Eilen Multasormi-myymälästä tarttui mukaani houkuttelevan näköinen perennakirja, kun hintakin oli S-kortilla ostajalle reilusti alennettu. Ella Rädyn ja Irmeli Anttiroikon Rakkaudesta perennoihin on tänä vuonna ilmestynyt opas perennapenkin perustajalle. Olen tyytyväinen kirjaan nukahdettuani yöllä sen kanssa, ja heti herättyäni palattuani taas sen pariin sunnuntaiaamun rauhassa.
Kirjassa kerrotaan perusasioita perennapenkin tai -ryhmän perustamisesta, annetaan eri värisiä perennaryhmäehdotelmia erilaisiin valaistusolosuhteisiin havainnekuvineen ja taimimäärineen. Lisäksi kirjan lopussa on lyhyesti kerrottu erilaisista puutarhatyyleistä kuten itämaisesta puutarhasta, englantilaisesta cottage gardenista tai suomalaisesta maalaispuutarhassa unohtamatta pikkuisia terassipihojakaan.
Olen tyytyväinen kirjaan, se on juuri tämän hetken tarpeeseeni, kun hiljalleen suunnittelen tulevan keijupuutarhani perennaryhmiä. Siis minä suunnittelen perennapenkkejä, vaikkei puutarhaani pitänyt koskaan mitään kukkapenkkiä tullakaan... ;) No - olen juuri tajunnut, miksi en ole halunnut kukka"penkkiä". Mielikuvani kukkapenkistä on suorakaiteen tai soikion muotoinen penkki nurmikon keskellä enkä pidä sellaisista, ainakaan omassa pihassani. Eilen katselin juuri äitini kukkapenkkejä, jotka osittain ainakin täyttävät tuon mielikuvani. Ne ovat oikein kauniita, mutta eivät istu minun puutarhaani. Haluan englantilaista runsautta ja perennaryhmiä, jotka eivät istu keskellä nurmea vaan muodostavat kokonaisen oman puutarhaosionsa. Katsotaan, onnistunko siinä suunnitelmassa.
Penkki-sanaankin yritän sopeutua. Viime kesänä jo iskin silmäni Kekkilän mainoslehdessä turveharkkoihin ja haaveilen, että ainakin osa perennaryhmistäni tulee kohopenkkeinä turveharkkoreunalla. Turve saa sitten toivottavasti pian pintaansa sammalkerroksen, täällä metsäpihassammehan sitä kasvaa muutenkin joka välissä ihan luonnostaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit!