23.7.2015

Muodollisia yhtäläisyyksiä

Sinisarja...


... ja karhunputki.


22.7.2015

Ruusuja ja ruusun muotoisia

Runsassateisena päivänä ehtii vähän kirjaamaan puutarhatapahtumiakin ylös. Ulkona vietettyä vapaa-aikaa hallitsee tällä hetkellä pihasaunaprojekti eli alkukesänä laiminlyödyn puutarhan hoito ei ole paljon paremmaksi muuttunut mutta välillä sentään jotain pikkujuttuja tapahtuu.

Pihasaunan betonihommista jäi jäljelle epämääräinen pala raudoitusverkkoa, jonka pelastin välittömästi ja iskin keskelle ruusuryhmää köynnöskaaren viereen. Tässä ensimmäisessä kuvassa siis alapuolella näkyy rusopajuangervo, joka on aika kova leviämään eli raudoitusverkkohan ei sitä hillitse. Näiden kuvien oton jälkeen tein vielä ns. perustuksen tuolle verkolle eli laitoin suodatinkangasta ja upotin maahan kolme talonrakennusajoilta jäänyttä kahitiiltä ja asettelin betonin kanssa verkon siihen. Sen huomasin betonin kuivumista odotellessani, että verkko on turhan ohutta eli taipuisaa tähän, joten täytynee kehitellä vielä jonkinlainen tukisysteemi siihen paksummasta harjateräksestä - Mies tilasi sitä sorttia ylimääräisiä ihan minun puutarhatarpeitani ajatellen.





Raudoitusverkkoa vasten kukkivat neilikkaruusut 'Pink Grootendorst' ja 'F.J. Grootendorst'. Lisäksi kaivoin ruusujen kanssa samalle puolelle keväällä lahjaksi saamani kärhön 'Duchess of Edinburgh', koska se kerrottuudessaan tuntui niin sopivalta kumppanilta ruusuille.

Köynnöskaaren juurella ja osittain raudoitusverkkoa vasten kasvaa myös köynnösruusu 'Flammentanz', joka ei vielä pari päivää sitten ollut avannut nuppujaan. Sen sijaan aina kukassa (ja ruostetta kukkimassa) on ystävän kanssa koluttujen asuntomessujen jälkeen Cobello & Rusticasta löydetty takorautaruusu, joka on koottu kolmesta osasta. Itse messuilta ei kummemmin jäänyt positiivisia elämyksiä sen paremmin taloista kuin pihoistakaan mutta tulipahan taas käytyä.




13.7.2015

Mansikkapaikkoja ja muuta mukavaa

Kävin eilen ihastuttavassa 60-luvun helsinkiläispihassa mutta ainoa kuva, jonka tuon rivitalon kiehtovasta puutarhasta otin, oli lehtokotilosta, hmm... Innostuin vain, kun pääsin vähän siivoamaan ystävien villiintynyttä villiviiniä, jonka alta löytyi mm. köynnöshortensia ja jokin köynnöskuusama. Lisäksi erehdyin mainostamaan ystävien naapurille blogia, joten nyt on päivitettävä taas pitkästä aikaa.



Viime viikon hurmioiduin aivan muusta kuin puutarhoista eli oli taas Kaustisviikon aika. Kotoa reissuun lähtiessäni oli kutkuttava tilanne: paljon nuppuja odottamassa eikä juurikaan kukkivia. Pyysinkin Kuopusta katselemaan kukkia puolestani ja oli kuulemma niin tehnytkin.

Viime viikon avautujiin kuuluivat mm. koreakärsämö (viime kesänä siirretty tähän terassi-patio-pergola-tanssilava-kesäkeittiön kylkeen kellarin päältä) ja viimekesäiset uudet eli jokin ritarinkannus toisessa terassipenkissä, tarhajuoru ja kulta-akileija.






Sormustinkukkia on kukassa vain yksi. Useita lehtiruusukkeita on tuon vierellä mutta niissä ei edes näy kukkavarsia eli lienevätkö vasta ensimmäistä vuotta. Ihan tekisi mieli ostaa kavereita tälle lisää, kun haaveilin pienestä sormustinkukkaniitttylohkosta siihen ikivanhojen tammien alle, missä tämäkin on.



Penkillä ei ole kukaan tänä kesänä muistanut eikä ehtinyt istuskella. Enkä minä ole raaskinut repiä lehtosinilatvoja pois.



Mansikkapaikkojakin löytyy. Maistelin tänään tästä helpoimmasta eli sisääntulopenkin reunuksesta, jossa metsämansikka on levinnyt oikein rehevästi. Sen lisäksi penkistä löytyy mm. vuorikaunokkia, verikurjenpolvea ja maksaruohoja ja tietysti pari sinne halunnutta kurjenkelloa.







14.6.2015

Joskus on odotettava pidempään

Vuosien odotus palkittiin, kun kauan sitten istuttamistani pihasyreeneistä viimein ensimmäinen teki kukkia. Syreenit ovat juroneet huonossa maassa, sillä autotallin vastainen luiska, johon ne on istutettu, on enimmäkseen täyttömaaksi ajettua pohjamaata. Istutuskuopat olivat pienehköjä eikä niiden hyvän mullan määrä ole riittänyt edes lannoituksen avulla näitä nopeammin kasvattamaan eikä varsinkaan kukittamaan. Mutta nyt edes yhdessä puskassa kukat.


Osa näistä sireenipuskista tosin saa siirtyä kaivurin kauhalla kaivettuna muutaman metrin eli pellon laitaan, jolloin ne jäävät tulevan pihasaunan ja pellon väliin. Syreeninkukkien kuva on pari päivää vanha ja sen jälkeen pensaan lähelle on jo ilmaantunut perustuskuoppa.

Tämä kärhö sen sijaan palkitsi jo ensimmäisenä keväänään kukinnalla, kuten niillä taitaa ollakin tapana. Clematis alpina 'Lemon Beauty' on kärhö, jota puutarhakaupassa työskentelevä ystäväni minulle ehdotteli viime kesänä ja sitten hankkikin puolestani sen minulle. Väri ei ole tässä sateisen sunnuntain kuvassa parhaimmillaan mutta ensimmäiset nuput ovat nyt siis auenneet.




Eilisestä tuli liian pitkästä aikaa kunnon puutarhapäivä. Mullan kärräystä, taimien istutusta. Kasvihuoneessa on nyt hiukan eri järjestys kuin viime kesänä mutta sain monta äidiltäni ja tädiltäni saamaani tainta paikalleen: kirsikka-, pensas- ja runkotomaattia, paprikaa, yksi mieto chilikin. Ulos viritin pari uutta lavankauluslaatikkoa, joista toiseen pääsi kaksi etsimääni ja viimein sattumoisin Multasormesta löytämääni spagettikurpitsan tainta. Toiseen tulee äidiltä saadut kesäkurpitsat ja lisäksi täytin jo kompostilla ja mullalla yhden ison kassin, josta tulee koti kurpitsalle.

Sen lisäksi, että puutarhatöissä mieli lepää, tuntui myös lapiohommien antama fyysinen rasitus erittäin tervetulleelta. Minusta tuntui, että oikeastaan virkistyin väsymisen sijaan.

7.6.2015

Syötäviä kukkia

Perjantai-iltana katsoin ohikulkeissani saksankirvelin kukintoja ja ajattelin, että sääli niitä olisi hukkaan heittää, jos ne napsaisisi pois. Hetkessä aloin jo vesi kielellä pohtia friteerattuja kukkia mutta ne päätyivät ihan vain paistinpannulle.




Kirvelinkukkien seuraksi raaskin niukin naukin napsia muutaman karhunlaukan nupun.



Sämpylän päällä halloumin kanssa kukat maistuivat mainioilta. Seuraavana iltana jatkoin makunautintoa valitsemalla ruohosipulin kukkia mutta niistä ei ole kuvaa. Ihan hyvältä nekin maistuivat.


6.6.2015

Sekalaisia kukkivia

Puutarhassa kukkii niin paljon jo nyt, vaikka on tälläinen kylmä alkukesä. En aktiivisesti muistanutkaan edellisvuosista, mitä kaikkea tulossa on.

Patjarikkoja on sydänpenkissä mutta on niitä muuallekin ilmaantunut.



Tämä kuka-minä-olenkaan kärhö viihtyy ja pulskistuu. Ehkä Clematis 'Propertius', ehkä ei...




Muistelin, että olen antanut jokaiselle kukkapenkille nimen mutta en nyt muista, mikä tämän nimi on. Tämänkin tammen juurella on kärhö, joka on nimilappunsa mukaan se Propertius. Se on kuitenkin tammen varjossa eikä vielä ole ihan avannut nuppujaan. Tulppaanit ilahduttavat myös, samoin kuin taustalla häämöttävät pikkusydämet.


31.5.2015

Riemunkiljahduksia

Edistyn hitaasti puutarhassa, vähiä vapaahetkiä en jaksa käyttää täyspainoisesti. Se tuntuu oudolta. Ei tässä tosin mitään projektia juuri ole vaiheessa mutta pelkkä voikukkien katkominen ennen kuin ehtivät siementää tai kesäkukkien istuttaminen tuntuu täyttävän päivän eikä silti ehtivän valmiiksi.

Aina välillä ympäri puutarhaa kulkiessani päästelen riemukkaita jes-ääniä. Aina kun näen jossain epävarmaksi ajattelemassani kasvissa elonmerkkejä, suustani pääsee riemunkiljahdus. Tänään löysin lisää syysleimua 'Starfire', joka oli voinut huonosti liian ahtaassa ja jonka luulin suureksi osaksi kadonneen. Uudesta pionista löytyi vihreää jonain päivänä ja tänä viikonloppuna Kentuckyn sinisateesta, ja kärhöjäkin näkyy nousevan.

Kärhöistä täytyy kesän aikana päivittää lista kunnolla - menetettyjä on toki joukossa. Mutta vielä muutamaan viikkoon ei kannata menettää toivoaan, väitän minä.

Tänään tässä tarha-alppikärhössä, vai lieneekö se kuitenkin kruunukärhö, oli jo melkein aukinaisia kukkia.


30.5.2015

Koulujen päättäjäispäivänä ja kukkiihan täällä

Kevätjuhlien jälkeen kävelin taas ympäri pihaa, kuten olen tosin tehnyt arki-iltoina melko myöhään kotiin tultuani myös. Päiväaika tuntui paremmalta kuvaamisen kannalta, mutta myös ihan selkeästi siksi, että kukat toki ovat paremmin auki auringonpaisteessa.



Tarha-alppikärhön nuput ovat pulleita. Tämä siis ehkä Clematis macropetala 'Propertius'. (Korjaus huom: macropetala on kruunukärhö enkä tiedä, onko tämä tarha-alppikärhö vai kruunukärhö, tietämykseni ei riitä niin pitkälle.)





Kotkansiiven avautuvat päät ovat aivan suloisia, mutta eivät alemman kuvan hiirenportaatkaan auenneina ulkonäössä kotkansiiville häviä.


18.5.2015

Pensasrinne pahalainen


Viikonlopun aikana tajuntaani iski pensasrinteen kertakaikkiaan kamala kunto. Erityisesti lamopensasangervojen kohta ja kivipuro ovat niin pahasti rikkaruohottuneet, että tekee pahaa katsoa.

Viime kesänä jo mietin, että kivipuro pitäisi kaivaa ylös mutta nyt tajuan, että sama on tehtävä ainakin tuolle lamopensasangervojen osuudelle. Turhauttavalta tuntuu ajatus kaivaa pensaat ylös, kaivaa kaikki rikkaruohonjuuret ylös (sikäli kuin se edes on mahdollista) ja sitten istuttaa samat uudestaan.

Nyt kuitenkin asia kirkastui - eihän niitä tarvitse samalla lailla istuttaa. Täytyy tehdä kunnon muutos, siis sitten kun ehdin ja jaksa. Lamopensasangervojen tilalle voisi tehdäkin paahteisen paikan kukkijoille sopivan penkin ja ne pensaat voisi sijoittaa jonnekin muualle. Tätä täytyy alkaa pohtia... ei kun kasvikirjat käsiin.

17.5.2015

Ihmettelyn aiheita

Viikonlopun aikana olen ehtinyt ihmetellä tai ihastella sentään muutamaa asiaa. Ja tehdä puutarhahommia siinä ihmettelyiden välissä ;)

Olenpa istuttanut kauniita tulppaaneja viime syksynä, vaikka melkein mitään en tekemisistäni muista. Näiden nimi ei lue muistiinpanoissa mutta kirsikkapuun juurella, jossa ne kasvavat, näyttää olevan pussi kiinnitettynä maahan, täytyypä käydä joskus tarkistamassa nimi sieltä.



Kevätpikkusydän on jo aloittanut, vaikka onkin kylmää.



Eilen aamulla kymmenen aikaan villiviinilaatikossa oli vielä edellisillan raekuuron jälkiä.



Juhannusruusujen juurelle/vierelle on ilmaantunut korvasieniä. Siinä niitä ei vielä aikaisemmin olekaan kasvanut.



 Ja huhtasieniä putkahtelee kukkapenkkien turveharkkoreunuksiin toinen toisensa jälkeen.



Yllätin itseni, kun löysin yhden kevätesikon nurmelta - nyt sainkin ilokseni niitä koko joukon äidiltäni ja istutin kaikki Kuopuksen kiipeilytammen juurelle mutta siten, etteivät ne häiritse puuhun kipuamista. Yllättävää siis oli se, että halusinkin näitä pihaani. Kummasti kasvit, joista en ennen ole ollenkaan pitänyt, alkavatkin miellyttää.



Vanhin alppikärhö kaivonrenkaan ympärillä on siementänyt ja tehnyt jälkikasvua useammankin kappaleen. Pitää ehkä siirtää ihanat pikkutaimet purkkiin hyvään multaan lihomaan, kun ne ovat tässä ihan pelkässä hiekassa.


11.5.2015

Kamalan kiireisiä päiviä

Kamalan kiireisiä päiviä on ollut jo monta kuukautta. Päivät töissä, illat harrastuksissa tai yhdistyshommissa (harrastuksia kai nekin) tai lasten harrastuskuljetuksissa. Tai muissa kokouksissa. Ne ovat paljolti kivaa mutta puutarhalle jäävä aika on ahdistavan vähäistä.

Onneksi äitienpäivä meni eilen enimmäkseen pihalla. Siirtelyä, jakamista, kitkemistä, yleistä silmäilyä, mullan lisäystä.

Tänään tulin kotiin vasta illalla myöhään mutta onneksi Mies pyysi minua pihalle kävelemään. Siinä sitten käveltiin ympäri pihaa, tuli jokunen kastelukannullinenkin kannettua ja yhden kuvan nappasin. Pakko ehtiä joskus edes hetkeksi ihailemaan kaikkea sitä, mitä en olisi näkemättä muistanut viime vuonna istuttaneeni.





P.S. Pahoittelen, etten oikein ehdi edes vastailemaan tai lukemaan muiden blogeja. Jokainen kommentti on silti todella tervetullut.

3.5.2015

Periaatteita ja periksiantamista

Puutarhanhoito on joskus periaatteita. Niin kuin vaikka että on jonain keväänä seitsemän vuotta sitten istuttanut kivipenkereen yläosaan sammalleimuja ja julistanut, että ne saavat levitä siinä mutta alaosaan istutetaan muita kasveja. Ihan totta.

Niin ne kasvavat ja komistuvat ja täyttävät kivipenkereen yläosan. Ne leviävät. Muutama pikkuinen karkulainen on aika helppo poimia kivipenkereen alaosasta ja antaa vaikka kavereille.

Samaan aikaan kivipenkereen alaosassa komistuvat rönsyleimut. Ne eivät ole niin peittäviä, joten kivenkoloihin ilmestyy luvalla ja luvatta kaikenlaista muutakin.

Joskus puutarhanhoito on myös periksiantamista. Sitä voi vaikkapa todeta, että nyt on pakko kaivella vähän perusteellisemmin noita kivipenkereen alaosan heinittyneitä rönsyleimupehkoja. Samalla saattaa vahingossa tajuta, että ihan itsestään sinne on ilmaantunut isompiakin sammalleimumättäitä, joiden välissä ja alla ei yllättäen näykään sellaisia heinämääriä kuin heikommin peittävien kasvien alla.

Kivien kääntely ja uudelleen paikalleen asettelu saattaa tuntua työläältä mutta ehkä se vielä palkitaan. Ja koska istuttaminen on kaikista mukavinta niin siinä voi sitten paljastuneisiin koloihin istuttaa muutaman yläosasta leikatun mättään sammalleimua.

Puutarhanhoito on myös odottamista.

30.4.2015

Puutarhatöiden tekemättömyydestä näppylöitä

Pitkien kotoa poissa vietettyjen päivien aikana puutarhassa ehtii tapahtua kasvun ja kukinnan ihmeitä. Tänään kotiin tultuani löysin ilokseni koreanonnenpensaan kukkimasta, ei varmaan ollut ensimmäinen päivä sitä lajia mutta ensimmäinen, jolloin huomasin mitään.



Välillä on ollut ihan näppyläinen olo. Päivät töissä, illat yhdistyshommissa tai vielä useammin muissa harrastuksissa, ja jos onkin ollut vapaata niin silloin on tuullut kauheasti tai satanut. Tästä seurauksena meillä on vieläkin kuolleita lehtiä jossain, missä ei pitäisi enää olla. Les feuilles mortes lauloi tällä viikolla musiikinopiskelukaverini, kun minä jo haaveilin sally gardenseista (pajupuutarhoista).

Tänään vietin kyllä vappuaattoa mitä parhaimmalla tavalla mutta turnauskestävyyttä ei ollut kovin pitkään. Aikaisemmin olin ajan puutteesta huolimatta selvittänyt likimain kaikki muut kukkapenkit mutta kivipenger oli jäänyt hunningolle. Jos olisin tyytynyt lehtien poistoon, olisin saanut sen jo ihan kuntoon, mutta kun halusin samalla kitkeä alaosasta heinä- ym. ei-toivottuja kasvustoja niin jäi vähän kesken vielä.

Pieni haravointi sai sammalleimut yllättävän pirteän näköiseksi ilman kuivien versojen leikkelyäkin - yleensä olen nimittäin leikannut niitä keväällä. Tosin pari viime päivän runsaat sateet ovat varmaan myös auttaneet sammalleimujen jokakeväiseen ulkonäköongelmaan.

Haravan lisäksi rikkalapio-harja-setti oli tarpeellinen työväline.




6.4.2015

K-e-v-ä-t

Nyt se selkis, miksei olo ja elo ole tuntunut täydelliseltä, vaikka sen likimain sellaista pitäisikin olla. Kaikki kuhmut ja näppylät ja hammasten kiristykset ja niskajumit ja muut päänvaivat nimittäin häipyivät niinkin pienellä jutulla kuin yhden kottikärryllisen kokoisen maakasan siirtämisellä paikasta A paikkaan B (jonne sen piti siirtyä jo viime syksynä).

Kyllä lapiohommat ja muut puutarhapuuhat on ihmisen parasta aikaa. Tervetuloa kevät!