Välipalakuvia

Kun opiskelu- ja muut kiireet eivät salli puutarhatöiden tekemistä (voi kurjuuksien kurjuus) niin lohtua tuo edes pitää välipalatauko käymällä vähän kuvailemassa kevään kehitystä.

Päivittäistä edistymistä

Vaikka aamupäivällä vilkaisinkin ympäri pihaa, oli illansuussa kotiintultua rynnättävä kameran kanssa. Miten paljon voikaan ihminen iloita näistä pienistä edistysaskelista: uusia nuppuja, uusia paljastuneita kasveja, lisää sinivuokkoja ja entiset nupullaan olleet jo ihan auenneina.

Sitruunatimjami näyttää erittäin elävältä, vaikka se on vasta osittain paljastunut lumen alta. Minä iloitsen metsäpihassa myös näistä krookuksennupuista, vaikka joidenkin pihoissa näilläkin seuduilla krookukset toki kukkivat. Puhumattakaan kaikista kuvaamatta jääneistä tulppaaninvarsista.

Lopun lumen sulamista odotellessa

Lopun lumen sulamista odotellessa ei voi oikein tehdä muuta kuin opiskella (lue: on pakko opiskella) ja pitää välillä pieni valokuvaustauko (lue: en kestäisi millään istua sisällä kirjojen ääressä, kun aurinko paistaa). Patjarikkosydän ympäristöineen on jo aivan paljas lumesta. Monessa muussa paikassa lunta vielä on mutta toisaalta lumesta huolimatta esiin puskee sipulikukkia. Vielä kun muistaisin, minne mitäkin istutin syksyllä... Tosin muistiinpanoja löytyy tästä blogista ja luultavasti myös puutarhamuistikirjastani.

Atsaleapenkki

Ruusuryhmä

Ruusuryhmän kultasahramit kenties

 

Yllätyksekseni ruusupenkistä ei vieläkään pilkistä odottamiani lumikelloja lumen seasta - tosin yllätystä vähentää se, etten löytänyt muistiinpanoistani merkintää sellaisten hankkimisestakaan... Tarkemmin muistellen asiassa taisi käydä niin, että aprikoin posliinihyasinttien ja lumikellojen välillä ja päädyin edellisiin siksi, kun kuitenkin suojaisin ruusujani kankaalla, jolloin kellokukat eivät pääsisi pilkistelemään lumen keskeltä.

Kevätkuvaamisen avajaiset

Lunta on vielä jäljellä metsäinen piha valtoimenaan, mutta tarkkasilmäinen kamerani löysi silti talventörröttäjien lisäksi kaikenlaisia pieniä vihreitä juttuja.

Jonkun vuoden takaisia pikkunarsisseja tammen juurella... ja tämän vuotisia ruukussa.

 

Kevät tulee... hitaasti mutta varmasti

Suurin osa metsäisestä pihastamme on vielä lumen peitossa.

Mutta olisipa mukava muistaa, mitä sipuleita tuli istuteltua syksyllä... ehkä jostain löytyy muistiinpanoja tai sitten täytyy vain odottaa.

Köynnöspergolan kasvulaatikoissa pikkutalviot näyttävät enimmäkseen surkean ruskeilta, vaikka niiden päällä on ollut paksu lumikerros. Ehkä ensi syksynä kannattaa kokeilla myös havujen laittoa laatikoiden päälle. Mutta jaksan silti uskoa, että nämä kasvini ovat hengissä.