Yhden istutusalueen kunnostusta

Makuuhuoneiden pääty pihan varjoisella puolella oli ensimmäisiä, jonne aikanaan istuttelin jotain perennoja. Mitään penkkiä en silloin kummemmin tehnyt enkä rikkaruohon juuria siivoillut, joten siitä oli tullut tässä muutaman vuoden aikana aikamoinen rikkaruohomaa. Komeakuunliljat kuitenkin olivat viihtyneet. Viime vuonna siirsin täältä huonosti voineen särkyneen sydämen pois ja nyt se voikin pulskasti toisessa paikassa. Samoin siirsin mirrinmintut ja ystävältä saadut pikkusydämet muualle.

Elokuussa kääntelin tätä maata innolla, mutta alue oli kohtalaisen suuri ja työtä paljon, joten se jäi ensin joksikin aikaa puolitiehen. Sain kuitenkin laitettua kuunliljat takaisin paikalleen ja samoin siirrettyä mirrinmintut tänne takaisin. Halusin ne pois pääpihan puolelta, koska siellä alkaa olla jo niin paljon erilaisia aitoja minttuja, etten kaipaa tätä mirrinminttua sinne sotkemaan kuvioita. Lisäksi ostin jo kauan himoitsemani irlanninkatajan Juniperus communis 'Hibernica', koska löysin jostain tiedon, että se pitäisi puolivarjostakin. Nyt kun googlailen niin aurinkoisen paikan kasviksi se mainitaan, eli se saattaa siis saada lähtöpassit täältä ensi kesänä.

 

Syyskuun alkupuolella sain omaa rhodopenkkiään perkaavalta äidiltäni kotkansiipiä, ja oli siis aika hoidella tämän istutusalueen kunnostus loppuun. Monien runsaiden sateiden jälkeen maa oli märkää eikä ollut niin helppoa poistaa rikkaruohon juuria mutta yritin silti. Ensi keväänä varmaan kannattaisi tähänkin laittaa katetta.

 

Mies ihmettelee turveharkkovillitystäni. Minä kuitenkin innostuin niistä jokunen vuosi sitten Kekkilän mainosta lukiessani ja olen käyttänyt niitä innolla siitä asti. Tässäkin istutusalueessa käytin yhdistelmää. Alueen takaosassa on ohuehkoja männynrankoja, jotka ovat olleet jossain muussa käytössä aikaisemmin. Jos kotkansiivet haluavat siitä siirtyä yli niin ne voivat sen vapaasti tehdä. Etupuolella yritän turveharkoilla pitää kasvillisuuden kurissa niin, että siinä säilyy matala polku ja talon seinusta pysyy suurinpiirtein kasvittomana.

Turveharkot ovat muuten kauniita sammaloituessaan. Sammaloitumista voisi edistää esimerkiksi piimällä. Itse olen ottanut sammaltukkuja mm. maantäyttöpaikallamme lojuvasta kannosta ja "istuttanut" niitä turveharkkoihin. Piimäkokeilu jäi yhteen kertaan, kun koira oli siitä liian kiinnostunut. Kuvissa terassin alapuolisen penkin viime kesän lopulla tehtyä turveharkkoreunusta. Matalampi sammal on itsekseen tullutta, korkeammat pikkutuppaat ovat "istuttamiani". Kuvista näkee myös, etten minä välitä tasoittaa reunoja niin kovin tarkkaan, kunhan ovat sinnepäin.