Tänä syksynä syntyi siis aivan yllättäen atsaleapenkki. Olin juuri päässyt sanomasta, että tuon pihdan voi kaataa sitten, kun se kasvaa liian isoksi häiritsemään muita puita lähellä. Melkein saman tien se alkoikin häiritä minua, kun tajusin, mitä mahdollisuuksia pihan takareunan rakentamiseen tulisi ilman sitä. Näin siis pyysin isääni metsurinhommiin ja myös jättämään kohtuullisen tyngän jälkelle. Pihtatyngän takana on vasemmalla mustilanhortensia ja oikealla syyshortensia 'Grandiflora' (yksi niistä monista). Sitä vasten nojaa köynnöshortensia.
Pihtatyngän edessä ovat atsaleat. Taimialeista löytyivät revontuliatsaleat oranssikukkainen Rhododendron x 'Mandarin Lights' ja keltakukkainen Rhododendron x 'Lemon Lights'. Tällä kertaa oikein siis halusin keltaisia ja oransseja sävyjä, joita yleensä välttelen. Kuvasta en muista kumpi on kumpi, mutta lapuistahan sen näen, kun jätin ne paikalleen.
Tämä kauniisti ruskaantunut atsalea on Rhododendron 'Ruususen uni'. Sen kukat eivät kuvista päätellen ole ihan oransseja vaan pikemmin vaaleanpunaisia mutta sopivat toivottavasti muiden joukkoon.
Atsaleojen ja hortensioiden juurelle istutin siis runsaasti äidiltäni saamia keltanarsissin sipuleita samoin kuin kreetantulppaaneja ja lisäksi myös metsätulppaaneja. Mielenkiinnolla odottelen kevättä...
Atsaleatkin olisi kivoja pihalla...mikäpä se ei olisi. No, rikkaruohot ja hillittömästi leviävät perennat ja pensaat...
VastaaPoistaMä en tiennytkään olevani kiinnostunut atsaleoista, kunnes teoreettisesti kiinnostuin alppiruusuista ja käytännössä totesin, etten kuitenkaan pidä niiden ulkonäöstä. Siinä samalla törmäsin atsaleoihin - rhodojahan nekin - ja tykästyin. Varsinkin pihasta löytyi helposti niille sopiva paikka, tai ainakin luulen sen olevan niille sopiva.
VastaaPoista