, joka on kyllä kasvanut kokoa hienosti.
 

18.6.2010

Tulppaanimaasta

Sain tänään yhden syyn odottaa syksyä: Mies kävi tulppaanimaassa lyhyellä työmatkalla ja toi tuliaiseksi tulppaaneja, kuten olin toivonut. Olin etsinyt hänelle tiedot parista erityisesti toivomastani lajikkeesta, JOS niitä löytyisi. Ei löytynyt mutta yleispyyntöni sen sijaan toteutui eli jos ei niitä tiettyjä niin sitten mitä tahansa punaisia :) Niinpä tuossa paketissa odottaa syksyä parikymmentä Tulipa Triumph 'Leen van de Mark' -tulppaanin sipulia. Minulle sopii hyvin nyt, kun suunnittelen uusia kukkaistutuksia, että nämä ovat jo valmiina. Ja ihan kauniita ovat kuvan perusteella.

Leen v/d Markin tietoja googlatessani eksyin sivuille, joilla puhuttiin sipulikukkien istuttamisesta kerroksittain. Eli kun istutussyvyys on eri ja kukkimisaika samoin eri niin miksei voisi istuttaa vaikkapa ruukkuunkin kerroksittain. Tosin nämä ohjeet olivat keski-eurooppalaisia eli en tiedä, voiko ruukkuistutusohjeita suoraan soveltaa pohjoiseen Suomeen. Muuten voisi kyllä kokeilla... vaikkapa krookukset tai lumikellot ensin kukkimaan, sitten nämä punaiset tulppaanit, ja sitten kesäkukat peittämään kuihtuvat varret. Harkintaan.

16.6.2010

Tänään

Kitkin rinnepihasta pensaiden väleistä käteni kipeäksi, ja vielä jäi sitä työtä jollekin toiselle päivälle.

Kysyin jälleen kerran yhden äidiltä saamani kasvin nimeä ja kirjoitan sen nyt muistiin, etten unohda: kivikkosuopayrtti. Se kukkii kivipenkereessä juuri nyt vaaleanpunaisin kukin.

Siirsin yhdeltä naapurilta saamani kaksi komeaa komeamaksaruohopuskaa kuitenkin kivipenkereen alaosaan. Niiden aiemmalle lyhytaikaiselle sijoituspaikalle eli sinne puulavan kainaloon laitoinkin eilen puutarhakaupasta löytämäni harmaa-ajuruohon (Thymus praecox 'Red Carpet').

Pääsin tunnistus- ja kuvausetäisyydelle ritariperhosesta. Se on liihotellut pihassa useampanakin päivänä, mutta olen nähnyt sen vain ohimennen ja ihmetellyt sen valtavaa kokoa. Se näytti tykkäävän viimeisistä kukkivista sammalleimuista.

Ajattelin, että kaunis ja hyvinlevinnyt keltamaksaruohoni ei harmillisesti oikein soinnu yhteen sammalleimujen kanssa, mutta onneksi niiden kukinta on enimmäkseen eri aikaan. Kahden värisiä sammalleimuja on enää kukassa ja hyvä niin, sillä ensimmäiset maksaruohon kukat ovat avautuneet, ja pelkistä nupuistakin kuultaa läpi keltainen väri.