Talvi tulee kun on tullakseen

Talvi kävi käymässä hetken mutta sitten palattiin taas marraskuun sateeseen ja mustuuteen. Mutta tulee se varmaan takaisin - puutarhaankin.

Hiljaiseloa

Huomaan, että Iloisen pihan blogi on jäänyt hirvittävän pitkäksi aikaa tauolle. Välillä tulee kirjoitus-, valokuvaus- tai puutarhaväsymystä tai ihan muuten vaan. Talvisin pidän enimmäkseen muuten puutarhablogitaukoa, koska ajatukseni täyttyvät muilla asioilla. Viime vuonna tauko alkoi näköjään jo heinäkuun lopulta... ja jatkui näin pitkään.

Työmatkalla Alankomaissa heräsin siihen, että ehdin hetken katsella kukkia, tai edes niitä paria pensasta, jotka hotellin edestä löytyivät. Kukkapilvi oli aivan mieletön ja kukat lähietäisyydeltä kiehtovan näköisiä. Googlailuni perusteella päättelin kasvin olevan liljakanukka 'Cornus kousa' ja varmaan turha haaveilla siitä Suomessa. No, sainpahan edes ihailla hetken siellä.

Kotiin saavuttuani olen hetken ehtinyt katsella kukkia täälläkin. Aiemmin jo huomasin kevään kiireistä huolimatta, että viime talvi todellakin oli kova monille kasveille. Menetettyjen joukkoon luen ainakin vanhimman alppikärhöni kaivonrenkaan juurelta, tosin siltä jäi monia siementaimia, ja maanpeiteruusu Satinan. Muitakin menetyksiä on, mutta onneksi myös selvinneitä. Täytyy yrittää ehtiä lähiaikoina siivoamaan rikkaruohoja ja tutkailemaan menetyksiä sekä myös tekemään uusia juttuja...

Muodollisia yhtäläisyyksiä

Sinisarja...

... ja karhunputki.

Ruusuja ja ruusun muotoisia

Runsassateisena päivänä ehtii vähän kirjaamaan puutarhatapahtumiakin ylös. Ulkona vietettyä vapaa-aikaa hallitsee tällä hetkellä pihasaunaprojekti eli alkukesänä laiminlyödyn puutarhan hoito ei ole paljon paremmaksi muuttunut mutta välillä sentään jotain pikkujuttuja tapahtuu.

Pihasaunan betonihommista jäi jäljelle epämääräinen pala raudoitusverkkoa, jonka pelastin välittömästi ja iskin keskelle ruusuryhmää köynnöskaaren viereen. Tässä ensimmäisessä kuvassa siis alapuolella näkyy rusopajuangervo, joka on aika kova leviämään eli raudoitusverkkohan ei sitä hillitse. Näiden kuvien oton jälkeen tein vielä ns. perustuksen tuolle verkolle eli laitoin suodatinkangasta ja upotin maahan kolme talonrakennusajoilta jäänyttä kahitiiltä ja asettelin betonin kanssa verkon siihen. Sen huomasin betonin kuivumista odotellessani, että verkko on turhan ohutta eli taipuisaa tähän, joten täytynee kehitellä vielä jonkinlainen tukisysteemi siihen paksummasta harjateräksestä - Mies tilasi sitä sorttia ylimääräisiä ihan minun puutarhatarpeitani ajatellen.

Raudoitusverkkoa vasten kukkivat neilikkaruusut 'Pink Grootendorst' ja 'F.J. Grootendorst'. Lisäksi kaivoin ruusujen kanssa samalle puolelle keväällä lahjaksi saamani kärhön 'Duchess of Edinburgh', koska se kerrottuudessaan tuntui niin sopivalta kumppanilta ruusuille.

Köynnöskaaren juurella ja osittain raudoitusverkkoa vasten kasvaa myös köynnösruusu 'Flammentanz', joka ei vielä pari päivää sitten ollut avannut nuppujaan. Sen sijaan aina kukassa (ja ruostetta kukkimassa) on ystävän kanssa koluttujen asuntomessujen jälkeen Cobello & Rusticasta löydetty takorautaruusu, joka on koottu kolmesta osasta. Itse messuilta ei kummemmin jäänyt positiivisia elämyksiä sen paremmin taloista kuin pihoistakaan mutta tulipahan taas käytyä.

Mansikkapaikkoja ja muuta mukavaa

Kävin eilen ihastuttavassa 60-luvun helsinkiläispihassa mutta ainoa kuva, jonka tuon rivitalon kiehtovasta puutarhasta otin, oli lehtokotilosta, hmm... Innostuin vain, kun pääsin vähän siivoamaan ystävien villiintynyttä villiviiniä, jonka alta löytyi mm. köynnöshortensia ja jokin köynnöskuusama. Lisäksi erehdyin mainostamaan ystävien naapurille blogia, joten nyt on päivitettävä taas pitkästä aikaa.

Viime viikon hurmioiduin aivan muusta kuin puutarhoista eli oli taas Kaustisviikon aika. Kotoa reissuun lähtiessäni oli kutkuttava tilanne: paljon nuppuja odottamassa eikä juurikaan kukkivia. Pyysinkin Kuopusta katselemaan kukkia puolestani ja oli kuulemma niin tehnytkin.

Viime viikon avautujiin kuuluivat mm. koreakärsämö (viime kesänä siirretty tähän terassi-patio-pergola-tanssilava-kesäkeittiön kylkeen kellarin päältä) ja viimekesäiset uudet eli jokin ritarinkannus toisessa terassipenkissä, tarhajuoru ja kulta-akileija.

Sormustinkukkia on kukassa vain yksi. Useita lehtiruusukkeita on tuon vierellä mutta niissä ei edes näy kukkavarsia eli lienevätkö vasta ensimmäistä vuotta. Ihan tekisi mieli ostaa kavereita tälle lisää, kun haaveilin pienestä sormustinkukkaniitttylohkosta siihen ikivanhojen tammien alle, missä tämäkin on.

Penkillä ei ole kukaan tänä kesänä muistanut eikä ehtinyt istuskella. Enkä minä ole raaskinut repiä lehtosinilatvoja pois.

Mansikkapaikkojakin löytyy. Maistelin tänään tästä helpoimmasta eli sisääntulopenkin reunuksesta, jossa metsämansikka on levinnyt oikein rehevästi. Sen lisäksi penkistä löytyy mm. vuorikaunokkia, verikurjenpolvea ja maksaruohoja ja tietysti pari sinne halunnutta kurjenkelloa.

Joskus on odotettava pidempään

Vuosien odotus palkittiin, kun kauan sitten istuttamistani pihasyreeneistä viimein ensimmäinen teki kukkia. Syreenit ovat juroneet huonossa maassa, sillä autotallin vastainen luiska, johon ne on istutettu, on enimmäkseen täyttömaaksi ajettua pohjamaata. Istutuskuopat olivat pienehköjä eikä niiden hyvän mullan määrä ole riittänyt edes lannoituksen avulla näitä nopeammin kasvattamaan eikä varsinkaan kukittamaan. Mutta nyt edes yhdessä puskassa kukat.

Osa näistä sireenipuskista tosin saa siirtyä kaivurin kauhalla kaivettuna muutaman metrin eli pellon laitaan, jolloin ne jäävät tulevan pihasaunan ja pellon väliin. Syreeninkukkien kuva on pari päivää vanha ja sen jälkeen pensaan lähelle on jo ilmaantunut perustuskuoppa.

Tämä kärhö sen sijaan palkitsi jo ensimmäisenä keväänään kukinnalla, kuten niillä taitaa ollakin tapana. Clematis alpina 'Lemon Beauty' on kärhö, jota puutarhakaupassa työskentelevä ystäväni minulle ehdotteli viime kesänä ja sitten hankkikin puolestani sen minulle. Väri ei ole tässä sateisen sunnuntain kuvassa parhaimmillaan mutta ensimmäiset nuput ovat nyt siis auenneet.

Eilisestä tuli liian pitkästä aikaa kunnon puutarhapäivä. Mullan kärräystä, taimien istutusta. Kasvihuoneessa on nyt hiukan eri järjestys kuin viime kesänä mutta sain monta äidiltäni ja tädiltäni saamaani tainta paikalleen: kirsikka-, pensas- ja runkotomaattia, paprikaa, yksi mieto chilikin. Ulos viritin pari uutta lavankauluslaatikkoa, joista toiseen pääsi kaksi etsimääni ja viimein sattumoisin Multasormesta löytämääni spagettikurpitsan tainta. Toiseen tulee äidiltä saadut kesäkurpitsat ja lisäksi täytin jo kompostilla ja mullalla yhden ison kassin, josta tulee koti kurpitsalle.

Sen lisäksi, että puutarhatöissä mieli lepää, tuntui myös lapiohommien antama fyysinen rasitus erittäin tervetulleelta. Minusta tuntui, että oikeastaan virkistyin väsymisen sijaan.

Syötäviä kukkia

Perjantai-iltana katsoin ohikulkeissani saksankirvelin kukintoja ja ajattelin, että sääli niitä olisi hukkaan heittää, jos ne napsaisisi pois. Hetkessä aloin jo vesi kielellä pohtia friteerattuja kukkia mutta ne päätyivät ihan vain paistinpannulle.

Kirvelinkukkien seuraksi raaskin niukin naukin napsia muutaman karhunlaukan nupun.

Sämpylän päällä halloumin kanssa kukat maistuivat mainioilta. Seuraavana iltana jatkoin makunautintoa valitsemalla ruohosipulin kukkia mutta niistä ei ole kuvaa. Ihan hyvältä nekin maistuivat.