Heinäkuun alun kukkijoita

Puutarhassa kukkijat vaihtuvat, nämä kuvat ovat viime lauantaina eli 3.7. otettuja. Pääovelta katsottuna huomio kiinnittyykin nyt vasemmalle rinnepihaan, sillä sekä kuivan ylärinteen ajuruohot että alempana olevat lamopensasangervot (Spiraea decumbens) ja keijuangervot (Spiraea japonica 'Little Princess') ovat puhjenneet kukkaan.

 

 

Ajuruohot ovat levinneet ihanasti. Sain näiden alut kai pari vuotta sitten äidiltäni, jonka mukaan tämä on sitruuna-ajuruoho (Thymus x citriodorus).

 

Lamopensasangervo on kai matalimpia angervoja, mutta nämä herkin valkoisin kukin kukkivat pensaat ovat jo kasvaneet niin, että ovat enemmän kuin polvenkorkuisia.

 

Prinsessaisen vaaleanpunaisten keijuangervojen keskellä kasvaa päätään pidempänä kurjenkello (Campanula persicifolia). Kurjenkelloja löytyy meiltä pitkin pihaa, yritän niitä vaalia ja toivoisin saavani jonnekin päin pihaa isomman yhtenäisen alueen niitä. Osa kurjenkelloistamme kasvaakin parin kaverin seurassa mutta aika moni on tällainen yksinäinen kukkija.

 

 

 

Rinnepihan kivipuroon ilmestyi pari vuotta sitten saniaisia, tämä lienee siis soreahiirenporras (Athyrium filix-femina). Saniaiset ovat sitkeästi pysyneet ja myös kasvaneet hiukan. Ne ovat saaneet myös seurakseen metsämansikoita (Fragaria vesca), joiden leviämistä en ole estänyt vaan pikemminkin yrittänyt edistää. Tähän ne ovat tosin ilmaantuneet aivan itsestään.

 

 

Lopuksi vielä kuva äitini puutarhasta. Tällainen kurjenkelloloisto oli omenapuun alla juuri ennen ukkossateita. Kyllä luonnonkukkamme ovat kauniita!