Syksyisiä hommia

 

Jos ei tee uutta suunnitelemaansa kukkapenkkiä kesän nimissä niin se on tehtävä syksyllä - tai jätettävä seuraavaan vuoteen. Tästä ei nyt vielä tiedä, kun päästin sunnuntaisen poutapäivän enimmäkseen harakoille ja tartuin lapioon liian myöhään illansuussa. Nurmikko litsuu märkyyttään mutta jos tähän vähän jotain kumminkin... että saisin ne ostamani sipulit siihen myös.

Lokakuun alkua

  

 

Lokakuun alku on puutarhassani sekoitus ruskaa ja kukintaa. Makeakirsikan kellanoranssit lehdet, kärhö 'Multi blue', joka kukkii vielä, vaikka sen lehdet jo alkavat kuihtua. Ystävältä loppukesästä saatu konnanyrtti on myöhäinen kukkija ja pelkäsin, ettei se ehtisi kukkaan ensimmäisenä vuonnaan tässä puutarhassa mutta ehtihän se.

Syyshortensia 'Vanille Fraise' alkaa viimein saada punaisia pilkkuja tuohon suurimpaan kukkaryppääseensä. Komeamaksaruohot ovat punertuneet entisestään verrattuna parin viikon takaiseen syyskuukuvaankin, silti toisessa paikassa ne ovat vielä varsin hailakoita. Kivikkosuopayrtti kukkii toista kierrosta, samoin vaaleansininen sammalleimu ja moni luonnonkukka (kuten yksi metsäkurjenpolvi komeamaksaruohon takana). On tämä syksy aika ihanaa aikaa - veden tulo tosin jo riittäisi, sillä se osuu nyt väärään aikaan, kesällä sitä olisi tarvittu enemmän.

Syyskuinen puutarha

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Syyskuisena aamuna puutarhastani löytyy vielä kukkijoita. Tässä silmäniloa usean blogihiljaisen viikon edestä. Eniten nautin villiviinin ruskasta, mutta myös sitkeistä pitkään kukkivista kasveista ja rohkeista uudelleen aloittajista kuten tuo karpaattien kello ja sammalleimukin vielä.

Kiva puutarhapäivä... ja kärhöhulluutta osa 3

Eilen vietin kivan puutarhapäivän, tai puolikkaan puutarhapäivän jälleen kerran ystäväni kanssa. Jäin yöpymään hänen luokseen erään megakonsertin jälkeen ja vein samalla reissulla hänelle kivipenkereestä keräämiäni sekalaisia sammalleimukarkulaisia ja muutaman pikkutalvion alun, jotka puolestaan olivat kitkemisen sivutuotteita.

Ystävälläni nimittäin tuli tänä kesänä takapihalle uutta terassia ja kiveystä sekä kivimuuri nurmikon reunaan. Matalan muurin ja nurmikon väliin jäi kapea reunus, josta tulikin sopivasti perenna-alue (ystävän erään toisen ystävän ehdotuksesta). Koska ystäväni ei ole varsinainen puutarhaihminen ;), asia olisi voinut jäädä roikkumaan. Minä kuitenkin raahasin ystäväni puutarhakauppaan ja sieltä sitten valitsimme sopivia kasveja reunukseen.

Reunuksen tuija-aidan luo päättyvään toiseen päähän tuli kärhö 'Piilu' ja sen eteen pari kuunliljaa, lisäksi kärhön juurelle ja vähän muuallekin niitä pikkutalvioita. Sammalleimut tulivat seuraavaksi nurmikolle johtavien laattojen toiselle puolelle ja niiden perässä olivatkin jo ystäväni aiemmin istuttamat rauniokilkat. Autokatoksen vastaiselle reunalla laitettiin vähän korkeampia perennoja eli punatähkää ja valkoista syysleimua. Niiden perään siirsin vähän keskemmältä nurmikkoa jonkin pikkusyreenin, joka oli kärsinyt kovasti mutta on kuitenkin vielä hengissä. Nyt sitten vaan odotellaan, että nämä kasvavat. Ja ystävälläni on perennapenkki englantilaiseen "borders"-tyyliin.

Niin ne kärhöt... ystävän "lähipuutarhakaupasta" löysin siperiankärhön Clematis alpina ssp sibirica 'Riga' (16), joka minun oli pakko saada...

Ulko- ja sisäkukkia

Kuopuksen syntymäpäivän kunniaksi eilen aukesi sisällä orkidea ja ulkona kärhö 'Aljonushka'. Aljonushkan kukka on herkkä kello, ei ehkä kauneimpia kellokärhöjä mutta miellyttää kyllä silmääni. Aljonushka ei ole itsekseen kiipeilevä kärhö mutta on asettunut varsin pienellä vaivalla tähän köynnösobeliskiin kurkottelemaan ylöspäin.

Orkidean olen ostanut kai joskus viime kesänä Ikeasta ja saanut yhdessä vaiheessa niin huonoon kuntoon, että jouduin katkaisemaan siitä kukkavarrenkin. Sitten sain yhdeltä ystävältä jonkun vanhan mummon ohjeen upottaa orkidearuukku veteen, jossa on kahvia tai kahvinporoja. Tällaisen käsittelyn olenkin nyt antanut sille suunnilleen viikottain ehkä jo reilun puolen vuoden ajan. Ensin orkidea alkoi kasvattaa uusia lehtiä, sitten kukkavanaa ja lopulta pulleita kukkasilmuja, joista ensimmäinen aukesi siis eilen.

Himalajanmaksaruoho

Olen ihmetellyt tämän kivipenkereen jatkopalassa hitaasti leviävän maksaruohon nimeä, kun luulin, etten ollut muistanut merkitä sitä muistiin enkä googlailemalla löytänyt samannäköistä. Mutta nythän se löytyi, olen siis pari vuotta sitten istuttanut sen tähän. Himalajanmaksaruoho on minusta erityisen ihana maksaruoho. Sen lehtiruusuke on oikeasti ruusun näköinen ja valkoinen kukintakin on ihan kaunis. Ylempi kukkakuva on kesäkuun alusta, alempi parin päivän takainen. Ruusuke näköjään hiukan "löpsähtää" kesän kuluessa.

 

Heinäkuun lopun puutarhapuuhia

Eilen kesken pihatöiden huomasin kiivaasti lentelevän tumman perhosen. Meno näytti siltä, ettei siitä voisi saada kuvaa, mutta kannatti kuitenkin hakea kamera, sillä malttoihan tuo pysähtyäkin. Googletuksen perusteella se näyttäisi olevan metsänokiperhonen, jota esiintyy Suomessa yleisemmin kuulemma parittomina vuosina, mutta minä näin eilen ainakin kaksi, vaikka onkin parillinen vuosi.

 

 

Aspiriiniruusu kukkii kivasti, mutta kääk, mikä tuo punainen paksu ruusunvarsi on? Taitaa olla epätoivottu verso.

Vuorineilikka on kiitollinen kukkija. Tänään se vielä ilahdutti vaaleanpunaisellaan sekä minua että kimalaisia, vaikka ensimmäiset kukat tässä pehkossa aukesivat heti heinäkuun alussa. Tämä kuva tosin on jo kolmen päivän takainen.

 

Kärhö 'Hagley Hybrid' ihastuttaa kukkarunsaudellaan. 

 

Viimeiset pari päivää ovat olleet pitkään aikaan puuhakkaampia jonkinlaisen saamattomuuskauden jälkeen. Kivipenkereen hoitotasanne sai viimeinkin betonikiveyksen loppuun asti. Polku kiemurtelee ja aaltoilee mutta se ei haittaa. Kivipenger ei suoranaisesti kukoista tähän aikaan kesästä, kun kukkivia ei juuri ole mutta kun sitä kivihomman ohessa vähän siivoilin niin näyttäähän se varsin hyvältä.

(Tarkkasilmäiset voivat huomata, että tallin nurkalla viihtyy eri värinen auto kuin ennen. Vajaa kuukausi sitten autoni alkoi savuttaa kesken ajon ja syttyi lopulta palamaan, tosin vasta sitten, kun olin saanut matkustajat turvallisesti ulos autosta, etsinyt savun lähdettä ja soitellut apuja. Kiitos isäni ripeän jauhesammuttimen käytön, auto ei palanut poroksi ennen palokunnan saapumista paikalle eikä muille ollut vaaraa mutta auto meni korjauskannattamattomaan kuntoon ja siirtyi vakuutusyhtiön omistukseen ja itse jouduin hankkimaan ns. uuden auton.)