Elokuun lopulla rakensin ruusupenkkiä. Ruusuja oli yllättäen tarjolla runsaammin kuin mitä muistinkaan niitä hankkineeni eivätkä ne kaikki mahtuneet rajattuun ruusupenkkiin. Niinpä piti keksiä sijoituspaikka ruusupenkistä ylijääneille neilikkaruusuille.
Lähelle ruusupenkkiä syntyi siis vielä ruusuryhmä. Tämän paikan olin alunperin varannut syyshortensialle, mutta kun siitä saatiin muurikivilavat pois niin se näytti siltä, että muutakin mahtuisi.
Takariviin päätyivät neilikkaruusut eli alesta ostamani 'Pink Grootendorst' ja äidiltäni saamani yksilö, joka on oletettavasti 'F. J. Grootendorst'. Niiden oikealla puolella on vielä jälkikäteen ostettu punalehtiruusu Rosa glauca, joka ei sinertävine lehtineen välttämättä sovi täydellisesti joukkoon, mutta katsotaan, miltä näyttää, kunhan kaikki kasvavat vähän isommiksi.
Eturivissä ei ole ruusuja ollenkaan, vaan vasemmalla äitini takapihalta kaivamaani paju- tms. angervoa (alunperin muuten tätini pihasta siirretty) ja sitten se hortensia, jolle koko paikka oli varattu. Mutta tämä ei olekaan tavallinen syyshortensia, sillä sen vuoden verran purkissa odottaneen sijoitin atsaleapenkkiin. Tähän ydinpihan sisääntuloreitille ostin himoitsemani (lue: mainoksen uhrina haksahtamani) japaninhortensian Hydrangea paniculata 'Vanilla Fraise'. Lähikuva kertonee, miksi sorruin.
Köynnöskaarta betoniraudoista olen suunnitellut jo ainakin viime kesästä lähtien. Nyt se on alustavasti toteutettu mutta paljon yksinkertaisemmin kuin luulin. Ruusupenkin päähän jätinkin reiällisiä muurikiviä kansikivien sijaan, jolloin siihen tuli sopivia koloja betoniraudoille. Ne on tarkoitus ensi kesänä muurata kiinni, mutta katsotaan nyt ensin, elääkö muuri talven aikana. Tästä kuvassa muuten näkyvät myös pionipenkistä siirtämäni tarhakurjenpolvet, joiden siirrosta en muistanut raportoida ruusupenkin perustamisesta kertovassa lastussani.
Betoniraudat päättyvät samaan pisteeseen muodostaen epäsymmetrisen kaaren. Alunperin vain kokeilin tämän tarpeettomaksi jääneen, vähän rikkoutuneenkin, Englannista muuttokuormassa tulleen päivänvarjon jalan kanssa, miten betoniraudat riittävät kaareksi. Sitten tajusin, että olin viimein keksinyt vihreälle patinoituneelle jalustalle puutarhakäytön, jota olin sille mietiskellyt.
Köynnöskaari ei vielä näytä kovinkaan kummoiselta, mutta kunhan ne köynnökset kasvavat... Ruusupenkin päähän istutin sitä varten piippuköynnöksen Aristolocchia durior ja kärhön Clematis 'Jackmanii'. Jackmanii oli siis Tarjoustalon alesta ostettu parilla eurolla ja aika huonokuntoisen näköisenä. Viime viikonloppuna kuitenkin päädyin jo siirtämään sen toiseen paikkaan eli kivipenkereen jatkopalaan pihlajan juurelle ja huomasin sen hyvin kasvaneista juurista, että kyllä se on tukevasti hengissä. Tähän köynnöskaaren juurelle siirsin Jackmaniin uudelta paikalta toisen kärhön Clematis 'Piilu', joka on pari vuotta pysynyt hyvin hengissä mutta ei ilmeisesti erityisesti viihtynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit!