28.7.2011

Heinäkuun näkymiä

 

Avomaankurkku valloittaa koko laatikon ja salaatit ovat vähän alakynnessä mutta popsimisvalmiita toki. Ympärillä heinikko rehoitti vielä kuvanottopäivänä mutta eilen Kakkonen parturoi sen lyhyemmäksi, kun keväällä hankin meille ensimmäisen oman moottorikäyttöisen leikkurin, että saa hoideltua nurmet ja heinikot silloinkin, kun kelaleikkurilla ei jaksa.


 

Multi blue -kärhön kukinta on nykyään jokakesäinen iloni. Se kukkii runsaasti ja pitkään.


 

 

Tämän viehättävän kaksivärisen vihreän kuunliljan sain toukokuussa ystävältä.


 

Särkynyt sydän on rehevöitynyt ja tehnyt muutaman uuden kukan. Uudelleen kukkiminen on kuulemma ihan tavallista, mutta en huomannut sitä ennen kuin siirsin kasvini viime kesän lopulla tähän "runopenkkiini" eli parempaan paikkaan kuin pöheikkö talon toisessa päädyssä.


 

 

 

Kesäkeittiön alapuolinen penkki on rehevöitynyt huomattavasti (vrt. vaikkapa loppukevään kuvaan sydänpenkkijutussa). Kevätkaihonkukka on täyttänyt melkein kokonaan mantsuriankirsikan ympäryksen ja myös metsämansikat ovat täyttäneet maanpeitekasvin tehtäväänsä ja levinneet sorallekin asti. Vaaleanpunaiset kukat ovat äitini reissumme aikana istuttamia ylijäämätaimia myskimalvaa.


 

Samaisen penkin keskiosassa vaaleanpunaiset syysleimut ovat kukkineet jo jonkin aikaa ja nyt aukeamassa ovat myös valkoiset Phlox paniculata "Europa" ja kirkkaanpunaiset "Starfire".


 




 

Tonttimme luonnollisesti kosteimman paikan penkki sai viime viikolla kuitenkin reunoilleen turveharkkoja, koska se ei oikein pysynyt kuosissaan ilman niitä. Jälleen on mielenkiintoista vertailla viime elokuisia kuvia tämän keijupuutarhani suurrakentamisen ajoilta. Heinäkuun alkupuolella muuttelin tämän penkin sisältöä. Reunoilla on nyt äidiltäni saatua komeakuunliljaa (mahdollisesti Hosta fortunei) ja pikkukuunliljaa (mahd. Hosta minor). Lisäksi tästä pitäisi siirrellä kahta erilaista kurjenmiekkaa eri järjestykseen, että olisivat jotenkin pituuden mukaisesti. Penkin yläpäästä siirsin tällä viikolla viime kesänä kylvämäni kaksivuotiset maariankellot toisaalle (Englannista ostettu nimellä Canterbury bell, Campanula medium) ja niiden tilalle sain äidiltäni muutaman rantakukan. Alimmassa kuvassa rantakukka luonnollisessa ympäristössään jokirannan ojan reunalla.

 

3 kommenttia:

  1. Tuo kärhö on kaunis-yhtä kaunis on tukikin sillä. Turveharkot sammaloituu varmasti kauniisti tuossa, jos on varjossa. Kaada piimää niin sammaloituu nopeammin-niin olen ainakin kuullut :). Kuvista on tosiaan mukava seurailla, miten kasvit rehevöityy.
    Kivaa loppukesää sinulle!

    VastaaPoista
  2. On se niin herkullista tuo oma sato! Ihan vesi tulee kielelle ylintä kuvaa katsellessa.
    Olet tainnut paiskia pihahommia siellä, kun on niin komean näköistä joka kulmalla!

    VastaaPoista
  3. Multasormi, kiitos, kärhön tuki on pihtakuusen rungon jäänne. Pidin siitä enemmän kuorellisena, mutta kuoren alle kasvoi sientä, joten se oli pakko repiä pois. Kostea penkkini ei ole varjossa muttei sentään paahteessakaan, katsotaan, miten sammaloituu. Piimää en taida uskaltaa, ettei koira käy nuoleskelemassa ja tassuttelemassa. Viime kesäisiin harkkoihin on tullut ehkä muutakin sammalkasvustoa kuin "istuttamani" sammaleet.

    Lepis, kiitos - pihahommia ei tänä kesänä juuri ole paiskittu, mutta perennoista näkee viime kesän työn tuloksia. Salaatti oli muuten hyvää, samoin pienenpieni ensimmäinen avomaankurkku. Kesäkurpitsojakin pitäisi jo verottaa ennen kuin kasvavat liian suuriksi. Ensi kesänä ehkä lisää lajeja...

    VastaaPoista

Kiitos kun kävit!