Kesäkuun lopun kukkijat

Kun sammalleimut lopettivat kukkimisen kivipenkereessäni (muutamaa yksittäistä viimeistä kukkaa lukuunottamatta) maksaruohot aloittivat kukintansa. En yleensä erityisemmin pidä keltaisista kukista, mutta minusta nämä ovat ihania. Maksaruoho on jo ennen kukkimistakin niin herkullisen näköinen, söpöä syheröä, ja sitten kukkiessaan oikein aurinkoinen ilmestys. Ihanaa tässä myös on ainakin toistaiseksi, että se leviää hanakasti ja täyttää kivien välejä vauhdilla. Katsotaan sitten, milloin täytyy alkaa rajoittaa leviämistä...

 

Maanpeitekasveista nyt kukkivat rohtotädykkeet. Näitä löytyy ympäri pihaamme ja metsää aivan luonnostaan ja tämäkin tiheä kasvusto on tullut talon viereiseen rinteeseen aivan omia aikojaan. Rohtotädyke viihtyy myös kuivemmassa maastossa, joten täytyy suosia tätä talon etupuolella maahumalan sijasta. Kivasti nekin kukkivat limittäin, maahumala nimittäin jo lopettelee kukintaansa.

 

 

Talon takaa löytyy myös muutama valkolehdokki. Talon takana olevan harjun päällä niitä on enemmänkin mutta kiva, että myös pihaan jäi niitä. Näitä varjeltiin rakennusaikana suuremmalta mylläämiseltä, kun äitini oli ne minulle tunnistanut ja näyttänyt - itsehän tunsin vain tavallisimmat kellot ja sellaiset ennen omaa pihaa ja puutarhainnostusta.

 

Metsämansikoita olen lisännyt pihaan mutta toki niitä metsäpihassa on myös ollut luonnostaan. Tämä on ihan itsellään tullut pensasrinteeseen rohtotädykkeiden ja maahumalien sekaan. Ei aivan kypsä vielä mutta jokirannan uimareissulla löytyi aurinkoisemmasta paikasta rantatien varrelta jo kokonaan punaisia, joita lapset pääsivät maistelemaan. Täytyykin huomenna tarkistaa yhden pihatammen viereen viime kesänä istuttamani metsämansikat ja hiukan karsia alaoksia liiankin rehevästä tammesta, jotta mansikat ja niiden viereen mallaamallani polulla kulkijat paremmin mahtuvat.