Vuosien odotus palkittiin, kun kauan sitten istuttamistani pihasyreeneistä viimein ensimmäinen teki kukkia. Syreenit ovat juroneet huonossa maassa, sillä autotallin vastainen luiska, johon ne on istutettu, on enimmäkseen täyttömaaksi ajettua pohjamaata. Istutuskuopat olivat pienehköjä eikä niiden hyvän mullan määrä ole riittänyt edes lannoituksen avulla näitä nopeammin kasvattamaan eikä varsinkaan kukittamaan. Mutta nyt edes yhdessä puskassa kukat.
Osa näistä sireenipuskista tosin saa siirtyä kaivurin kauhalla kaivettuna muutaman metrin eli pellon laitaan, jolloin ne jäävät tulevan pihasaunan ja pellon väliin. Syreeninkukkien kuva on pari päivää vanha ja sen jälkeen pensaan lähelle on jo ilmaantunut perustuskuoppa.
Tämä kärhö sen sijaan palkitsi jo ensimmäisenä keväänään kukinnalla, kuten niillä taitaa ollakin tapana. Clematis alpina 'Lemon Beauty' on kärhö, jota puutarhakaupassa työskentelevä ystäväni minulle ehdotteli viime kesänä ja sitten hankkikin puolestani sen minulle. Väri ei ole tässä sateisen sunnuntain kuvassa parhaimmillaan mutta ensimmäiset nuput ovat nyt siis auenneet.
Eilisestä tuli liian pitkästä aikaa kunnon puutarhapäivä. Mullan kärräystä, taimien istutusta. Kasvihuoneessa on nyt hiukan eri järjestys kuin viime kesänä mutta sain monta äidiltäni ja tädiltäni saamaani tainta paikalleen: kirsikka-, pensas- ja runkotomaattia, paprikaa, yksi mieto chilikin. Ulos viritin pari uutta lavankauluslaatikkoa, joista toiseen pääsi kaksi etsimääni ja viimein sattumoisin Multasormesta löytämääni spagettikurpitsan tainta. Toiseen tulee äidiltä saadut kesäkurpitsat ja lisäksi täytin jo kompostilla ja mullalla yhden ison kassin, josta tulee koti kurpitsalle.
Sen lisäksi, että puutarhatöissä mieli lepää, tuntui myös lapiohommien antama fyysinen rasitus erittäin tervetulleelta. Minusta tuntui, että oikeastaan virkistyin väsymisen sijaan.
