Ryöpsähdyksiä

Minulla oli tilaisuus piipahtaa todella pikaisesti ensimmäistä kertaa yhden ystäväni ihanassa puutarhassa. Sateisenakin päivänä puutarha oli edukseen. Päällimmäisenä tunnelmana minulle jäi siitä juuri sellainen monipuolinen ja yllätyksellinen puutarha, jota välillä ihailen lehdistä ja blogeista: sellainen, jota tavoittelen omilla keijupuutarha-ajatuksillani. Kaikkea ei todellakaan nähnyt kerralla vaan kulman takana oli aina jotain uutta mielenkiintoista - eikä keskeneräisyys haitannut tällaista puutarhahaaveilijaa ja -suunnittelijaa, joka olen, sillä pystyin kyllä näkemään sieluni silmin ne mahdollisuudet, joita keskeneräisissä alueissa piili. :)

 

Innostavan puutarhan näkeminen ihan oikeasti eikä vain kuvissa aiheutti minussa pientä tyytymättömyyttä oman keijupuutarhani edistymiseen. Itse asiassa tuo tunne oli ollut olemassa jo jonkin aikaa, mutta nyt tajusin sen. Oma puutarhani tuntuu liian avoimelta ja yllätyksettömältä. Tuntuu, että kaikki näkyy kerralla aivan liian helposti. Tämä tunne ei ole ihan totta, mutta onhan tässä pihassa mm. iso nurmialue, jonka yli näkee aivan vapaasti. Keijupuutarha-osasto on myös vielä melko avoin - mutta osa siitä korjautuu varmasti ajan kanssa, kunhan kasvit kasvavat kokoa.

 

Makuuhuoneen päädyn varjopenkin kunnostaminen tänä syksynä oli jo askel sinnepäin, että puutarhassani olisi mielenkiintoisia paikkoja myös "nurkan takana". Polkua sinne pitää vielä vähän parantaa, jotta askeleet oikeasti kuljettaisivat myös siihen suuntaan. Riippuen lumentulosta sen voisi ehtiä tehdä tänäkin syksynä tai sitten jättää suosiolla ensi vuoteen.

 

Puutarhatyytymättömyys ryöpsähti minussa yllättäen sillä tavalla, että melko pienellä suunnittelulla ostin parina päivänä ison kasan lähinnä koristepensaiden taimia, puoleen hintaan tosin. Nyt pohdin myös yhden pihdan kaatamista (=kaadattamista) yläpihan reunalta, jotta voisin helpommin laajentaa keijupuutarhaani sinnekin. Pihta on aivan kiinni yhdessä männyssä ja tulee kasvamaan liian isoksi muitakin lähellä olevia puita ajatellen. Juuri ostamani atsaleat sopisivat oikein hyvin sen männyn alle... ja varmaan siihen mahtuisi useampikin.

 

Omista valokuvistani ei löytynyt suoranaisesti unelmieni keijupuutarhaa muistuttavia kuvia. Näissä kuvissa matkan varrelta on kuitenkin jotain mielenkiintoista. Ylinnä parin vuoden takaa Lontoon Kew Gardensista, seuraavat menneeltä kesältä New Yorkin Keskuspuiston laitamilta ja Brooklynin kasvitieteellisestä puutarhasta.