Kamalan kiireisiä päiviä on ollut jo monta kuukautta. Päivät töissä, illat harrastuksissa tai yhdistyshommissa (harrastuksia kai nekin) tai lasten harrastuskuljetuksissa. Tai muissa kokouksissa. Ne ovat paljolti kivaa mutta puutarhalle jäävä aika on ahdistavan vähäistä.
Onneksi äitienpäivä meni eilen enimmäkseen pihalla. Siirtelyä, jakamista, kitkemistä, yleistä silmäilyä, mullan lisäystä.
Tänään tulin kotiin vasta illalla myöhään mutta onneksi Mies pyysi minua pihalle kävelemään. Siinä sitten käveltiin ympäri pihaa, tuli jokunen kastelukannullinenkin kannettua ja yhden kuvan nappasin. Pakko ehtiä joskus edes hetkeksi ihailemaan kaikkea sitä, mitä en olisi näkemättä muistanut viime vuonna istuttaneeni.
P.S. Pahoittelen, etten oikein ehdi edes vastailemaan tai lukemaan muiden blogeja. Jokainen kommentti on silti todella tervetullut.
Kannattaa käyttää se pienikin hetki illalla puutarhassa. Vaikka vain viideksi minuutiksi istahtaa nauttimaan. Ymmärrän tuskastumisen tunteen, kun aika ei riitä.
VastaaPoistaOn sinulla ihana mies, kun huomaa pyytää yhdessä ulos puutarhaan!
Se on se kevät ;)
VastaaPoista