30.4.2011

Kevät paljastaa viime kesän puuhia

Keväässä on se ihana puoli, että edelliskesänä ja -syksynä tehtyjä juttuja paljastuu pikkuhiljaa. Puutarhani alkuaikoina taisin suurin piirtein vielä muistaa, mitä kannattaisi odotella, mutta nykyään en enää kaikkia muista. Näiden viimekeväisten ruukkunarsissien sijoituspaikkaakaan en tainnut muistaa ennen kuin lehdet tunkivat itsensä esille tammen alta. Nämä todistivat taas kukinnallaan sen, että ruukkunarsissit, joihin sorrun joka kevät, kannattaa lykätä maahan kukinnan päätyttyä.
 


Yllätyin myös, kun löysin tämän sitruunatimjamin kovin elävän näköisenä. Minä kun luulin, ettei sen pitänyt selvitä Suomen talvesta.
 


Prinsepia sinensis sen sijaan ei yllättänyt minua - ainakaan paljon - sillä sen pitikin selviytyä. Hyvin sekin näyttää kestäneen talven, vaikken mitenkään suojannut sitä.
 


Muita kevään löytöjäni on ainakin tarhakylmänkukka. Muistan istuttaneeni niitä viime kesänä kaksikin erilaista takapihan luonnontilaiselle alueelle, mutta toistaiseksi olen löytänyt vain yhden nupullaan olevan. Takapihan lehdet ja risut on tosin vielä siivoamatta eli saattaa se toinenkin kylmänkukka jossain piillä. Tarhakylmänkukat houkuttivat minut, koska aitoja rauhoitettuja hämeen kylmänkukkia en voi pihaani hankkia, vaikka niitä omasta kunnasta löytyykin useampikin esiintymä.

24.4.2011

Ja yhtäkkiä onkin kevät

Minä en osaa päivittää puutarhablogia talvella, kun en puutarhassa touhuakaan. Ja nyt onkin pitkän ja runsaslumisen talven jälkeen yhtäkkiä kevät. Tiistaiaamuna kun lähdin kotoa reissuun Irlannin kevättä katsomaan, pihassa oli vielä jonkin verran lunta ja kukassa vain jokunen sinivuokko. Neljän yön jälkeen palattuani lumet ovat kadonneet (paitsi talon takaseinältä, jonne ei niin paista aurinko, mutta jossa ne lumetkaan eivät mitään haittaa) ja yhtäkkiä puutarhassa kasvaa ja kukkii vaikka mitä. Kauhean suuri haravoimisurakka tuntuu olevan jäänyt syksyltä, vaikka olemme Miehen kanssa ahkeroineet tänään (ja hän myös jo reissuni aikana). Ja ne kukat... aah. Muistaisinpa vain mitä olen minnekin istuttanut. Tosin sieltähän nuo aikanaan paljastuvat.

 

Näsiää olen monena keväänä yrittänyt nyhtää pois tästä omenapuun vierestä, mutta se on näköjään vain vahvistunut. Nyt päätin antaa sen kukkia, eiköhän Kuopuskin jo osaa antaa sen olla rauhassa - olemme paljon keskustelleet vähän ja paljon myrkyllisistä kasveista hänen kanssaan.

 

Viime kesänä istuttamani kevätkaihonkukat näyttävät voivan oikein hyvin ja kukkivatkin jo.

Muita kukkijoita ovat sinivuokot, jokunen valkovuokko, siniset sekä valkoiset idänsinililjat, ne krookukset, joita myyrä ei syönyt, ja viime kesänä tammen allen lykkäämäni ruukkunarsissit. Myyrä on myllännyt melko paljon pihassa, varsinkin ottaen huomioon sen, että tämä oli ensimmäinen vuosi, kun sellaisia tuhoja oli pihassamme ollenkaan. Taisi viimeinkin olla riittävästi mielenkiintoisia kasveja niin, että kannatti vaivautua kaivelemaan...