30.5.2010

Yksityiskohtia

Yksityiskohtia uudesta kivikkokukkaryhmästäni, joka näillä säillä kyllä on tarpeettoman kostea - tosin hyvin hiekoitettu multa ei varmaan jää liian märäksi kasvien juurille. Patjarikko on ainoa, joka kukkii, eivätkä kasvit ole parissa viikossa vielä mihinkään silminnähden levinneet. Turveharkkojen päälle olen tuonut sammalia silloin, kun olen löytänyt niitä joutavista paikoista muualla pihalla kulkiessani. Nämä kasvoivat lehtikompostin vieressä rakennusaikaan maastarevityssä juurakossa.

 


P.S. Tänään istuttaa hujautin myös kivipenkereen jatkopalaan kassissa lojuneet kaksi himalajanmaksaruohoa (Sedum pachyclados), kun alkoi epäilyttää, että ananasminttu on kuollut ja siihen jäisi liian iso tyhjä kohta. Katsotaan... Lisäksi kitkin vähän sieltä ja täältä, sekä etsin särkynyttä sydäntä, jota ei löytynyt. Onkohan mokoma mennyt kuolemaan vai piileskeleekö vaan niin tehokkaasti rikkaruohojen seassa.

27.5.2010

Kivipenkereen kukoistusta

 

Sade taukosi sen verran, että sain eilen aamupäivällä sekä valokuvattua päänsä ryhdistäneitä sammal- ja rönsyleimuja että tehtyä vähän kiveystä Kuopuksen ikkunan alle, jossa mikään ei kasva (luonnonkiviä ja maakosteaa betonia siis). Sammalleimut täyttävät tänä vuonna penkereen jo aika hienosti, mutta kokonaisuudesta on vaikea saada näyttävää valokuvaa.

Rönsyleimut ovat myös oikein röyhähtäneet viime kesästä. Taisin tosin istutella niitä ahkerasti lisää silloin. Eikä niissä sittenkään ollut sinisävyisiä, vaikka viime kesänä luulin niin. Kaikki kukat näyttävät olevan samaa aniliininpunaista.

Sammalleimuja on viittä eri väriä. Itse asiassa onhan se kuudeskin erilainen, jonka istutin kellaritalven jälkeen eri kohtaan kivipengertä mutta en ole vielä koskaan nähnyt sen kukkia. Kuvassa vasemmalla ylhäällä oleva väri on yleisin mutta ei minulle mieleisin ja siksi kai se jäikin eilen kuvaamatta. Tämä kuva on siis tänään sateessa otettu. Väri on vähän tummempi luonnossa kuin kuvassa. Syvimmän punainen sammalleimu on yhä suosikkini. Kollaasin suurimmassa kuvassa on rönsyleimua. KORJAUS: Siis sammalleimujani on kuutta eri väriä, ja sitten se seitsemäs vielä näkemätön. Kuvan värit näkyvät ihan oikein mutta tästä puuttuu vielä se, joka on samanvärinen kuin tuo rönsyleimu. Miten vaikeaa onkaan hahmottaa näitä eri värejä...
 


Rönsyleimu viihtyy näiden isojen kivien kyljessä hyvin.
 


Tammen alta löytyi yllätys. Olin taas kerran unohtanut, että kaivoin tänne puun juurelle syksyllä saamani (vai itse ostamani?) punaiset tulppaanit. Nurmikolla kasvaa kolme tammea, joiden alle ei vajaa neljä vuotta sitten kylvetty nurmea, koska se ei kuitenkaan kasvaisi siinä kunnolla. Tammien aluskasvillisuus on enimmäkseen itsestään ilmaantunutta. Joitakin kasveja olen yrittänyt kitkeä pois ja joitakin luonnon kasveja tuonut lisää muualta pihasta. Tähän esimerkiksi muistan istuttaneeni lisää metsäkurjenpolvea, joka muuten kukkii jo.

 

23.5.2010

Sateen jälkeen ja muuta toukokuuta

Aargh. Sateen jälkeen harmittaa. Harmittaa se, etten eilen jaksanut ryhtyä kesken puutarhahommien valokuvauspuuhiin, vaikka ajattelin sitä. Kivipenkereen sammalleimut ovat upeasti kukassa, nyt ne näyttävät rankkasateen hakkaamilta. Toivon tietysti, että ne siitä vielä nostavat päänsä, mutta varmaksi en voi tietää. Samoin on rönsyleimujen laita, niistäkin oli jo osa avannut nuppunsa. Kivipenkereen keskeneräisen keskikäytävän päähän laitoin muuten eilen myös viime kesänä ostetun, kellarissa talvehtineen kuvan mukaan violettivalkokirjavan sammalleimun (Phlox subulata 'G. F. Wilson') ja penkereen alaosaan huonossa hapessa olevan (kuvan mukaan) violetin rönsyleimun (Phlox stolonifera).

Kesäkukista en muistanut aiemmin kirjoittaa, tänä vuonna intouduin hankkimaan niitä normaalia runsaammin (ja myöskin rahaa tuhlaillen). Toteutin monivuotisen haaveeni ja ostin perinteisen oranssin karjalanneidon (Begonia tuberhybrida pendula) sivukuistille, se kun sopii sävyltäänkin kuistilla roikkuvaan riipputuoliin. Saman kuistin viereen puiseen astiaan Kolmonen ja Kuopus kylvivät eilen koristekrassia (Tropaeolum majus), joka varmaan tulee olemaan myös sävy sävyyn.

Etukuistille ostin keijunmekon (Rhodochiton atrosanguineus), jollaisen olemassaolon opin tietämään vasta toissa kesänä Arleenan blogista ja ihastuin heti. Nyt raaskin ostaa sen, viime vuonna vain haaveilin. Täytyy syksyllä kokeilla panna se kellariin, jos se selviäisi siten talvesta. Lisäksi laitoin kahteen amppeliin maahumalaa (Glechoma hederacea 'Variegata') ja hopeaputousta (Dichondra argentea), isompaan myös valkoisia orvokkeja keskelle. Kuistin eteen kannoin reilu viikko sitten (eli vähän turhan myöhään) kellarissa talvehtineet viimekesäiset ruukut, toisessa ruusuja ja kirjavaa maahumalaa, toisessa oikein hyvin säilynyt muratti ja heikkokuntoisen näköinen ruusu. Äitienpäiväruusuni tökkäsin myös jälkimmäiseen ulkoruukkuun, koska en muista kastella riittävästi sisällä olevaa ruukkuruusua.

Kesäkukkalistauksista meinasi vielä unohtua leikkimökin kuistilla olevat amppelimansikka, Kuopuksen äitienpäivälahjaksi kerhossa kylvämät orvokit (aika rimpuloita vielä, mutta viimein koulin ne isoon amppeliruukkuun) ja parvekelaatikkoon laitetut ahkeraliisat (Impatiens walleriana), punaisen eri sävyjä tietenkin.

Lisäksi unohtui mainita uuteen kivikkokukkapenkkiin rautaisen köynnösobeliskin alle ruukkuun kylvämäni Englannista ostettu tuoksuherne (Lathyrus odoratus 'Orange Ripple'), katsotaan mitä siitä tulee... Toistaiseksi ruukun päällä on muovi lämpötilan nostamiseksi, kun en näköjään koskaan muista esikasvattaa mitään.

Nyt sitten vain pidän peukkua, että sammal- ja rönsyleimut vetristyvät vielä ihailu- ja kuvauskuntoon...

19.5.2010

Kukkapenkki ja mörrimöykkyjä

Uusi kukkapenkki ns. valmistui tänään. Siinä on siis nyt multaa ja hiekkaa ja kiviä ja jopa kasvejakin siellä väleissä. Puutarhamultaa meni lähes kuusi kokonaista 55-60 l säkkiä (niitä oli kahta kokoa), hiekkaa monta kottikärryllistä, kalkkia - no jonkin verran (käytin sammutettua kalkkia, jota maanviljelijävanhemmillani on isossa kasassa, sen pitäisi kuulemma olla paremmin liukenevaa kuin dolomiittikalkki) ja niitä kasveja.
 


Viime viikolla hankittuja ostotaimia oli 4 kpl valkoista patjarikkoa (Saxifraga arendsii 'Schneeteppich'), 2 purppuranpunaista patjarikkoa (Saxifraga arendsii 'Purpurteppich'), 3 espanjankurjenpolvea (Geranium endressii 'Wargrave Pink', 4 valkoista karpaattienkelloa (Campanula carpatica 'Weisse Clips') ja 4 punaista kaukasianmaksaruohoa (Sedum spurium). Viime kesältä kellarissa talvehtineita Englannintuliaisia yksi ajuruoho (Thyme Doone Valley) ja toinen ajuruohoksi ostohetkellä luulemani sitruunatimjami (Thyme Lemon variegated) (molemmathan ovat thyme englanniksi) sekä Suomesta kai jostain alesta ostettu muurikello (Campanula portenschlagiana), joka näyttää siltä, että se on mahdollisesti kuollut. Kokeilen kuitenkin, josko se lähtisikin kasvuun. Sitruunatimjami on siis harhaostos, se ei menesty Suomessa monivuotisena, joten syksyllä varmaankin kerään sen ruukkuun ja laitan kellariin talvehtimaan. Matalasta Doone Valley -ajuruohosta taasen löytyy tieto, että se ei ole mausteeksi sopiva lajike, joten hyvä, että tuli harhaostoksen muodossa syötäväksi kelpaavakin "Thyme".

Lisäksi sain naapurilta valkoista kaukasianmaksaruohoa ja vihreitä mehitähtiä (Sempervivum). Äidiltäni sain myös punaista kaukasianmaksaruohoa (hän ei tosin ollut nimestä varma mutta lehdet ovat kovin samannäköiset kuin ostamissani). Mielenkiinnolla odotan, ovatko eri sävyisiä kuin ostetut punaiset. Ainakin lehdissä on kivasti vähän eri sävyä. Em. kasveilta jäänyt tila täyttyi vielä äidiltä saaduilta hopeahärkeiltä. Häneltä myös tuli joukon jatkoksi vähän punaisia mehitähtiä.

Reipas Kuopus halusi monessa vaiheessa osallistua puutarhatöihin. Tänään hän sekoitteli multaa, kun tein aina vauvanvannaan sopivasti hiekoitetun ja kalkitun multaerän valmiiksi. Hän myös kävi pikkusaappaillaan talsimassa ja tasoittelemassa multaa. Kun multahommat loppuivat ja minä olin kiinni hentoisten hopeahärkkien istuttamisessa, hän oma-aloitteisesti päätti istuttaa mehitähtiä. Sinne ne mörrimöykyt sujahtivat! (Viime kesänä, kun ensimmäisen kerran sain niitä naapurilta kivipenkereeseeni istutettavaksi, en millään meinannut oppia niiden nimeä ja kutsuin niitä mörrimöykyiksi. Eli ihan äidin keksimä höpsö nimitys asiallisille pikkukasveille.)
 


Muok. 23.5.2010 lisätty tieteellisiä ja englanninkielisiä nimiä

17.5.2010

Kevättöitä

Kummallinen kevät, minulla ainakin - en edes tarttunut puutarhakirjoihin kunnolla kuin vasta toukokuun puolella, vaikka tiesin aikovani suuria tänä vuonna. Ehkä jotain ajatuksia on kuitenkin muhinut päässäni pitkän talvenkin aikana, sillä viime viikolla sitten ryhdyin hommiin. Osaa pihaa hallitseva "joutomaa" alkaa nyt hakea muotoaan. Siihen on suunniteltu puista pergola-viritystä mutta sen lisäksi myös kasveja - jotain muutakin kuin heinää ja leskenlehtiä. Joutomaan käsittely vaan tuntui kovin vaikealta: vähemmän kasvillisuutta kerännyt osa on kovin kovaa savista maata ja sitten se osa, mihin on aikanaan ajettu rakennusten kohdalta tulleet pintamaat, on hyvin runsaskasvista. Ja joka paikassa kiviä. Ei jaksa talikolla tai lapiolla pitkäänkään, eikä päde jyrsin.

Mutta puutarhakirjoja ja -lehtiä lukemalla oppii. Kohopenkki, kas siinä se salaisuus. Sellaista olen suunnitellut jo kauan ja ensimmäisen perustin pari päivää sitten. Valmis se ei vielä ole mutta sentään jo hyvällä mallilla. Tämä kohopenkki syntyi niin, että ensin käänsin maan lapiolla, siis vain heinätupsut ylösalaisin. Seuraavalle kohopenkille jätän tämän vaiheen pois, se vain saa maan möykkyiseksi ja on pahuksen raskasta. Seuraavassa vaiheessa laitoin paksut kerrokset kasteltuja sanomalehtiä. (Niitä muuten tarvitaan yllättävän paljon ja oli vaikea kerryttää riittävä määrä lehtiä, koska meille ei tule säännöllisiä jokapäiväisiä sanomalehtiä.)

Seuraavaksi olivat vuorossa kohopenkin reunat. Tähän penkkiin kului neljä säkillistä turveharkkoja ja lisäksi kaksi kellarihommista jäänyttä kaarevaa harkkoa. En laskenut harkkojen määrää etukäteen vaan ostin ensin kaksi säkkiä (á 3 harkkoa), mies haki toiset kaksi, ja lopulta totesin tarvitsevani vielä neljä lisää. Kuvista näkyy harkkotyöskentelyn tärkeitä apuvälineitä: vanha veitsi, jolla leikkaisin harkkoja muotoonsa, ja puisia grillitikkuja, joilla kiinnitin ne toisiinsa.

Puolivälissä harkkoreunuksen laittoa alkoi hiekan kärräys. Hiekkaakin on vielä kasassa viimekesäisen maakellarisavotan jäljiltä. Sain Miehen rekrytoitua tähän hommaan, joten pääsin vähän helpommalla. Hiekasta muotoilin mieleisiäni muotoja. Joihinkin kohtiin tuli siis korkeampi hiekkamäärä ja siihen erikokoisia kiviä päälle. Joihinkin taas jätin syvennyksen, jotta saisin siihen laitettua enemmän multaa istutusalustaksi.

 


Betonikivipation puoleiseen päähän tein tasanteen kesäkukkaköynnöstä varten, siksi siinä on jo mallailtu ruukkua. Köynnökselle löysin läheisestä halpakaupasta mieleiseni rautaisen obeliskin. Mutta kivikkopenkistä lisää, kunhan olen kuvannut sitä lisää. Se on jo näistä kuvista edennyt jonkin verran ja olen jo istuttanut muutaman taimenkin. Tässä ne ovat vain suunnitelluilla paikoillaan, ja osa kasveista puuttuu, nimittäin ne, joita en joudu ostamaan vaan jotka saan äitini poistuvasta kivikkopuutarhasta.

 


Muulle puutarhalle kuuluu sen verran kesäistä, että vaikka eilen ei kivipenkereessä ollut vielä yhtään auennutta nuppua niin tänään jo olikin yksittäisiä auenneita kukkia useammassakin erivärisessä sammalleimussa.