Päätin aloittaa puutarhapostaukset pensasrinteestä, joka on pihamme ensimmäistä istutettua aluetta ja siltä näyttääkin - onhan se jo varsin rehevän näköinen eikä muistuta rikkaruohoniittyä, vaikka siellä edelleen paljon lupaa kysymättä kasvaneita huiskaleita onkin.
Kuvan vasemman alanurkan tienoilla kulkevat rinnettä ylös pääkuistia kohti maaportaat, jotka ovat vielä tämän syksyn aikana muuttumassa puisiksi. Portaiden muotoa on mietitty pitkään, välillä olin jo aivan varma, että tehdään vain entistä paremmat kestopuulaudoin tuetut maaportaat, mutta kun kuistin eteen päätettiin tehdä puulava alkukesästä valmistuneen betonikivisen pation jatkoksi niin puuportaat alkoivat tuntua parhaalta vaihtoehdolta. Mutta ne ovat siis vielä tekemättä, odottelemme kirvesmiestä, sillä vaikka Mies on tehnyt itse puulavan ja pari matalaa leveää porrasaskelmaa kuistilta lavalle niin näitä pidempiä portaita hän ei kuulemma uskalla itse tehdä.
Maaportaista oikealle on matalaa valkoisin kukin kukkivaa lamopensasangervoa (
Spiraea decumbens), jotka on istutettu vajaa kaksi vuotta sitten Kuopuksen ollessa aivan pieni vauva. Mies kaivoi kuoppia, minä heitin kalkkia ja syyslannoitetta kuoppaan ja iskin astiataimet siihen päälle. Aika monen kymmenen pensaan istutus sujui joutuisasti kaksin tehden mutta niin oli sujuttavakin, sillä Kuopus ei pienenä kauan antanut äidin touhuta muita juttuja.
Pollarilampun takana kulkee rinnettä alas kuistin nurkalta aina nurmipihalle asti kivipuro. Kivipuro on tehty suodatinkankaan päälle, mutta ehkä vähän kiireessä huitaisten. Kivet eivät olleet puhtaita, kun ne siihen laitettiin, ja lisäksi kivien väliin on roiskunut multaa mm. ympäröiviä rikkaruohoja kitkiessä. Tästä seuraa se, että kivien väliin on kovin hanakasti kasvamassa milloin mitäkin rikkakasveja. Nämä kivipuron alaosassa kasvavat saniaisen alut ovat oikeastaan ihan kauniita, mutta ylempänä on paljon kitkettävää. Olen miettinyt, pitääkö koko kivipuro kaivaa ylös, ja laittaa uusi suodatinkangas. Kivipurosta ei kuitenkaan luovuta, sen alkuperäinen idea on ystävältä, kun mietin, mitkä kasvit kestävät kivipuron nykyisellä kohdalla, koska siitä kulkee aina talvisin pulkkamäkemme - voimme melkein hypätä rapulta peppumäkeen.
Kivipuron takana on runsaasti keijuangervoja (
Spiraea japonica 'Little Princess'), niistä suurin osa samoin kaksi vuotta sitten istutettuja. Joitakin istutin lisää viime vuonna ja tänä kesänä huomasin, että keijuangervohan lisääntyy itse runsaasti, kaikissa pensasväleissä on uusia alkuja. Näin se siis peittää rinteen, sekä kasvamalla kokoa että lisääntymällä määrässä.
Keijuangervojen takana on neljä tämän kesän hankintaa, tummempana kukkivia ruusuangervoja (
Spiraea japonica 'Froebelii'). Kolme ensimmäistä olivat Prisman puutarhamyymälästä
Puutarha Tahvosten tuottamia kotimaisia taimia, mutta neljäs on ulkolaista tuotantoa,
Pirilän kukkatalosta (kuten keiju- ja lamopensasangervotkin) ja ainakin toistaiseksi näyttää harmillisen erilaiselta. Kuvassa kotimainen yksilö, joka on jo varsin rehevä. Ruusuangervojen takana on kolme norjanangervoa (
Spiraea cinerea 'Grefsheim'), myöskin tämän kesän hankintoja, Prismasta kotimaisia taimia. Rinteen yläosassa on sekalaista maanpeitekasvillisuutta (ja rikkaruohoja), palaan siihen myöhemmin.
Pensasrinteen yleiskuvassa rinteen yläreunassa muuten näkyy kukassa pieni vaaleanpunainen ruukkuruusu, jonka olen viime tai edellisenä vuonna lykännyt maahan sen kuihduttua. Näköjään ne talvehtivat hyvällä paikalla - löysin rinteestä niitä kaksikin ja molemmat kukkivat tänä kesänä.
Kaikki tämän postauksen kuvat ovat tältä päivältä eli angervojen kukinta alkaa olla ohitse. Ylätunnisteen kimalainen oli myös sitä mieltä, ettei keijuangervon kukista mitään löydy tai sitten se oli muuten vain nopea touhuissaan. Sattumoisin kuitenkin kamera ehti sen ikuistaa.
