Kesäkuun lopulla kasvu oli jo hyvällä alulla. Laatikoissa siis imukärhivilliviiniä ja pikkutalviota. Kesäkuisen lomailumme aikana äitini oli kastellut laatikoita ja sitonut pari narua villiviinien tueksi.
Heinäkuulta ei näköjään ole kuvaa, joten hypätään suoraan elokuuhun. Erityisesti villiviinit jatkoivat rehottamista, mutta kyllä pikkutalviotkin näyttivät kasvavan - ainakin ne pyrkivät myös laatikoiden ylimpien lautojen välistä ulos.
Miehen mielestä villiviinit kasvavat yllättävän hitaasti, minusta taas ihan hurjaa vauhtia. Ihan joka päivä ei ole tarpeen ohjailla versoja uusille laitetuille tukinaruille, vaikka mieli olisikin tehnyt. Kärhien kietoutumista narujen ja versojen ympärille ja erityisesti kärhien imupäiden ilmestymistä puupinnalle on kiehtovaa seurata. Imukärhet muistuttavat myös siitä, että tämä kasvi on pidettävä kurissa, ettei se hyökkää talon rakenteisiin.
Elokuun alkupuolella villiviinit olivat näin reheviä. Mielenkiinnolla odotan syksyä ja ruskan värejä. Ja sitä, miten nämä villiviinit selviävät talvesta kasvulaatikossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit!