Tulppaaneja (Leen van de Mark)

Miehen Hollannista tuomat tulppaanit Tulipa Triumph 'Leen van de Mark' näyttävät ihan siltä, mitä kuva lupasikin.

 

Joukkoon on tainnut sipulipakkaamossa eksyä yksi toisenmerkkinen...

 

 

Köynnöspergola

Mies rakensi tällaisen köynnöspergolan viime kesän loppupuolella. Ajatus on, että laatikoista kasvaisivat villiviinit varjostamaan talon suurinta ikkunaa, sillä aurinko kuumentaa sen kautta koko taloa ihan reippaasti. Viime syksynä valmistui pergolarakennelma ja ensimmäinen laatikoista, toisen laatikon Mies teki tänä keväänä. Köynnöksiä odotellessa laitoimme viime kesänä Ikean alekorista löytyneet kankaat varjoksi. Totesimme sen niin hyväksi ratkaisuksi, että ne pääsivät tänäkin keväänä samalle paikalle.

 

Ensimmäisen laatikon syksyllä istuttamani villiviinin juuret eivät näyttäneet riittävästi elon merkkejä tänä keväänä, joten istutin siihen varmuuden vuoksi uudet. Lisäksi laatikoissa on aikomus kasvattaa villiviinien juurella pikkutalviota laatikoiden kaunistukseksi. Näissä pitäisi nyt olla sinikukkaista pikkutalviota, mutta pihastamme löytyy siis myös violettikukkaista.

 

Laatikoissa muuten on varsin syvä multatila, jotta kasvit kestäisivät paremmin yli talven. Jos olisin tajunnut ajoissa, olisin ehkä eristänyt ne sisäpuolelta, mutta nyt niissä on sisäpinnassa vain juurimattoa estämässä mullan valumisen raoista ulos. (Laatikoiden korkeus n. 70 cm, multaa ehkä kymmenisen senttiä vähemmän, leveys vajaan metrin ja syvyys jotain puolen metrin päälle - ei näitä niin tarkkaan mitattu, kunhan sopivat noiden pergolan pylväiden väliin.)

 

Toivottavasti jo loppukesästä saan vähän toisenlaisia kuvia näistä. :)

Vapaata ajatustyöstä

Tänään ajatustyöstä vapaalla istutuksia puutarhassa:

Lipstikka saksankirvelin kaveriksi, ajuruohoja samaisen istutusalueen reunoille.

Kolme vuorikaunokin taimea päätyivät saman penkin päätyyn, kun niille ei nyt muutakaan paikkaa tähän hätään löytynyt.

Viime vuonna alkukesästä tekemääni paahteiseen kukkapenkkiin jo loppukesästä poistamieni liikaa levinneiden hopeahärkkien tilalle kissankäpälää. Loput kissankäpälät (=paljon) autotallin taakse.

Kaksi sinisen ukonkellon taimea sormustinkukkien penkkiin. Valkoisen ukonkellon taimi runopenkkiin.

Jonkin matalan akileijan taimia suklaakirsikan alapuolelle.

Lehtoakileijan taimia lisää autotallin taakse (viime kesänä istuttelin niitä myös).

Köynnöspergolan ensimmäiseen laatikkoon epävarmasti talvehtineiden lisäksi uusia villiviinin ja pikkutalvion taimia. Toiseen laatikkoon, joka valmistui vasta pari viikkoa sitten, lisää villiviiniä ja pikkutalvion taimia. Pikkutalviot muuten nyt sinistä, ei violettia.


Ja vain vaivoin enää nytkään muistin nämä, vaikka hommien lopettamisesta on vasta jokunen tunti... Taimet kaikki äitini "ylijäämiä" paitsi lipstikka nyt varta vasten jaettu samoin kuin laatikoihin menneet.

Pikapäivitys

Tänään illalla ennen hämärää istutin muutaman sireenintaimen sireeniriviin, joka melkein joka kevät näyttää siltä, että tarttis vähän johonkin väliin lisätä. Uudet taimet taisivat olla nyt valkoista mutta vanhojen väriä en todellakaan tiedä. Eivät ole kukkineet vielä kertaakaan. Niiden asettuminen melkoisen kovaan ja huonoon maahan autotallin vastaisessa luiskassa taitaa kestää... jospa tänä vuonna kuitenkin jo jokin niistä kukkisi?

Samalla ensimmäiset kastelut: niille istutetuille sireeneille, maanantaina istutetuille jättilaukoille ja kivipenkereen sammalleimuille, vaikka ne ovatkin jo olleet pitkän aikaa paikallaan. Ja ehkä jokin tippa jonnekin muuallekin. En haluaisi alkaa suureen kastelurumbaan, mutta täällä on nyt jo melkein kuivaa, ja joissain kohdissa pihaa kevätkosteus on jo kadonnut.

Pienetkin puutarhatyöt tuntuivat hyvältä, vaikka samalla harmittivat kaikki ne paikat, jotka ovat ihan näkyvästi rempallaan vielä. Mutta kun en kaikkeen ennätä ja tärkeämpää on saada työkäännös valmiiksi ajallaan. Toisaalta - puutarhatöistä voi saada hyvän verryttelytauon läppärihommiin. :)

Viime kesän ja tämän kevään istutuksia

Loppukesästä istuttamani imikät näyttävät jo tältä kukkanuppuineen, vaikka ne olivat vain sekalaisia juuren paloja! Aina tämä kasvunihme jaksaa yllättää. Nämä siis äidiltäni saatuja, olisivatkohan lehtoimiköitä...

 

 

Sammalleimujen kuivumiselta ei voine välttyä. Tässä vähemmän kuivia versoja, joista olen jo pahimpia karsinut pois.

 

Samalla huomasin, että osassa sammalleimuista on jo isot nuput. Jos ilma taas lämpenisi, ne aukenisivat jo ihan pian...

 

Kaikenlaista muutakin löytyi. Komeamaksaruoho aloittelee kasvuaan ja ison maksaruohon alkuja löytyy sieltä täältä samoin kuin koivun taimia tai muita kasveja, joita en muista istuttaneeni. ;) Syksyllä runkohalkeamastaan lääkitty loimaankoivu on ihan hyvin hengissä ja hiirenkorvalla, vaikka aina vain hentoinen ja tukea kaipaava varreltaan. Kellarissa jälleen talvehtineista ruukuista tämä muratti näyttää oikein hyvältä ja ruusutkin alkavat kasvaa, mutta laventeleista ei vielä näe, mitä tuleman pitää, kuten ei myöskään siitä keijunmekosta, jonka siis muistin laittaa kellariin. Keijunmekkoruukku on nyt sisällä talossa, koska ei se vielä kestäisi näitä hyytäviä ulkolämpötiloja.

 

Ensimmäinen kesäkukkaistutukseni sen sijaan kestää viileää. Kerrankin tyydyin orvokkeihin ja pääsin laittamaan ne ruukkuun jo näin varhain.

 

Aloitin kerrankin istuttelut muutenkin jo keväällä toisin kuin aiempina vuosina. Nimittäin jälleen oli tarjolla runsaasti taimia äidiltäni, jotka piti ottaa juuri nyt hävityksen alta talteen. Myrkkykukkien penkki sai tyhjälle reunalleen turvallisiakin kukkia, kun istutin sinne koko joukon jättilaukkoja. Niitä jäi vielä siitä ylikin ja loput pääsivät autotallin taakse "joutomaalle" ruusun ja hortensian väliin.

Kevät paljastaa viime kesän puuhia

Keväässä on se ihana puoli, että edelliskesänä ja -syksynä tehtyjä juttuja paljastuu pikkuhiljaa. Puutarhani alkuaikoina taisin suurin piirtein vielä muistaa, mitä kannattaisi odotella, mutta nykyään en enää kaikkia muista. Näiden viimekeväisten ruukkunarsissien sijoituspaikkaakaan en tainnut muistaa ennen kuin lehdet tunkivat itsensä esille tammen alta. Nämä todistivat taas kukinnallaan sen, että ruukkunarsissit, joihin sorrun joka kevät, kannattaa lykätä maahan kukinnan päätyttyä.

 

Yllätyin myös, kun löysin tämän sitruunatimjamin kovin elävän näköisenä. Minä kun luulin, ettei sen pitänyt selvitä Suomen talvesta.

 

Prinsepia sinensis sen sijaan ei yllättänyt minua - ainakaan paljon - sillä sen pitikin selviytyä. Hyvin sekin näyttää kestäneen talven, vaikken mitenkään suojannut sitä.

 

Muita kevään löytöjäni on ainakin tarhakylmänkukka. Muistan istuttaneeni niitä viime kesänä kaksikin erilaista takapihan luonnontilaiselle alueelle, mutta toistaiseksi olen löytänyt vain yhden nupullaan olevan. Takapihan lehdet ja risut on tosin vielä siivoamatta eli saattaa se toinenkin kylmänkukka jossain piillä. Tarhakylmänkukat houkuttivat minut, koska aitoja rauhoitettuja hämeen kylmänkukkia en voi pihaani hankkia, vaikka niitä omasta kunnasta löytyykin useampikin esiintymä.

Ja yhtäkkiä onkin kevät

Minä en osaa päivittää puutarhablogia talvella, kun en puutarhassa touhuakaan. Ja nyt onkin pitkän ja runsaslumisen talven jälkeen yhtäkkiä kevät. Tiistaiaamuna kun lähdin kotoa reissuun Irlannin kevättä katsomaan, pihassa oli vielä jonkin verran lunta ja kukassa vain jokunen sinivuokko. Neljän yön jälkeen palattuani lumet ovat kadonneet (paitsi talon takaseinältä, jonne ei niin paista aurinko, mutta jossa ne lumetkaan eivät mitään haittaa) ja yhtäkkiä puutarhassa kasvaa ja kukkii vaikka mitä. Kauhean suuri haravoimisurakka tuntuu olevan jäänyt syksyltä, vaikka olemme Miehen kanssa ahkeroineet tänään (ja hän myös jo reissuni aikana). Ja ne kukat... aah. Muistaisinpa vain mitä olen minnekin istuttanut. Tosin sieltähän nuo aikanaan paljastuvat.

 

Näsiää olen monena keväänä yrittänyt nyhtää pois tästä omenapuun vierestä, mutta se on näköjään vain vahvistunut. Nyt päätin antaa sen kukkia, eiköhän Kuopuskin jo osaa antaa sen olla rauhassa - olemme paljon keskustelleet vähän ja paljon myrkyllisistä kasveista hänen kanssaan.

 

Viime kesänä istuttamani kevätkaihonkukat näyttävät voivan oikein hyvin ja kukkivatkin jo.

Muita kukkijoita ovat sinivuokot, jokunen valkovuokko, siniset sekä valkoiset idänsinililjat, ne krookukset, joita myyrä ei syönyt, ja viime kesänä tammen allen lykkäämäni ruukkunarsissit. Myyrä on myllännyt melko paljon pihassa, varsinkin ottaen huomioon sen, että tämä oli ensimmäinen vuosi, kun sellaisia tuhoja oli pihassamme ollenkaan. Taisi viimeinkin olla riittävästi mielenkiintoisia kasveja niin, että kannatti vaivautua kaivelemaan...