Asioita muistiin

Sammalleimujen kukinta on osittain ohi. Valkoiset ja vaaleanpunaiset/vaaleanliilat (kummaksi värin nyt sitten määrittelee) ovat jo aivan kuihtuneen näköisiä, varsinkin kun isommat sateet viikonloppuna oikein piiskasivat niitä. Vaalean siniset ja molemmat tummemmat punaiset kukkivat vielä melko kauniisti. Rönsyleimun kukinta meni myös ohi todella nopeasti, vielä nopeammin kuin sammalleimulla. Harmi sinänsä, kun ne rönsyleimun kukat olivat niin mahdottoman kauniita.

Lamopensasangervot, keijuangervot ja ruusuangervot ovat pienellä nupulla, mutta eivät vielä kukassa. Kun kukat puhkeavat, täytyy katsoa tarkkaan, mitä istutettujen keijuangervojen välistä nousee. Olen luullut säästäneeni väleihin itsesiementyneitä keijuangervon taimia, mutta nyt osa taimista näyttää erehdyttävästi samalta kuin ruusuangervot. Lehdet tosin ovat paljolti saman näköiset mutta kukat sitten kertovat viimeistään totuuden. Sieltä riittää varmasti vieläkin perattavaa ja ystäville annettavaa, vaikka olen jo ehkä kymmeniä pikkutaimia irti nyhtänytkin. Tänä vuonna täytyy muistaa leikata kukinnot ennen siementämistään.

Pikkutalvioihin on tullut edelleen lisää kukkia, nyt taas niitä violetimpia, kuten muistelinkin niiden olevan. Jos huomenna ei tule suuria sateita, voisin vaikka koettaa kuvata. Tämä päivä meni ihan harakoille (tai oikeammin haikuille ja tankoille), kun en vain jaksanut ryhtyä mihinkään muuhun.

Rönsyleimun hehkua vielä sieltä toukokuun puolelta.

 

Pörriäinen keijuangervossa

Huomasin, että olin viime elokuussa ladannut Bloggeriin joitakin kuvia koskaan niitä kuitenkaan julkaisematta tässä blogissa. Nyt kun yläbannerin pörriäiskuva on poissa särkyneen sydämen vallattua paikan, on ihan paikallaan julkaista tämä kuva kimalaisesta. Keijuangervojen kukinta oli silloin 12.8. jo aivan lopuillaan.

 

Pörriäinen keijuangervossa

Sateessa

Kävin sateessa istuttamassa eiliset sammal- ja rönsyleimuhankintani ja kuvailemassa luontoa käsien jäätymisen uhallakin.

Poimulehtiä (Alchemilla) kasvaa luonnostaan ympäri pihaamme. Olen siirtänyt niitä mm. pensaiden tieltä parempiin paikkoihin. Tämäkin lienee viime kesänä siirretty yksilö.

 

Kieloja (Convallaria majalis) myös siellä täällä.

 

Aho- eli metsämansikoita (Fragaria vesca) olen siirrellyt niin, että muodostavat paremmin tavoitettavan maanpeitekokonaisuuden rinnepihan takana olevan tammen vierestä kulkevan polun varteen. Lisääkin sopisi - tosin lisääntyväthän ne myös. Sade jo oli piiskannut kukkien terälehtiä. Metsämansikanlehtien alta pilkistää maahumala (Glechoma hederacea), joka on kiitettävästi levinnyt kaikkialle muutamista pienistä aluista. Nyt on jo kitkeminen käynyt mielessä, vaikka itse halusinkin sitä maanpeitekasviksi rinteeseen.

 

Samalla huomasin, että kuvaamatta jääneitä norjanangervoja ei enää kannata kuvata, kukinta on ohi. Pitäisi kulkea koko ajan kamera kädessä, jos haluaisi ehtiä ja muistaa ikuistaa kaiken.

Satunnaisia löytöjä

Tänään kokouksen jälkeen kävin Anttilassa ja ruokakaupassa, kun kerran kaupungissa olin. Parkkihalliin takaisin päästyäni huomasin kesäksi pystyyn laitetun puutarhaosaston. Ajattelin piipahtaa, mielessäni oli lähinnä katsella ulos sopivia amppeleita, koska olen tunkenut yhden amppeliasetelmani vähän liian pieneen amppeliin.

Amppelia ei löytynyt mutta vilkaisin sitten samalla taimipöytiä. Ja kas, aikani kierreltyäni löysin sammalleimua, jonka väriksi lapussa sanottiin hel.pun, ja löytyi viimein pari sellaista purkkia, jossa oli muutama kukkakin. Näytti samalta kuin äidiltäni saatu tummimman punainen sammalleimu, joten kolme pikku purkkia lähti mukaan.

Lisäksi silmiini sattui rönsyleimuja, ja kun väreissä löytyi sinisävyinen eli selvästi erilainen kuin minulla jo oleva aniliininpunainen, ostin sitäkin kolme purkkia. Istuttamaan en ole näitä vielä ehtinyt, sillä ulkona sataa, Mies on kipeä, ja lomarytmiin hetkessä hypänneiden lasten nukuttaminenkin on vielä kesken. Kuvatakaan niitä ei välttämättä kannata, eivät kovin hyvin viihtyneen näköisiä ole. Mutta toivottavasti ne piristyvät raikkaasta maalaisilmasta.

Muoks. 9.6.09. Sammalleimut ovat viihtyneet oikein hyvin istutettuani ne, näyttävät kivalta. Äitini halusi yhden rönsyleimuista ja tietysti sai, olen saanut häneltä niin paljon kaikkia alkuja ja saan tulevaisuudessakin.

Perennakuvia

Minulle ei pitänyt tulla perennapenkkiä. Ei siis kukkapenkkiä, ei tosiaankaan sanan varsinaisessa merkityksessä, ei sellaisena mielikuvana kuin minulla lapsuudesta on. No, ei ainakaan vielä tullutkaan. Suunnitteilla ehkä on, ei tosin perinteisesti jonnekin nurmikon keskelle vaan sillä lailla englantilaistyyppisesti.

Perennoja on kuitenkin pihaan eksynyt, siis istutettu, siis muitakin kuin luonnonperennoja. Haluan erityisesti perinneperennoja. Särkynyttä sydäntä haikailin suunnilleen talon valmistumisesta asti, mutta kun en keneltäkään saanut vanhaa kantaa vaan olisin joutunut menemään puutarhakauppaan hankinnoille, jäi hankkimatta. Tänä kesänä sitten vihdoin sain pienen alun vanhasta kasvista, kiitos jälleen äitini, tällä kertaa alku on hänen ystävättärensä naapurilta.

Talon varjoisa pääty, jonne särkyneen sydämen laitoin, piti olla luonnonkukkien ja perinneperennojen rajamaa. Nyt se näyttää aika lailla rikkaruohomaalta, vuohenputketkin kukoistavat. Täytyy kaivaa kaikki ylös kunhan ehdin. Viime kesänä sinne laitoin särkyneen sydämen odotuksessa myös ystävältä saadut pikkusydämen alut. Eivät kyllä sovi ollenkaan yhteen, nämä erilaiset sydämet. Tämän hetken suunnitelma on, että pikkusydämet jäävät sinne luonnon perennojen keskelle ehkä joidenkin muiden perinneperennojen kanssa, ja myöhemmin oikea aito vanha särkynyt sydämeni siirtyy toiselle puolelle taloa tammen varjoon, kunhan keijupuutarhani etenee siihen vaiheeseen (nyt se on vain päässäni). Näin molemmat sydämet pääsevät oikeuksiinsa ilman toista vieressä kilpailemassa huomiosta.

Särkynyt sydän (Lamprocapnos spectabilis) pääsi myös ylätunnisteeseen, kun halusin jotain vaihtelua blogin ulkoasuun.

 

Pikkusydän (Dicentra) kukkii runsaasti ja aloitti sen jo aikapäiviä sitten. Nämä kuvat ovat muutaman päivän vanhoja, otettu siis toukokuun puolella. En tiedä pikkusydämestäni, onko se kevät- vai kesäpikkusydän eikä sitä muista ystäväkään mutta kirjallisuuden mukaan ensin mainittu aloittaa kukintansa toukokuussa, toinen kesäkuussa. Sekään ei vielä kerro varmaksi mitään, koska ovat pihassamme tänäkin keväänä alkaneet jotkin kukat kukkia ennen kesäkuuta vaikkeivat "specsit" sellaista lupaisikaan.

 

Myös äidiltäni saatu jaloakileija on kukassa. Pitääkin miettiä, jätänkö sen tuonne vai olisiko luonnonperennavaltaiselle puutarhan osalle lehtoakileija parempi vaihtoehto... Vai mahtaisiko tämä olla japaninakileija, kuva näyttää samalta kuin netistä löytynyt ja kokokin täsmää? Muoks. 9.6.09. Onhan se toki japaninakileija, nimimuistini vain on ajoittain huono.

 

Pikkutalvio

Pikkutalvioita (Vinca minor) olen viimekesäisten ja -syksyisten lisäksi istutellut lisää, ihana naapuri on niitä minulle kantanut omia kasvustojaan harvennettuaan. Tuuhein kasvusto sijaitsee tässä kivien kyljessä portaiden ja rinnepihan välissä. Hyvin näkyy ikivihreä talvio viihtyvän näin aurinkoisellakin paikalla, vaikka kirjallisuus väittää, ettei se siedä paahdetta.

 

Aimariin siniset kukkakuvat nähtyäni ajattelin, että oma pikkutalvioni taitaa olla violettikukkaista, mutta kyllä nämä myöhäisimmät kukat sinisiltä näyttävät. Minulla saattaa tosin olla kahta väriä sekaisin, kun olen saanut alkuja myös äidiltäni. Ensimmäisistä kukista jäi (taas kerran) kuvat ottamatta, tämän yhden yksinäisen sain ikuistettua tänään. Lehdet yksistään ovat niin koristeellisia, että niiden takia tähän kasviin ihastuin. Yksinäisen kukkivan oikealla puolella näkyy myös lamopensasangervon lehtiä.

 

Lisää sammalleimuja [Phlox subulata]

Eilisten kolmen sammalleimuvärin lisäksi ikuistin kameralla tänään kaksi lisää. Kumpikin on kuvissa vaaleampi kuin luonnossa. Molemmat ovat kuitenkin keskenään selvästi eri sävyjä.

Tämä on ehdottomasti lempivärini sammalleimuista, vielä kauniimman punainen todellisuudessa.

 

Harmillisesti vain tätä äidiltäni saatua väriä on todella vähän eikä hänelläkään ole sitä lisää jaettavaksi. Täytyy tätä vaalia ja lihottaa.

 

Tämä puolestaan on astetta vaaleampi punainen kuin edellinen - mutta sekin luonnossa tummempi kuin kuvaan ikuistuneena.