Ainaista muutosta

Puutarha ei siis ole koskaan valmis, sen olen toki jo huomannut aikapäiviä sitten. Joskus huomaan, etteivät muka-valmiit kohdatkaan ole valmiita. Pitää siirtää kasveja toisenlaiseen paikkaan tai sitten ne onnettomat vaan ottavat ja kuolevat.

Viime vaiko jo edellistalven tappioksi (tarkistuksen jälkeen jo sitä edellisen) pitänee laskea katsura, vaikka aiemmin yritin vielä elätellä toivoa. Olkoon nyt vielä paikallaan mutta olen jo asennoitunut niin, että uusi tulee jossain vaiheessa tähän pihaan ja ihan toiseen paikkaan, tuo olikin liian kuiva. Mielestäni jotain muitakin tappiota on tullut mutta en nyt muista, mitä.

Yksi ruusupenkin jaloruusuista myös näyttää aika kuolleelta mutta se ei minua harmita, sillä sitten onkin paremmin tilaa "äitienpäiväruusulleni", joka tarttui Terrasta matkaan viime viikolla: Easy Elegans® 'Kiss me'. (Kuva http://www.easyelegancerose.com/-sivustolta.)

Pensasrinne sen sijaan voi aivan tolkuttoman rehevästi mutta valitettavasti eivät pelkästään ne pensaat. Viime kesä jäi nilkkavaivan kanssa heikolle kitkemiselle ja kun sitä ei ole perustettu mitenkään rikkaruohovapaasti niin nythän heinät, vuohenputket, rönsyleinikit ja muut ovat aivan villiintyneet. Siitä näkee hyvin, kuinka käy kun äkkiä vaan pikkuvauvan imetysten välissä pudottelee angervojen taimia maahan sitä mukaa, kun Mies kaivaa kuoppia - kuten tein jo lähemmäs kahdeksan vuotta sitten. Koko alue vaatisi ylöskaivamista ja uutta perustamista mutta ei ainakaan tänä vuonna, sillä teen mieluummin kivempia juttuja. Sammakotkin tykkäävät, jos annan pensasrinteen olla.

Tällä hetkellä työn alla on raparperien siirto kohopenkkiin pois väliaikaisistutuksesta laatikosta, jonne ne joutuivat jo kaksi vuotta sitten kasvihuonetyömaan alta. Raparperipenkin jälkeen seuraava homma on joko uuteen kärhöpenkkiin perennojen lisäys (ainakin äidiltäni tähtiputken taimia) tai kaivuutyön alla olevan aivan uuden keltaisen kukkapenkin tekeminen. Keltaisen lisäksi siihen päässee muitakin värejä, nyt jo sen päätyyn olen siirtänyt likusterisyreenin ensimmäisestä paikastaan.

Ja joskus pääsen toivottavasti työstämään myös pihan alussa olevaa ryteikköä, jossa nyt on sekalaisia halkopinoja ja -kasoja. Ne siirtyvät nimittäin pian tilapäissijoitukseen pihavaja-pihasauna-työmaan alta (kun nyt saisi sen luvan haettua... kun nyt saisi ne piirustukset kuntoon... ensin). Eli paljon kivempia puuhia luvassa kuin minkään vanhan (lapiohommiksi aivan kamalan ison) alueen kunnostaminen. 

Tulevaan erittäin tuoreeseen ja sopivan kosteaan saunapuutarhaan siirtynevät ainakin atsaleat nykyisestä paikastaan, jossa ne näyttävät kituvan, ja sitten se uusi katsura... sen suurempia suunnitelmia ei vielä ole tai ei ainakaan paljasteta vielä.

Toukokuun puolessa välissä kukkii

Ollaan toukokuun puolessa välissä kumman leudon talven ja muka-aikaisen kevään ja sitten äkkinäisen kylmäjakson jälkeen. Päätin laskea kotipihan kukkivia... Sinivuokot ja leskenlehdet ovat jo enimmäkseen ohi, samoin näsiät. Mutta pihasta löytyy kukkivana ainakin

• valkovuokkoja
• kevätkaihonkukkia
• keltavuokkoja
• imiköitä
• skilloja
• helmililjoja
• parvitulppaaneja
• pari isoa tulppaaniakin jo
• keltanarsisseja
• pikkunarsisseja
• pikkutalvioita
• kevätpikkusydämiä
• rentukoita
• voikukkia
• sammalleimuja

 Muistinkohan kaiken? Särkynyt sydän on nupulla, samoin alppikärhöt, omena-, päärynä- ja kirsikkapuut. Kevät.

Puun kaatoa

Pihastamme on harvoin kaadettu puita rakentamisajan jälkeen. Tässä metsänreunassa on runsaasti ollut sekä istutettuja että itse kasvaneita puita, vaikka jo joskus ennen tonttimme ostoa tästä oli hakattu enin arvopuusto pois. Olemme kuitenkin yrittäneet säästää niitä. Yhdestä ostopuusta (loimaankoivu) on tullut huomattua, miten hidasta kasvu on muualta tuodulla puulla, kun vertaa näihin vanhoihin komeisiin tai itsesiementäneisiin taimiin.

Kun tämän vuoden suunnitelmiin ilmaantui pihavaja-pihasauna, oli tehtävä vähän tilaa. Työstin asiaa noin viikon verran mielessäni mutta sitten raaskin luopua yhdestä yli satavuotiaasta tammesta  (ikä on arvioitu sillä perusteella, että tonttimme halki kulkeva tie on ollut kartanon aikaan taksvärkkitie). Jäljelle jäi oman pihan puolelle vielä ainakin yksitoista vastaavaa tammea ja viisi komeankokoista itsestään kasvanutta, joiden ikä lienee kymmenissä vuosissa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana ne ovat kasvaneet kokoa erittäin reilusti, kun raksa-aikana vapautimme ne vesakon pimennoista.

Tästä tammesta tulee vielä aika monta klapia jossain vaiheessa. Ja toivottavasti myös saunan ovenkahva.

Kevättöitä aluillaan

Pihaa ei ole joka puolelta vielä haravoitu mutta olen silti tehnyt yhden uuden kukka-alueen ja aloittanut toisen valmistelut. Tai ensimmäisestä toki vielä puuttuu kasveja mutta pääpiirteittäin se on tehty. Siis pihan ylälaidalle atsaleapenkin vasemmalle puolelle jo viime kesänä suunnitellusti istutin mantshuriankärhön ja toisaalta pihasta kärhön 'Blekitny Aniol' ja yhden uuden kärhön sekä myös ruusuryhmästä sinne liian voimakaskasvuisen punalehtiruusun. Blekitny Aniol on tikapuiden alla.

Ränsistyneen sahaustelineen alle istutin muualta pihasta väliaikaisista varastoista sinisen ritarinkannuksen, aito(?)ukonhatun ja valkoista ukonkelloa. Vielä tähän tarvittaisiin muuta, suunnitelmissa ainakin vaaleaa isotähtiputkea (siementaimia äidiltäni) ja ehkä jotain muuta. Muualta siirsin myös pihatöiden alta valkovuokkoja tähän lisää.

Atsaleapenkissä kukkivat keltanarsissit. Kumpa tänä vuonna myös atsaleat kukkisivat. Ainakaan ne eivät näytä kauhea syödyiltä nyt. (Pitäisikö niitä suojata tuhoeläimiä vastaan, vai...)

Puutarhanhoidossa maltti on valttia. Tämänkin istutusalueen keksin oikeastaan vasta nyt, viime kesänä olisin kuvitellut siihen ihan toisenlaista. Ja nytkin suunnitelmat ovat vielä vaiheessa. Putki mallaa tulevan lintualtaan (juoma&kylpy varren päässä kissalta suojassa) paikkaa, iso kuivunut tammenoksa sahattiin juuri majatammesta ja se saa olla tässä koristeena. Suunnitelmat sisältävät tällä hetkellä keltaisia ja oransseja kasveja, joihin minulla heräsi pitkän välttelyn jälkeen nälkä viime kesänä. Valkoistakin voisi olla seurana tasapainottamassa. Talon puoleiseen reunaan siirsin jo alapihan nurmikolta pois likusterisyreenin samalla, kun siirsin sen juurella olleen kärhön.

Keikkuvaa kevättä

Olin jälleen kerran pyhästi päättänyt, että kirjoitan puutarhablogiin jotain talvellakin. En kirjoittanut. Olisin voinut ihailla talven törröttäjiä lumen keskeltä... ai niin minkä lumen? Olivat törröttäjät tosin lumettakin kauniita.

En haravoinut uutenavuotena kuten monet fb-kavereistani luemma tekivät. En ole aloittanut puutarhakirjojen lukemista enkä ole kylvänyt mitään siemeniä vieläkään. Kevät tuli ja tulee silti ja kasvitkin kasvavat, huolehdin minä siitä tai en. Ensimmäiset sinivuokot löytyivät jo maaliskuun puolella, samoin tietysti lumikellot, kun epäonnisen viime kevään jälkeen osasin istuttaa niitä parempiin paikkoihin.

Huhtikuun alussa pihapiiristä löytyy sinivuokkoja, leskenlehtiä, näsiää ja puutarhakasveista lumikelloja ja krookuksia 'Prins Claus' ja kultasahrameita, taisinpa nähdä idänsinililjankin. Monissa tulppaaneissa on jo ainakin kymmensenttiset lehdet ja kevätkaihonkukan lehtiruusukkeet kurkistelevat muutamien syksystä jääneiden lehtien välistä. Kevät.

Kuunliljansyöjiä

Pihassamme on vieraillut kuunliljoja syöviä otuksia. Nämä tänä kesänä istutetut (ystävältä saatu lajike) kelpaavat, ja valkokirjava lajike myös, mutta eivät ne kaikista perinteisimmät kuunliljat, joita olen äidiltäni saanut.

Tähän aikaan vuodesta lehtien rouskuttelu ei lainkaan haittaa, sillä kuihtumassahan nuo lehdet jo ovat.

Ne rouskuttajat - itse teosta en ole saanut kiinni mutta lienevät kolmen peuran poppoo, jonka on nähty poistuvan pihasta useasti.

Syksyn kukkijoita

Syksyisiä kukkijoita kuvasin lauantain iltahämärässä enkä muistanut tänään lainkaan käydä ottamassa valoisempia kuvia, koska keskityin vain keittelemään päärynä-chili-chutneya. Näkee kuvista kuitenkin sen, miten puutarhassani nämä punaisen sävyiset kukat hallitsevat...

Astrid Lindgren ja komeamaksaruoho.

Aspiriiniruusu oli tehnyt kokonaisen uuden kukkarykelmän.

 

Konnanyrttikin kukkii ja on mukavasti levinnyt ystävältä saaduista mutta on paljon matalampi kuin hänellä minun muistini mukaan. Toisaalta sen ympäriltä muut kukat ovat jo kuolleet, joten ei ole pelkoa, ettei se näkyisi niiden yli.

Keijunmekon istutin joskus alkukesästä kellarin tuuletusputken juurelle, kun luulin, että Hagley Hybrid -kärhö pitää välivuotta. No, nyt kärhö ja keijunmekko kukkivat sulassa sovussa. Keijunmekon ajattelin vielä siirtää sellaiseen isoon ruukkuun, jossa on jo yksi samanlainen, joka on menossa ensimmäistä talvea kellariin. Keijunmekot, jotka olen aina ostanut valmiina kohtuullisen isoina kasveina, ovat nimittäin aika arvokkaita ja kannattaa toki kokeilla, selviäisivätkö ne kellaritalvesta. Siemeniäkin tosin keräsin viime kesänä mutta en yleensä muista kasvattaa mitään siemenestä...