Vihdoin kukkii... kaikenlaista

Viikko sitten toiveet uusista kukista olivat ihan turhia. Nyt joka päivä aukeaa lukemattomia lisää. Harmi, etten pysty tulevan viikon aikana joka päivä niitä ihastelemaan, sillä tieni vie taas maailman parhaille festareille. Taidan kyllä pyytää Kuopusta ottamaan kuvia tai opastamaan isäänsä ottamaan ja lähettämään minulle...

Hitusen lämmintä

Viimein lämmintä, auenneita nuppuja, itäneitä siemeniä. Eilen kun ei vielä ollut lämmin, siirtelin siperiankurjenmiekkoja kellariniityn reunalta iloisten värien penkkiin. Ne oli istutettu vain isoina pehkoina rikkaheinineen eivätkä ne kukkineet kovin hyvin. Pilkoin ja siivosin ne ja istutin uuteen.

Pionit ovat oikeastaan kauniimpia puoliavonaisina. Tomaatin ja chilin kukkien kuvaamiseksi olisi pitänyt hakea sisältä järkkäri mutten jaksanut. Kohta tomaateilta latva poikki ja satoa odottamaan.

Pienimuotoinen sinililjatutkielma

Palaan vielä sunnuntaisen puutarhapäivän tunnelmiin. Useimmat kävijöistä pysähtyivät ensimmäisenä ihastelemaan ruusupenkissä kukkivia sinililjoja (toki ne ensimmäisten joukossa katsottavaksi tarjoutuivatkin). Seuraavaksi tuli kysymys "mitä nämä ovat", josta seurasi vastaukseni "se on pitkä tarina..."

Välillä ei saa sitä mitä ostaa. Alunperin ostin tähän penkkiin englanninsinililjan (Hyacinthoides non-scripta) ja posliinihyasintin (Puschkinia scilloides) sipuleita. Seuraavana keväänä esille tuli tällaisia kukkia:

Kumpikaan näistä ei ole englanninsinililja eikä varmasti myöskään posliinihyasintti. Ensimmäiset ovat pysyneet tuollaisina kuin ovat suuremmin lisääntymättä. Jälkimmäiset ovat tehneet runsaasti siementä kahtena kesänä ja lisääntyneet huomattavasti.

Oletukseni runsaan nettitutkiskelun perusteella on se, että ylempi näistä kahdesta on espanjansinililja (Hyacinthoides hispanica), joka on Britanniassa karannut puutarhoista ja syrjäyttänyt alkuperäistä englanninsinililjaa, jossa on kirkkaampi sininen väri (tai valkoinen, espanjansinililja voi puolestaan olla sininen, valkoinen tai vaaleanpunainen).

Espanjansinililja myös risteytyy englanninsinililjan kanssa ja tämä hybridi (Hyacinthoides x massartiana) muistuttaa ehkä enemmän englanninsinililjaa. Hybridi on myös erittäin lisääntymiskykyinen. Alemman kuvan kukka onkin mielestäni juuri tämä hybridi.

Esimerkiksi Britannian luonnonhistorian museon nettisivuilta löytyy runsaasti tietoa näiden kolmen eri sinililjan erottamiseksi toisistaan. Sen puolesta, että tämä puutarhassani ahkerasti lisääntyvä sinililja on hybridi, puhuvat mm. seuraavat seikat: se ei tuoksu merkittävästi, sen kukat sijaitsevat eri puolilla kukkavartta (englanninsinililjalla vain yhdellä puolella), eivätkä kellojen terälehtien päät ole huomattavan ylöspäin kääntyneet kuten englanninsinililjalla.

Kaunis tämä sinikello joka tapauksessa on ja muurikivin rajatussa korkeareunaisessa ruusupenkissäni pysyy hyvässä tallessa.

Anna palautetta puutarhapäivästä

Avoimien puutarhojen etusivulla on linkki, jonka kautta voi antaa palautetta puutarhapäivästä niin isäntäväen kuin vieraankin näkökulmasta. Itse jo lähetin oman palautteeni. Päivä oli senhetkisestä sekä koko kesäkuun kukkijoita myöhästyttäneestä säästä huolimatta onnistunut mutta joitakin kehittämisehdotuksia tuli silti.

Itse ehdotin muutaman eilisen vieraan kanssa keskusteltuani, että tapahtumasivulle laitettaisiin jatkossa toisenlainen hakutoiminto nykyisen maakuntahaun sijasta. Esimerkiksi tämä Iloinen piha sijaitsee aivan kahden kunnan rajalla ja sen lisäksi melko lähellä maakuntarajaa. Maakuntakohtainen haku toimii huonosti lähellä olevien puutarhojen löytämiseen ja lisäksi kuntakohtainen opaste vie paikkakuntaa tuntemattomat kävijät helposti aivan väärään suuntaan.

Olisikin hyvä, jos puutarhoja voisi hakea syöttämällä hakuun oman osoitteensa ja näkisi sitten kartalla oman sijaintinsa lähellä olevat avoimet puutarhat. Jos olet samaa mieltä tai sinulla on muita kehittämisehdotuksia tai ruusuja tai risuja puutarhapäivästä, käy antamassa palautetta Puutarhaliitolle.

Iloisen pihan väki kiittää

Kiitos kaikille Iloisen pihan vieraille, jotka sadetta ja tuulta uhmaten tänään kuitenkin saapuivat paikalle. Vesihanat ja puutarhat aukesivat näillä seuduilla samaan aikaan kahdeltatoista. Itse jouduin varsin pian vaihtamaan sadeviitan helmavalumista kastuneet farkut toppahousuihin ja laittamaan untuvatakin toppaukseksi viitan, jonka jälkeen tarkeninkin hyvin. Vieraat selvisivät lyhemmistä ja pidemmistä piipahduksistaan toivottavasti myös paleltumatta.

Vierailukirjasta laskin 35 nimeä, joka on suorastaan paljon tällaisena päivänä. Mukavaa oli jutella ja saatoinpa saada itsekin uusia ideoita vierailijoilta ja ainakin ihanaa kannustusta. Parempaa puutarhakesän jatkoa kaikille!

Puutarha avoinna su 29.6. klo 12-18

Olen puunannut puutarhaa ja tuunannut vierailukirjaa, purkittanut kitkentäylijäämiä, nimennyt joitakin kasveja ja kirjoittanut kasviluetteloa, ja katsellut toivoen nuppuja, että aukeisivat. Tämän valmiimmaksi näin suurpiirteisen puutarhurin piha ei nyt enää tule. Tutuille ja tuntemattomille vieraille portiton puutarha on avoinna su 29.6. klo 12-18. Ystävät ovat toki tervetulleita muulloinkin!

Ihana muurikello

Muurikello näyttää niin hyvin viihtyvältä, että päätin juuri lisätä sitä kivipenkereen alaosaan... kunnes luin, ettei se pidä paahteesta ja tajusin, että siksihän se niin hyvin viihtyy tänä kesänä, kun ei ole paahtanut ja kosteutta on riittänyt.  Aikaisempien merkintöjeni mukaan se on tosin kukkinut kauniisti muinakin kesinä ja lyhyemmällä varrella. Aiemmat kuvani ovat kylläkin eri yksilöstä kuin tämä.

Ihana joka tapauksessa.