Olenpa istuttanut kauniita tulppaaneja viime syksynä, vaikka melkein mitään en tekemisistäni muista. Näiden nimi ei lue muistiinpanoissa mutta kirsikkapuun juurella, jossa ne kasvavat, näyttää olevan pussi kiinnitettynä maahan, täytyypä käydä joskus tarkistamassa nimi sieltä.
Kevätpikkusydän on jo aloittanut, vaikka onkin kylmää.
Eilen aamulla kymmenen aikaan villiviinilaatikossa oli vielä edellisillan raekuuron jälkiä.
Juhannusruusujen juurelle/vierelle on ilmaantunut korvasieniä. Siinä niitä ei vielä aikaisemmin olekaan kasvanut.
Ja huhtasieniä putkahtelee kukkapenkkien turveharkkoreunuksiin toinen toisensa jälkeen.
Yllätin itseni, kun löysin yhden kevätesikon nurmelta - nyt sainkin ilokseni niitä koko joukon äidiltäni ja istutin kaikki Kuopuksen kiipeilytammen juurelle mutta siten, etteivät ne häiritse puuhun kipuamista. Yllättävää siis oli se, että halusinkin näitä pihaani. Kummasti kasvit, joista en ennen ole ollenkaan pitänyt, alkavatkin miellyttää.
Vanhin alppikärhö kaivonrenkaan ympärillä on siementänyt ja tehnyt jälkikasvua useammankin kappaleen. Pitää ehkä siirtää ihanat pikkutaimet purkkiin hyvään multaan lihomaan, kun ne ovat tässä ihan pelkässä hiekassa.
Ehkäpä esikoiden viehätys piilee siinä, että ne ovat talven jälkeen ensimmäisiä kukkijoita. Minä tykkään! Teilläpä on kätevästi sienimetsä kotipihalla...
VastaaPoista