Yrttimaa vaiheessa

Viime kesänä aloin valmistella epämääräistä rikkaruohojen valtaamaa aluetta, johon olen suunnitellut keijupuutarhaani. Ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa iso työni oli tehdä sinne pitkäksi jätetyn pihtakannon juurelle yrttimaa. Humusmulta oli kortilla ja siitä tuli vähän vaatimaton maa-ainekseltaan mutta yrttini viihtyivät siinä jo ensimmäisenä kesänä. Tässä yrttiympyräni viime elokuussa kuvattuna. Nyt kaikki kasvustot o(li)vat jo tiheämpiä kuin tuolloin ensimmäisenä istutuskesänä.

 

Rungon juurelle asettelin ensin kirjalainasta kiitokseksi saamani kärhön pois männyn juurelta kärsimästä. Rungon ympärille tuli ympyrä, josta osassa oli vain kiviä (kun en saanut siitä maatakaan muokattua niin laitoin kiviä koristeeksi). Muualta ympyrästä löytyi kangasajuruohoa, oreganoa ja iisoppia. Lisäksi Englannista entisiltä naapureilta heidän nykyisestä puutarhastaan lahjaksi saamaani kahta minttua, joista toisesta en oikein tiedä, mitä se on, ja toinen on ananasminttu. Mintut olivat ensimmäisen talven yli kumpikin oman omenapuunsa alla ja sieltä ne sitten löysin pienen etsinnän jälkeen. Uudelleen sijoituksessa mintut lipsahtivat liian lähelle toisiaan ja kovasti leviävälle vihreämmälle mintulle en muistanut asettaa mitään rajoituksia.

Lähelle yrttiympyrää nostettiin ylimääräiseksi jäänyt kaivonrengas, jossa oli viime kesänä jotain yksivuotista ja tälle kesälle oli sama suunnitelma. Kylvöni hiukan myöhästyi eli tein sen vasta heinäkuun alussa mutta ehkäpä jotain ehtii tulla käyttöön, siitä sitten myöhemmin. Äidiltäni sain piparminttua, jonka sijoitin kaivonrenkaan vierelle, se on viihtynyt hyvin, kuten mintuilla on tapana. Samassa ympäristössä on myös ruohosipulimätäs ja saksankirveli. Yllättävästi nämäkin on äidiltäni saatu - minulla on lähes ehtymätön monivuotisten (ja yksivuotisten siementävien) kasvien lähde ihan naapurissa.

Tänä vuonna olen muutaman kerran katsellut yrttiympyrääni ja vähän kitkenyt rehottavia rikkaruohoja. Jostain syystä en ole raaskinut käyttää yrttejäni. Vihreitä minttuja olen kuvannut, mutta ajuruohojen kanssa odottelin kukintaa ja ajattelin kuvata ne vasta kukkivina. Enpä ehtinyt... eilen meillä kaivettiin kellarinpaikkaa. Sitä maata (pohjamaata enimmäkseen) tuli tolkuttomasti. En ollut muistanut painottaa Miehelle yrttimaan varjelemista, ja niinhän siinä kävi, että yrttini peittyivät savisen maan alle. Voi sitä surkua. Minttuja pelastin (eikä niitä helposti mikään tapakaan). Ajuruohoa, iisoppia ja oreganoa saan toki lisää äidiltäni, sieltähän nämäkin olivat. Harmittaa silti. Jos olisin tiennyt ajoissa, olisin voinut edes sadon korjata. Kärhö (Clematis "Multi Blue") ei onneksi tainnut vahingoittua, se voisi tänä vuonna jopa kukkiakin.

Tänään kävin kuvaamassa surkeutta. Mies eilen vähän lapioi yrttien päältä pahimpia ja minun olisi pitänyt tänään yrittää käsin vielä lisäpelastustöitä mutten ole ehtinyt enkä jaksanut. Näen asiassa silti hyvääkin: nyt minun on tehtävä pohtimani tuoreen yrttimaan uudistus/perusparannus lähiaikoina (maakasan poistuttua), mikä olisi muuten varmaan jäänyt hamaan tulevaisuuteen. Onpahan sitten ensi kesänä entistä ehompi yrttiympyrä.

 

Saksankirveli (Myrrhis odorata) viihtyy ihan hyvin oksasilppua ympärillään - vaikka maapohja oli rikkaruohoinen niin oksasilpun avulla se pysyy pienellä kitkemisellä melko siistinä. Tätä on raaskittu verottaa ruoanlaittoonkin ;)

 

Englannista saatu minttu leviää...

 

...ja samaa lähikuvassa. Tunnistaisikohan joku lajikkeen? Appelsiiniminttuko? (Mentha piperita citrata)

 

Piparminttu (Mentha piperita)

 

Kukkivista ajuruohoista jäi sentään vähän maan alta näkyviinkin.

 

Ananasminttu (Mentha suaveolens variegata) kukoisti viime elokuussa näin. Nyt vasta huomaan, että se on todella kärsinyt, tänä vuonna vain murto-osa tuosta on ollut näkyvillä.

 

Ruohosipulin satoa on korjattu ahkerimmin. Arleenan useissa lastuissa olleiden ihanien sisustuskuvien innoittamana ruohosipulin kukat ovat päätyneet boheemiin asetelmaan häälahjaksi saamaamme Iittalan sydänmaljakkoon ja ihan kuivana. En ole aiemmin katsellut niitä niin tarkkaan, että olisin huomannut kukinnon muodostuvan useista pienistä kellokukista. Lapsena niitä vain äidin komennosta nypittiin pois satoa pilaamasta.

 

</