Yli kuukausi on vierähtänyt siitä, kun olen kirjoittanut mitään pihasta tai puutarhasta, ohhoh. Aika ei ole kulunut puutarhaa ajattelematta tai hoitamatta, ei toki niin vaan suorastaan päinvastoin. Tänä helteisenä kesänä jo pelkästään kasteluun on mennyt tuhottomasti aikaa, varsinkin kun innostuin alkukesästä laittamaan todella paljon erilaisia ruukkuja ja lavoja ympäri pihaa...
Kastelun lisäksi olen helteestä huolimatta rakennellut uutta. Esikoinen lausui minulle eräältä parin yön kyläilyreissulta tultuaan suuren kohteliaisuuden. Hän katseli pihaa ja touhujani, mietti hetken ja sanoi: "äiti, sä olet kyllä puutarhahullu". Minä olin (ja olen) otettu ja nimitän itseäni tästä lähin puutarhahulluksi.
Tässä pikainen katsaus minun ja Miehen aikaansaannoksiin.
Mies rakensi terassi-patio-pergola-tanssilava-kesäkeittiön, jota olen muutaman vuoden suunnitellut. Tänään hän myös viimeisteli terassin ja kivipation välille rampin (joka voi olla sateella liukas...), joka takaa terassin esteettömyyden (ihan kuin sitä meidän perheessä tai lähipiirissä muka tarvittaisiin) sekä toimii samalla streetsurfingia patiolla harjoittavalle Kakkoselle skeittiramppina.
Terassin-jne sivulle ladoin betonilaatoista ja -kivistä hiukan kiemuran polun, koska en todellakaan viitsinyt käyttää luotilankaa tai edes lankkua apuna... Tämähän on vain muutenvaanpolku, ja sen reuna peittynee pian maanpeitekasveilla. Pari päivää sitten istutin kuvan alkupäässä olevat rönsyleimut, jotka sain naapurilta (väri luultavasti aniliininpunainen tai sinnepäin). Lisäksi tässä on pari syysleimua, jotka kaipaavat kavereikseen vähän lisää samaa lajia, niiden takana rumpuputken pätkään eristetty valkoinen särkynyt sydän ja sen takana kirjavia kuunliljoja. Tänään istutin illalla vielä metsämansikoita polun viereen ja äidiltäni saamiani kotkansiipiä kuunliljojen "taakse" sekä kasviryhmän alareunaan kotkansiipien mukana tulleita pikkutalvioita. Siitä ei vielä ole kuvaa, sillä olin niin likainen ja hikinen, etten iljennyt käyttää kameraa. Ja suihkun jälkeen olikin hämärä elokuun ilta.
Kellarin päällinen on vielä aivan vaiheessa, vaikka olenkin tehnyt paljon työtä sen eteen. Kellarin oviaukon yläpuolinen tuki puuttuu vielä, joten en ole voinut istuttaa kasveja aivan reunalle asti. Aivan kellarin päälle sain ihanalta naapuriltani todella ison mättään pikkutalviota, sen etupuolella on omasta pihasta otettuja saman kasvin alkuja ja siitä alaspäin "brittiläinen perennaryhmäni". Brittiläisyys piti jonkin puutarhakirjani mukaan sisällään ruusun, pionin, tarhakurjenpolven ja jättipoimulehden, joten olihan sellaisia pakko hankkia, muut kaupasta mutta yksi pioninalku ystävältä. Reunuskiveyksessä (ylijääneitä kellariharkkoja aukkopuoli ylöspäin käännettynä) on lisäksi minttua, jonka olen tuonut joitakin vuosia sitten entisiltä naapureiltamme Englannista. Lajike on mahdollisesti appelsiiniminttu, sellaiselta se ainakin tuoksuu. Brittiryhmän vieressä keskeneräinen yrttiryhmä, jossa jo kahdesti tänä kesänä alasleikattu saksankirveli, pahasti edellisessä olinpaikassaan tallottua ruohosipulia ja pari pientä kurkkuyrtin taimea. Lipstikka on ainakin suunnitelmissa siihen viereen. Ja tässä kohtaa reunuksessa basilikaa, jota pitäisi raaskia käyttääkin (mutta kun se on niin kaunista). Basilikaa on tosin paljon ruukuissakin, kun sain äidiltäni alkukesästä mahdottoman määrän "ylijäämätaimia".
Kellarin tuuletusputken juurella on kirjavaa kuunliljaa (muuten saatu yksiltä ystäviltä 2-3 vuotta sitten ja ollut väliaikaisistutuksissa purkeissa maahan kaivamatta kesät talvet) ja äitini ystävältä saatua lemmikkiä. Lisäksi alennusmyynnistä ostettu kärhö Hagley Hybrid.
Tässä keskeneräisessä istutuksessa äidin ystävältä saatuja sormustinkukan taimia, alesta ostettua kuunliljaa, appiukolta saatuja (oletettavasti) tarhakalliokieloja ja kuunliljojen vieressä etuoikealla muistaakseni jaloangervo Brautschleier. Tässä reunuksena vanha saunanhirsi, joka oli meillä puutavaroiden alustana talon rakennusvaiheessa. Näitä on muutama lisää, mutta ovat menneet melko huonoon kuntoon maata vasten maaten. Kokeilen, saisiko niistä vielä muita käyttöön, sillä turveharkkoihin uppoaa rahaa. Tosin kasvejahan olen hyvin paljon saanut äidiltäni, naapurilta ja ystäviltä eli voihan johonkin rahaakin käyttää.
Tässä vielä näkymä kesäkeittiölle päin kellarin päältä kohdasta, johon olen suunnitellut itselleni penkkiä, jotta voin rentoutua puutarhassa, katsella ympärilleni ja kuunnella lintujen laulua. Penkinpaikka on käytännössä testattu puutarhatuolin kanssa. Tässä tuntui hyvältä istuskella.
Lopuksi kuva viime kesänä maakasan alle hautautuneesta mutta nyt oikein hyvinvoivasta kärhöstäni. Kärhön alapuolella kaikki vaiheessa... jos ei tänä kesänä tule ns. valmista niin sitten joskus toiste.
Jopas on komea kesäkeittiö-terassi-tanssilavasysteemi! Ja olet sinä ollut ahkera :) 'Muuten vaan polku' nimenä iski kovaa, varsin oivallista. Tulee siitä komea!
VastaaPoistaOlet ollut tosiaan hyvin ahkera. Mutta ahkeruus on ilomme ja varmasti pihasi sen palkitsee monin verroin. Ensi kesänä on näkyvissä jo vehreää rehevyyttä joka puolella.
VastaaPoistaKesäkeittiössä on mukava puuhastella. Kuulostaa tuo istuinpaikkasi puutarhan valtaistuimelta, josta näkee paljon mielenkiintoista ihailtavaa yli pihapiirin.
Huhhuh,olettepa ahkeroineet sinä ja miehesi...Hienoa jälkeä.Mukava lukea suunnitelmistasi ja kuten totesit,jos jokin ei tänä kesänä valmistu,niin sitten joku toinen kesä.Helpottavaa,kun ei tarvitse stressata.Kärhösi on tosi upea,ilmiselvästi viihtyy olinpaikassaan:).
VastaaPoistaP.S. Parhaat polut ovat vähän kiemuraisia:)
VastaaPoistaKiitos ahkeruuskehuista. Kukas se kissan hännän nostaa... eli ahkerampikin voisin olla (kotityöt? mitä ne on?) mutta nämä puutarhanrakentamiskehuskelut tuntuvat vaan niin hienoilta, että niitä pitää täällä esitellä.
VastaaPoistaLepis, se vaan tuntuu muuten vaan polulta. Tosin on se aika mutkitteleva.
Arleena, toivon siitä kellarinpäällisestä tulevan hyvän valtaistuinpaikan. Muuten tosin yritän rakentaa puutarhaani niin, ettei yhdellä eikä kahdella silmäyksellä näkisi kaikkea.
Tiina, kiitos vierailusta. Tämä puutarhan rakentaminen on kestänyt jo niin kauan, että olen kai oppinut rentoa asennetta. Talossa on asuttu ensi kuussa 6 vuotta ja joka vuonna pihassakin on tapahtunut jotain mutta ei todellakaan niin kuin joillakin, että valmiilta näyttää parin vuoden sisällä muutosta. Vaikka minua on välillä stressannut keskeneräisyys, niin loppujen lopuksi suunnitelmien makusteleminen ja eläminen tuntuukin sopivan minulle.