Muutamana hellepäivänä enimmäkseen hitaanpuoleisesti työstin (uusille enimmäkseen ale-) kärhöille penkkiä, johon piti saada tungettua myös vanhemmiltani pelastamaani rautaromua eli vanhan joustinpatjan raato. Patja oli ollut taiteltuna pienemmäksi mytyksi, joten sen oikomisessakin oli vähän työtä. Edelleen se on taiteellisen tai suurpiirteisen kiemurainen.
Penkkiin tuli loistokärhö Clematis 'Ville de Lyon', saksankärhö Clematis vitalba ja ihana löytöni kärhö Clematis viticella 'Etoile Rose' (ennen ilmeisesti texensis-ryhmään eli lyhtykärhöihin luettu). Lisäksi siinä on jaloritarinkannusta ja kellokärhö Clematis 'Bluish Violet', joka ei köynnöstä vaan on perennamainen. Lähellä patjahäkkyrää on myös äidiltäni saatu preeriamesiangervon taimi. Toisessa reunassa on loistosalviaa. Keskellä penkkiä on pitkän pohdinnan jälkeen pallohortensia. Saa nähdä, mitä tästä yhdistelmästä tulee.
Lisäksi penkissä on tällä hetkellä myös salaatin harvennustaimia äidiltäni (omat salaattini eivät useassa kylvössä ole itäneet, varmaan vanhaksi päässeitä siemeniä) ja pari kurkkuyrtin taimea yrttipenkistä. Nämä sekä siksi, että en vielä tiedä, mitä perennaa tuohon laittaisin ja siksi, että tarvitsin niille salaateille paikan... Aika paljonhan siinä on kaikkea - tyylini on runsas ja tiheään istuttava, mikä on joissakin oppaissa tuomittu huonoksi tavaksi, mutta jota muistaakseni Pentti Alanko jossain kirjoituksessa jopa suositteli.
Etoile Rosen istutin häkkyrän sivuun, jossa se toivottavasti kiipeilee betonirautaa ja siihen kiinnittämiäni rautalankoja pitkin. Sen pieni kello on erityisen sievä juuri auettuaan.
Mielestäni rautaromu käy puutarhaan hyvin. Tuosta tulee kiva kun kärhöt kiipeilevät siinä:)
VastaaPoista