16.5.2014

Ainaista muutosta

Puutarha ei siis ole koskaan valmis, sen olen toki jo huomannut aikapäiviä sitten. Joskus huomaan, etteivät muka-valmiit kohdatkaan ole valmiita. Pitää siirtää kasveja toisenlaiseen paikkaan tai sitten ne onnettomat vaan ottavat ja kuolevat.

Viime vaiko jo edellistalven tappioksi (tarkistuksen jälkeen jo sitä edellisen) pitänee laskea katsura, vaikka aiemmin yritin vielä elätellä toivoa. Olkoon nyt vielä paikallaan mutta olen jo asennoitunut niin, että uusi tulee jossain vaiheessa tähän pihaan ja ihan toiseen paikkaan, tuo olikin liian kuiva. Mielestäni jotain muitakin tappiota on tullut mutta en nyt muista, mitä.

Yksi ruusupenkin jaloruusuista myös näyttää aika kuolleelta mutta se ei minua harmita, sillä sitten onkin paremmin tilaa "äitienpäiväruusulleni", joka tarttui Terrasta matkaan viime viikolla: Easy Elegans® 'Kiss me'. (Kuva http://www.easyelegancerose.com/-sivustolta.)



Pensasrinne sen sijaan voi aivan tolkuttoman rehevästi mutta valitettavasti eivät pelkästään ne pensaat. Viime kesä jäi nilkkavaivan kanssa heikolle kitkemiselle ja kun sitä ei ole perustettu mitenkään rikkaruohovapaasti niin nythän heinät, vuohenputket, rönsyleinikit ja muut ovat aivan villiintyneet. Siitä näkee hyvin, kuinka käy kun äkkiä vaan pikkuvauvan imetysten välissä pudottelee angervojen taimia maahan sitä mukaa, kun Mies kaivaa kuoppia - kuten tein jo lähemmäs kahdeksan vuotta sitten. Koko alue vaatisi ylöskaivamista ja uutta perustamista mutta ei ainakaan tänä vuonna, sillä teen mieluummin kivempia juttuja. Sammakotkin tykkäävät, jos annan pensasrinteen olla.



Tällä hetkellä työn alla on raparperien siirto kohopenkkiin pois väliaikaisistutuksesta laatikosta, jonne ne joutuivat jo kaksi vuotta sitten kasvihuonetyömaan alta. Raparperipenkin jälkeen seuraava homma on joko uuteen kärhöpenkkiin perennojen lisäys (ainakin äidiltäni tähtiputken taimia) tai kaivuutyön alla olevan aivan uuden keltaisen kukkapenkin tekeminen. Keltaisen lisäksi siihen päässee muitakin värejä, nyt jo sen päätyyn olen siirtänyt likusterisyreenin ensimmäisestä paikastaan.

Ja joskus pääsen toivottavasti työstämään myös pihan alussa olevaa ryteikköä, jossa nyt on sekalaisia halkopinoja ja -kasoja. Ne siirtyvät nimittäin pian tilapäissijoitukseen pihavaja-pihasauna-työmaan alta (kun nyt saisi sen luvan haettua... kun nyt saisi ne piirustukset kuntoon... ensin). Eli paljon kivempia puuhia luvassa kuin minkään vanhan (lapiohommiksi aivan kamalan ison) alueen kunnostaminen. 

Tulevaan erittäin tuoreeseen ja sopivan kosteaan saunapuutarhaan siirtynevät ainakin atsaleat nykyisestä paikastaan, jossa ne näyttävät kituvan, ja sitten se uusi katsura... sen suurempia suunnitelmia ei vielä ole tai ei ainakaan paljasteta vielä.

2 kommenttia:

  1. Minäkin huomaan puutarhani olevan nyt keväällä erilainen kuin suunnittelin. Lumeton talvi teki tepposensa. Moni kasvi on kadonnut jäljettömiin. Vaan ei hätää; kevät on ja kesä tulossa. Ehdin vielä istuttaa vaikka mitä.

    VastaaPoista
  2. Positiivinen asenne, ennen kaikkea, Riitta. Totta, että vielä ehtii vaikka mitä.

    VastaaPoista

Kiitos kun kävit!