Sitten tajusin: olen muistanut nimet väärille puille ja ennen kuin omenat alkoivat saada väriä, ei niistäkään oikein voinut päätellä mitään.
Kaikista pienin ja uusin omppupuu oli koko ajan tiedossa, se on kesäomena Pirja. Satoa tuli ensimmäisen kerran tänä vuonna joitakin pieniä omenoita. Maku oli minusta kovin huvitusmainen ja melko mitäänsanomaton, liian makea minun makuuni. Pirja on Huvituksen ja Melban risteymä ja selvästi aikaisin näistä omenoistamme.
Toiseksi pienin omenapuumme onkin vanhin niistä ja sekin kesäomena, Malus domestica 'Vuokko'. Tämä on juuri se puu, joka sai hiljakkoin osakseen massiiviset tukitoimet ja vaati paljon raakileiden poistoa. Omenoita on paljon, ne ovat isoja ja erittäin herkullisia. Vuokkokin on Melban ja Huvituksen risteymä mutta taitaa muistuttaa enemmän ensinmainittua.
Kaikki omena- ja päärynäpuumme ovat kääpiöivinä puina hankittuja mutta talviomena Åkerö ja syysomena Keltakaneli eivät kovin kääpiöiltä vaikuta. Keltakaneli on lähimpänä kasvihuonetta, nyt ehkä muistan sen paikan siitä. Omenat alkavat siinäkin olla kypsiä. Åkerö sijaitsee Keltakanelin ja Jukka-päärynän välissä.
Päärynät ovat tänä vuonna ehkä kärsineet kuivuudesta, sillä ne, joita on enemmän ja joita olen maistellutkin eli Pepit eivät maistu ihan niin herkullisilta kuin muina vuosina. Ovat ne silti ihan hyviä - pidän kotimaisten päärynöiden rapsakkuudesta ulkomaantuontipäärynöihin verrattuna. Kypsiä ne varmaankin ovat, koska jo putoilevat puusta nekin kuten myös Vuokot.
Muoks. Korjaan itseäni taas. Kylläpä Pepit ovat tänäkin vuonna makoisia. Pitkin iltaa olen napostellut niitä vuoronperään Vuokkojen kanssa niin, että huomenna on varmaan vatsanpuruja.
