Kivipenkereen kukoistusta

 

Sade taukosi sen verran, että sain eilen aamupäivällä sekä valokuvattua päänsä ryhdistäneitä sammal- ja rönsyleimuja että tehtyä vähän kiveystä Kuopuksen ikkunan alle, jossa mikään ei kasva (luonnonkiviä ja maakosteaa betonia siis). Sammalleimut täyttävät tänä vuonna penkereen jo aika hienosti, mutta kokonaisuudesta on vaikea saada näyttävää valokuvaa.

Rönsyleimut ovat myös oikein röyhähtäneet viime kesästä. Taisin tosin istutella niitä ahkerasti lisää silloin. Eikä niissä sittenkään ollut sinisävyisiä, vaikka viime kesänä luulin niin. Kaikki kukat näyttävät olevan samaa aniliininpunaista.

Sammalleimuja on viittä eri väriä. Itse asiassa onhan se kuudeskin erilainen, jonka istutin kellaritalven jälkeen eri kohtaan kivipengertä mutta en ole vielä koskaan nähnyt sen kukkia. Kuvassa vasemmalla ylhäällä oleva väri on yleisin mutta ei minulle mieleisin ja siksi kai se jäikin eilen kuvaamatta. Tämä kuva on siis tänään sateessa otettu. Väri on vähän tummempi luonnossa kuin kuvassa. Syvimmän punainen sammalleimu on yhä suosikkini. Kollaasin suurimmassa kuvassa on rönsyleimua. KORJAUS: Siis sammalleimujani on kuutta eri väriä, ja sitten se seitsemäs vielä näkemätön. Kuvan värit näkyvät ihan oikein mutta tästä puuttuu vielä se, joka on samanvärinen kuin tuo rönsyleimu. Miten vaikeaa onkaan hahmottaa näitä eri värejä...

 

Rönsyleimu viihtyy näiden isojen kivien kyljessä hyvin.

 

Tammen alta löytyi yllätys. Olin taas kerran unohtanut, että kaivoin tänne puun juurelle syksyllä saamani (vai itse ostamani?) punaiset tulppaanit. Nurmikolla kasvaa kolme tammea, joiden alle ei vajaa neljä vuotta sitten kylvetty nurmea, koska se ei kuitenkaan kasvaisi siinä kunnolla. Tammien aluskasvillisuus on enimmäkseen itsestään ilmaantunutta. Joitakin kasveja olen yrittänyt kitkeä pois ja joitakin luonnon kasveja tuonut lisää muualta pihasta. Tähän esimerkiksi muistan istuttaneeni lisää metsäkurjenpolvea, joka muuten kukkii jo.