Heinäkuun näkymiä

 

Avomaankurkku valloittaa koko laatikon ja salaatit ovat vähän alakynnessä mutta popsimisvalmiita toki. Ympärillä heinikko rehoitti vielä kuvanottopäivänä mutta eilen Kakkonen parturoi sen lyhyemmäksi, kun keväällä hankin meille ensimmäisen oman moottorikäyttöisen leikkurin, että saa hoideltua nurmet ja heinikot silloinkin, kun kelaleikkurilla ei jaksa.

 

Multi blue -kärhön kukinta on nykyään jokakesäinen iloni. Se kukkii runsaasti ja pitkään.

 

 

Tämän viehättävän kaksivärisen vihreän kuunliljan sain toukokuussa ystävältä.

 

Särkynyt sydän on rehevöitynyt ja tehnyt muutaman uuden kukan. Uudelleen kukkiminen on kuulemma ihan tavallista, mutta en huomannut sitä ennen kuin siirsin kasvini viime kesän lopulla tähän "runopenkkiini" eli parempaan paikkaan kuin pöheikkö talon toisessa päädyssä.

 

 

 

Kesäkeittiön alapuolinen penkki on rehevöitynyt huomattavasti (vrt. vaikkapa loppukevään kuvaan sydänpenkkijutussa). Kevätkaihonkukka on täyttänyt melkein kokonaan mantsuriankirsikan ympäryksen ja myös metsämansikat ovat täyttäneet maanpeitekasvin tehtäväänsä ja levinneet sorallekin asti. Vaaleanpunaiset kukat ovat äitini reissumme aikana istuttamia ylijäämätaimia myskimalvaa.

 

Samaisen penkin keskiosassa vaaleanpunaiset syysleimut ovat kukkineet jo jonkin aikaa ja nyt aukeamassa ovat myös valkoiset Phlox paniculata "Europa" ja kirkkaanpunaiset "Starfire".

 

 

Tonttimme luonnollisesti kosteimman paikan penkki sai viime viikolla kuitenkin reunoilleen turveharkkoja, koska se ei oikein pysynyt kuosissaan ilman niitä. Jälleen on mielenkiintoista vertailla viime elokuisia kuvia tämän keijupuutarhani suurrakentamisen ajoilta. Heinäkuun alkupuolella muuttelin tämän penkin sisältöä. Reunoilla on nyt äidiltäni saatua komeakuunliljaa (mahdollisesti Hosta fortunei) ja pikkukuunliljaa (mahd. Hosta minor). Lisäksi tästä pitäisi siirrellä kahta erilaista kurjenmiekkaa eri järjestykseen, että olisivat jotenkin pituuden mukaisesti. Penkin yläpäästä siirsin tällä viikolla viime kesänä kylvämäni kaksivuotiset maariankellot toisaalle (Englannista ostettu nimellä Canterbury bell, Campanula medium) ja niiden tilalle sain äidiltäni muutaman rantakukan. Alimmassa kuvassa rantakukka luonnollisessa ympäristössään jokirannan ojan reunalla.

 

Hellepäivinä tehtyä ja nähtyä

Sain täytettyä toisen uuden Kekkilän viljelylaatikon. Siihen pääsivät naapurin puutarhalta ostetut kesäkurpitsan taimet ja tänään lätkäisin siihen myös väliaikaissijoitukseen äidiltäni saamani jotkin oreganot. Toinen laatikko täyttyköön festivaalireissun jälkeen, siihen täytyisi jostain löytää suodatinkangastakin, kun edellinen loppui.

 

Jokirannassa bongasin suoputkista ainakin kolme ritariperhosen toukkaa. Näin niitä toivottavasti riittää taas ensi kesänäkin lentelemään meidänkin pihaan asti.

 

Tänään sateen tauottua hetkeksi puutarhakaverini Miisu hyppäsi näyttämään teille yhteisen istumapaikkamme eli kellarin katolla olevan penkin. En yleensä ehdi istua siinä kovin kauan, kun Miisu jo löytyy jostain kaveriksi.

 

Muurahaiset kiirehtivät ees taas pitkin loimaankoivun runkoa. Voikohan se vähän huonosti? Hengissä se kuitenkin on ja ehkä kasvanutkin.

 

Heti ulko-oven vasemmalla puolella ajuruohot leviävät ja tällä hetkellä kukkivat vaalean violettina mattona. Pitäisikö näitä yrttejä käyttääkin? Minä en muista, mutta nautin niiden kauneudesta.

Muoks. 21.7.11 huomasin, että kuvat olivat hukassa, nyt lisätty.

 

Pieniä puutarhapuuhia

En ole saanut paljon mitään aikaiseksi, mutta sentään olen vähän perkkaillut rikkaruohoja. Eilen myös siirtelin kasveja: jättipoimulehdet "brittipenkistä" myrkkykukkien penkkiin sormustinkukkien eteen, jotta nuo korkeat komistukset eivät ihan kaatuisi tuen puutteessa. Nyt näyttää hyvältä. Samalla siirtyi muutama muukin kasvi. Jotkin kaksi kellokukkaa, joiden nimeä en muista, väistivät jättipoimulehtiä, samoin pari kuunliljaa. Tänään myös reunustin kosteikkopenkin puolitetuilla turveharkoilla, kun en tarkoituksella tehnyt sitä viime kesänä, mutta vapaat reunat eivät enää tuntuneetkaan hyviltä. Nyt tuli siihenkin vähän ryhtiä. Ko. penkki kaipaisi kukkien siirtelyä, samoin alue, jolta jättipoimulehdet lähtivät, mutta jätän ne hommat suosiosta ensi viikon festivaalireissun jälkeiseen aikaan, jotta ei jää perheelle niin paljon kasteluhuolehdittavaa.

Sormustinkukkien kauneudesta iloitsen ja tuli niiden paikkakin vahingossa valittua hyvin: näen ne sisältäkin kodinhoitohuoneen oven ikkunasta. Myöskin kimalaiset näköjään tykkäävät niistä. Väri ei vain näissä kuvissa ole oikea...

 

 

Kellarin päällä olevista kahdesta kärhöstä viime kesänä istutettu Hagley Hybrid kukkii jo kovasti.

 

Rinnepihassa käy myös kova pörinä, kun kimalaiset ja muut pörriäiset ahkeroivat. Ei ihme, että ne ovat ihastuneita keijuangervoihin ja ruusuangervoihin: katsokaa vaikka viimeisestä kuvasta, kuinka houkuttelevalta ne näyttävät lähietäisyydeltä.

 

 

Kiireisen pikapäivitys

Reissusta palasimme jo sunnuntaina mutta pahimman aikaeroväsymyksen helpottumisen jälkeen elämääni on rytmittänyt freelanserin mahdoton työkiire - nyt ehkä helpottaa. Pari pientä kitkemistaukoa on toki ollut pakko pitää ;) ja sitä hommaa riittää vielä pitkäksi aikaa. Äitini piti reissumme aikana puutarhani hengissä eli kasteli tarpeen mukaan (ja hänet tuntien vähän enemmänkin).

Kivipenger on muuttanut väritystään eli sammalleimut muutamaa valkoista kukkaa lukuunottamatta ovat lopettaneet kukintansa.

 

 

 

Kivipenkereen alaosan väritys tosin poikkeaa tuosta yläosan keltamaksaruohon raikkaudesta. Vaaleanpunaisena kukkii siis kivikkosuopayrtti.

 

Ja onhan täällä ajuruohoja ja muitakin maksaruohoja.

 

Laatikoissa kasvaville villiviineille äitini oli sitonut pari narua, minun täytynee laittaa niitä jossain vaiheessa lisää.

 

Rinnepihassa riittää kukkia - suunniteltuja ja suunnittelemattomia tai jopa rikkaruohoksi nimitettyjä.

 

Keltaiset läikät angervojen keskellä ovat mäkikuismia.

 

Kivipenkereen ja jatkopalan välissä muurikello kukkii näin rehevästi.