Perennakuvia

Minulle ei pitänyt tulla perennapenkkiä. Ei siis kukkapenkkiä, ei tosiaankaan sanan varsinaisessa merkityksessä, ei sellaisena mielikuvana kuin minulla lapsuudesta on. No, ei ainakaan vielä tullutkaan. Suunnitteilla ehkä on, ei tosin perinteisesti jonnekin nurmikon keskelle vaan sillä lailla englantilaistyyppisesti.

Perennoja on kuitenkin pihaan eksynyt, siis istutettu, siis muitakin kuin luonnonperennoja. Haluan erityisesti perinneperennoja. Särkynyttä sydäntä haikailin suunnilleen talon valmistumisesta asti, mutta kun en keneltäkään saanut vanhaa kantaa vaan olisin joutunut menemään puutarhakauppaan hankinnoille, jäi hankkimatta. Tänä kesänä sitten vihdoin sain pienen alun vanhasta kasvista, kiitos jälleen äitini, tällä kertaa alku on hänen ystävättärensä naapurilta.

Talon varjoisa pääty, jonne särkyneen sydämen laitoin, piti olla luonnonkukkien ja perinneperennojen rajamaa. Nyt se näyttää aika lailla rikkaruohomaalta, vuohenputketkin kukoistavat. Täytyy kaivaa kaikki ylös kunhan ehdin. Viime kesänä sinne laitoin särkyneen sydämen odotuksessa myös ystävältä saadut pikkusydämen alut. Eivät kyllä sovi ollenkaan yhteen, nämä erilaiset sydämet. Tämän hetken suunnitelma on, että pikkusydämet jäävät sinne luonnon perennojen keskelle ehkä joidenkin muiden perinneperennojen kanssa, ja myöhemmin oikea aito vanha särkynyt sydämeni siirtyy toiselle puolelle taloa tammen varjoon, kunhan keijupuutarhani etenee siihen vaiheeseen (nyt se on vain päässäni). Näin molemmat sydämet pääsevät oikeuksiinsa ilman toista vieressä kilpailemassa huomiosta.

Särkynyt sydän (Lamprocapnos spectabilis) pääsi myös ylätunnisteeseen, kun halusin jotain vaihtelua blogin ulkoasuun.

 

Pikkusydän (Dicentra) kukkii runsaasti ja aloitti sen jo aikapäiviä sitten. Nämä kuvat ovat muutaman päivän vanhoja, otettu siis toukokuun puolella. En tiedä pikkusydämestäni, onko se kevät- vai kesäpikkusydän eikä sitä muista ystäväkään mutta kirjallisuuden mukaan ensin mainittu aloittaa kukintansa toukokuussa, toinen kesäkuussa. Sekään ei vielä kerro varmaksi mitään, koska ovat pihassamme tänäkin keväänä alkaneet jotkin kukat kukkia ennen kesäkuuta vaikkeivat "specsit" sellaista lupaisikaan.

 

Myös äidiltäni saatu jaloakileija on kukassa. Pitääkin miettiä, jätänkö sen tuonne vai olisiko luonnonperennavaltaiselle puutarhan osalle lehtoakileija parempi vaihtoehto... Vai mahtaisiko tämä olla japaninakileija, kuva näyttää samalta kuin netistä löytynyt ja kokokin täsmää? Muoks. 9.6.09. Onhan se toki japaninakileija, nimimuistini vain on ajoittain huono.