Syyskuun lopun aurinkoisena päivänä

Tänään aamuisen sateen jälkeen loppupäivän paistoikin aurinko. Nautin pihamme ja ympäröivän metsän pienistä yksityiskohdista yhdessä Kuopuksen ja koiran kanssa. Pihakivien välissä kasvaa matalaa pehmeän näköistä sammalta. Eihän tätä tarvitse poistaa, eihän?

 

Reilun vuoden tässä kasvaneet kotkansiivet tulevat kauniisti ruskaan, kun taas tänä syksynä istutetut vain ruskettuvat. Nämä ovat kauniita ihan mistä vain suunnasta katsottuna.

 

 

Pikkutalvioihin ilmestyy vieläkin uusia kukkia.

 

Kivipenkereen jatkopalan on yhtäkkiä vallannut tällainen kumma joukko.

 

Luulin, että tämä paikka olisi liian kuiva sienille, mutta näköjään erehdyin.

 

Kauan odottamani ruska on viimein saapunut villiviinilaatikoihin.