Huhtikuun 14. päivä pihassa näytti vielä tältä.
Rinnepihan krookukset jäivät kuvaamatta ja niitä oli liian vähän, kun unohdin siis taas viime syksynä istuttaa lisää. Kaikki muutkin kevään ensimmäiset kukkijat jäivät kameran ehtimättä vain mieleni sopukoihin. Ruusuangervojen välissä kukkivat viime kesänä sinne heittämäni ruukkunarsissit, parvitulppaanit viihtyivät lamopensasangervojen välissä ja jätevesilaitoksen ympärillä kukkii osittain vieläkin sekalainen kokoelma sipulikukkia. Sinisiä ja punaisia sinivuokkoja kukki tänä vuonna kuten aiemminkin mutta valkoista sinivuokkoani en löytänyt, ehkä se ensi keväänä palaa.
Nyt saan iloita kivipenkereeni kukista. Viime kesänä istutetut sammalleimut (Phlox subulata) kukoistavat, niitä on ainakin neljää eri väriä, ellei peräti viittä. Sammalleimut täyttävät penkereen ylemmän osan kivien koloja yhdessä pienen maksaruohon kanssa. Välissä on tasanne, joka on puolittain betonikivetty. Täytyy tänä kesänä laittaa ne puuttuvat kivet, kunhan olemme ensin ehtineet hakea harmaita lisää läheisestä sementtivalimosta. Sammalleimut ovat kaikki sukulaisilta saatuja, kiitos siitä.
Tässä sinertävää sammalleimua.
Kaksi yleisintä kukkaväriä kivikossani.
Kivipenkereen alaosan kivien väleistä osaan pyrkivät rikkaruohot, mutta istutettujakin kasveja löytyy. Viime kesänä sain äidiltäni rönsyleimua (Phlox stolonifera) neljä alkua, ne ovat nyt jo osittain kukassa. Prisman puutarhaosastolta pari viikkoa sitten mukaani tarttui muutama rönsyleimu lisää, mutta niissä ei näy vielä nuppujakaan. Toivottavasti ovat samaa anilliininpunaisen sävyä. Lisäksi muutamaan koloon on löytynyt äidiltäni isoa maksaruohoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kävit!