Pensasangervoja ja muita kukkijoita

Kesä-heinäkuun vaihteessa tässä metsäpihassakin alkaa löytyä hurja määrä kukkivia lajeja. Rinnepihan lamopensasangervo (Spiraea decumbens) aloitti kukintansa niukasti kesäkuun puolella sulassa sovussa rinteeseen itsestään tulleen vaaleansinisenä kukkivan rohtotädykematon (Veronica officinalis) rinnalla.

 

Muutamaa päivää myöhemmin heinäkuun puolella lamopensasangervo kukkii jo valkeanaan.

 

Pienen matkan päästä rinteen luonnonkasvien valloittamalta puolelta löytyi tämä kukka, lähikuvassa hätkähdyttävän saman näköinen kuin lamopensasangervo, eikö totta. Kyseessä on siankärsämö (Achillea millefolium).

 

Keijuangervo (Spiraea japonica 'Little Princess') on myös juuri aloittelemassa kukintaansa. Rinnepiha muuttui kertaheitolla äänekkäämmäksi, kukkien katselijan ympärillä kuuluu jatkuva surina ja pörinä.

 

Perheen pääasiallisten ruohonleikkaajien sairastaminen on muuttanut nurmikon vihreästä "autiomaasta" valkoapiloiden ja niittyhumalien (Prunella vulgaris) valtakunnaksi.

 

Niittyhumala vielä lähikuvassa. Nurmikolla nämä kukat ovat vain muutaman sentin korkuisia mutta muualla pihassa näyttävät kohottautuvan jopa pariinkymmeneen senttiin.

 

Yksittäisiä kurjenkelloja (Campanula persicifolia) on metsätontilla jäänyt sinne tänne. Tämä nimenomainen rinnepihan kukkija kurottautuu ainakin 1,2 m mittaan, vaikka sen ympärillä ei ole mitään korkeita kilpailijoita (eikä tukijoita). Toivottavasti tuulenpuuska eivätkä metsämansikoita hakevat lapset sitä taita.