Ystävän puutarhassa hommissa

 

Käytin perjantaipäiväni hyvin. Kotonakin toki riittäisi puutarhatöitä mutta joskus tekee hyvää vaihtaa maisemaa. Niinpä kävin ystäväni puutarhassa vähän talkoohommissa. Heille oli tehty uusi pihakiveys ja istutusaltaat, joista toinen oli vielä täytettä vailla. Lapioin suursäkillisen (n. 800 litraa) multaa ja istutimme hänen ostamansa pylväspihlajat ja minun tuomani siperiankurjenmiekan jakotaimet sekä valkoisten narsissien sipuleita (orkideanarsissi Thalia ja tasettinarsissi Paperwhite Ziva) tuohon isompaan istutusaltaaseen. Ystävä laittaa siihen vielä lisäksi idänsinililjaa ja punaisia tulppaaneja.

Pienempään istutusaltaaseen ystäväni oli jo istuttanut tuurenpihlajan. Lisäksi istutin siihen äidiltäni saamiani päivänliljan juurakoita ja kermanvaaleita kerrottuja narsisseja, joiden nimeä en nyt muista. Muistaakseni ystäväni aikoo istuttaa siihen lisäksi krookuksia.

 

Ystävän takapihalla kukoisti hänen viimevuotinen syntymäpäivälahjansa (ensimmäinen kuva lahjanantohetkeltä viime vuoden heinäkuulta). Lupauduin nimittäin silloin puutarhatöihin ja kukkapenkin tekoon synttärilahjaksi. Niin syntyi ison kiven ympärille pieni kukkapenkki, jossa on erilaisia pieniä maksaruohoja ja ajuruohoa sekä komeamaksaruoho, joka tuntuu viihtyvän kiven kyljessä todella hyvin.

 

 

Lisäksi siirtelin kasveja takapihalla. Purppuraheisiangervo siirrettiin tuonne komeamaksaruohon taustalle. Lisäksi siirsin pieniä havuja hassusta paikasta nurmikon reunalta kukkapenkkikiven toiselle puolelle. Tulevan terassin laajennuksen läheltä poistettiin kuollut kuriilienkirsikka, josta puski esille vain sellaisia lehtiä, jotka ovat peräisin kasvista, johon se oli vartettu. Lähes samaan paikkaan istutin punaluumun taimen.

 

Tontin takarajalle istutin juhannusruusuja (jälleen kerran peräisin äidiltäni kuten myös se luumupuu). Juhannusruusujen edessä on parin kevään ajan kukkinut ystäväni istuttama iloinen rivi tulppaaneja, ja toivottavasti ne jaksavat nousta vielä ensi keväänäkin. Pari sipulia runsaine sivusipuleineen oli noussut pinnalle ja istutinkin ne sitten rivin jatkoksi. Syyslannoitetta ei valitettavasti ollut niille antaa, mutta yritetään nyt ilman. Juhannusruusut ja tulppaanit ovat muuten matalan kiviaidan takana - kiviaidan on ystäväni mies kasannut tänä kesänä, kun isot kivet piti siirtää muurikivityömaan tieltä pois tontin toiselta reunalta. Kuvassa näkyy myös pihtakuusen taimi, jonka toin ja istutin. Tontin takana aukeava kaavoittamaton ja hoitamaton vesakko ehkä peittyy vähän näkymästä, kunhan juhannusruusut ja pihta kasvavat.

Ystävän puutarhassa puuhaamisen hyviä puolia oli monia. Työt oli helppo rajata, kun omassani löytyy loputtomasti uutta tehtävää edellisen perään. Seura oli mitä mainiointa. Ja nyt minulla on ensi kevääksi odotettavaksi oman puutarhan lisäksi se, miltä ystävän puutarhassa näyttää.

Viimeisiä ruusuja

 

 

Aspirin-ruusu jaksaa vielä kukkia, tosin kukat menevät äkkiä tuollaisiksi pilkullisiksi. Satinassa on myös paljon nuppuja, mutta ne eivät taida ehtiä enää aueta, kun on jo niin kylmää.

Syksyn ruukkukukat

 

Tämä kuva reilun parin viikon takaa. Olipa hyvä, etten ostanut kanervien kaveriksi mitään, koska yksi yksilö täytti kummankin sinisen kesäkukkaruukkuni juuri sopivasti. Reunoille tunkemani sammalet nostivat kukat vielä terhakasti pystyyn.

Havuasetelmaa voisi miettiä johonkin astiaan, kun on niitä kaadattamani pihdan oksiakin tuolla niin paljon, etten tarvinne kaikkia ruusupenkin talvisuojaukseen.

Dynaaminen puutarha

Aamupäivällä murehdin dynaamista blogikokeiluani. Kokeilun epäonnistuttua innostuinkin vähän muokkaamaan tätä blogiani uuteen uskoon. Marjatta kommentoi minulle murehtimisiini, että puutarhani ainakin on dynaaminen. Päätin sitten laittaa tähän pari ennen ja muutaman vuoden jälkeen kuvaa, joista taitaa näkyä sitä dynaamisuutta. Pihan vaiheita näkyy myös uudelta sivulta Blogista ja pihasta.

 

 

Ensimmäiset puutarhani rakennetut paikat kesäkuussa 2007. Rinnepihan pensaat oli istutettu edellissyksynä 2006, samoin nurmikko perustettu silloin ja kivipenkereen kivet nosteltu paikoilleen. Kukkia kivipenkereessä ei vielä ollut.

 

Rinnepiha samasta suunnasta viime keväänä.

 

Ja rinnepiha toisesta suunnasta eli ylhäältä alaspäin kuvattuna keskikesällä 2010. Tästä näkee, että kasvit ovat aika hyvin valloittaneet kivipuron.

 

Viimeisenä lempipaikkani pihasta eli kivipenger kukoistuksensa aikaan viime toukokuussa. Eikä kivipenkereen välitila ole vieläkään loppuun kivetty...

Dynaamisen näkymän kokeilu

Kokeilin uutta käyttöliittymää ja dynaamista näkymää, epäonnistuin vanhan mallin varmuuskopioinnissa ja palauttamisessa, en tykkää. Lähetin palautetta. On muuten kumma, että Googlen omaa selainta Chromea käytettäessä ei jotkin asiat toimineet (kuten palautustiedoston valitseminen) mutta IE:llä se sitten onnistui. En aio siirtyä IE:n käyttäjäksi, joten toistaiseksi tämä kokeilu riitti.

Kokeilun tuloksena tässä blogissa on jotain kummaa, ainakin väärät värit, koska en saanut palautettua niitä muokkaamiani. Täytyy nyt katsella, mitä tälle tekisi.

Ruusut ja kaaret

 

Elokuun lopulla rakensin ruusupenkkiä. Ruusuja oli yllättäen tarjolla runsaammin kuin mitä muistinkaan niitä hankkineeni eivätkä ne kaikki mahtuneet rajattuun ruusupenkkiin. Niinpä piti keksiä sijoituspaikka ruusupenkistä ylijääneille neilikkaruusuille.

 

Lähelle ruusupenkkiä syntyi siis vielä ruusuryhmä. Tämän paikan olin alunperin varannut syyshortensialle, mutta kun siitä saatiin muurikivilavat pois niin se näytti siltä, että muutakin mahtuisi.

 

Takariviin päätyivät neilikkaruusut eli alesta ostamani 'Pink Grootendorst' ja äidiltäni saamani yksilö, joka on oletettavasti 'F. J. Grootendorst'. Niiden oikealla puolella on vielä jälkikäteen ostettu punalehtiruusu Rosa glauca, joka ei sinertävine lehtineen välttämättä sovi täydellisesti joukkoon, mutta katsotaan, miltä näyttää, kunhan kaikki kasvavat vähän isommiksi.

Eturivissä ei ole ruusuja ollenkaan, vaan vasemmalla äitini takapihalta kaivamaani paju- tms. angervoa (alunperin muuten tätini pihasta siirretty) ja sitten se hortensia, jolle koko paikka oli varattu. Mutta tämä ei olekaan tavallinen syyshortensia, sillä sen vuoden verran purkissa odottaneen sijoitin atsaleapenkkiin. Tähän ydinpihan sisääntuloreitille ostin himoitsemani (lue: mainoksen uhrina haksahtamani) japaninhortensia Hydrangea paniculata 'Vanilla Fraise'. Lähikuva kertonee, miksi sorruin.

 

Köynnöskaarta betoniraudoista olen suunnitellut jo ainakin viime kesästä lähtien. Nyt se on alustavasti toteutettu mutta paljon yksinkertaisemmin kuin luulin. Ruusupenkin päähän jätinkin reiällisiä muurikiviä kansikivien sijaan, jolloin siihen tuli sopivia koloja betoniraudoille. Ne on tarkoitus ensi kesänä muurata kiinni, mutta katsotaan nyt ensin, elääkö muuri talven aikana. Tästä kuvassa muuten näkyvät myös pionipenkistä siirtämäni tarhakurjenpolvet, joiden siirrosta en muistanut raportoida ruusupenkin perustamisesta kertovassa lastussani.

 

Betoniraudat päättyvät samaan pisteeseen muodostaen epäsymmetrisen kaaren. Alunperin vain kokeilin tämän tarpeettomaksi jääneen, vähän rikkoutuneenkin, Englannista muuttokuormassa tulleen päivänvarjon jalan kanssa, miten betoniraudat riittävät kaareksi. Sitten tajusin, että olin viimein keksinyt vihreälle patinoituneelle jalustalle puutarhakäytön, jota olin sille mietiskellyt.

 

Köynnöskaari ei vielä näytä kovinkaan kummoiselta, mutta kunhan ne köynnökset kasvavat... Ruusupenkin päähän istutin sitä varten piippuköynnöksen Aristolocchia durior ja kärhön Clematis 'Jackmanii'. Jackmanii oli siis Tarjoustalon alesta ostettu parilla eurolla ja aika huonokuntoisen näköisenä. Viime viikonloppuna kuitenkin päädyin jo siirtämään sen toiseen paikkaan eli kivipenkereen jatkopalaan pihlajan juurelle ja huomasin sen hyvin kasvaneista juurista, että kyllä se on tukevasti hengissä. Tähän köynnöskaaren juurelle siirsin Jackmaniin uudelta paikalta toisen kärhön Clematis 'Piilu', joka on pari vuotta pysynyt hyvin hengissä mutta ei ilmeisesti erityisesti viihtynyt.

 

Atsaleapenkki

 

Tänä syksynä syntyi siis aivan yllättäen atsaleapenkki. Olin juuri päässyt sanomasta, että tuon pihdan voi kaataa sitten, kun se kasvaa liian isoksi häiritsemään muita puita lähellä. Melkein saman tien se alkoikin häiritä minua, kun tajusin, mitä mahdollisuuksia pihan takareunan rakentamiseen tulisi ilman sitä. Näin siis pyysin isääni metsurinhommiin ja myös jättämään kohtuullisen tyngän jälkelle. Pihtatyngän takana on vasemmalla mustilanhortensia ja oikealla syyshortensia 'Grandiflora' (yksi niistä monista). Sitä vasten nojaa köynnöshortensia.

 

Pihtatyngän edessä ovat atsaleat. Taimialeista löytyivät revontuliatsaleat oranssikukkainen Rhododendron x 'Mandarin Lights' ja keltakukkainen Rhododendron x 'Lemon Lights'. Tällä kertaa oikein siis halusin keltaisia ja oransseja sävyjä, joita yleensä välttelen. Kuvasta en muista kumpi on kumpi, mutta lapuistahan sen näen, kun jätin ne paikalleen.

 

Tämä kauniisti ruskaantunut atsalea on Rhododendron 'Ruususen uni'. Sen kukat eivät kuvista päätellen ole ihan oransseja vaan pikemmin vaaleanpunaisia mutta sopivat toivottavasti muiden joukkoon.

Atsaleojen ja hortensioiden juurelle istutin siis runsaasti äidiltäni saamia keltanarsissin sipuleita samoin kuin kreetantulppaaneja ja lisäksi myös metsätulppaaneja. Mielenkiinnolla odottelen kevättä...