iloisesti (ihan) pihalla

Ystävän puutarhassa hommissa

2011-10-23T13:02:00.001+03:00

Käytin perjantaipäiväni hyvin. Kotonakin toki riittäisi puutarhatöitä mutta joskus tekee hyvää vaihtaa maisemaa. Niinpä kävin ystäväni puutarhassa vähän talkoohommissa. Heille oli tehty uusi pihakiveys ja istutusaltaat, joista toinen oli vielä täytettä vailla. Lapioin suursäkillisen (n. 800 litraa) multaa ja istutimme hänen ostamansa pylväspihlajat ja minun tuomani siperiankurjenmiekan jakotaimet sekä valkoisten narsissien sipuleita (orkideanarsissi Thalia ja tasettinarsissi Paperwhite Ziva) tuohon isompaan istutusaltaaseen. Ystävä laittaa siihen vielä lisäksi idänsinililjaa ja punaisia tulppaaneja.

Pienempään istutusaltaaseen ystäväni oli jo istuttanut tuurenpihlajan. Lisäksi istutin siihen äidiltäni saamiani päivänliljan juurakoita ja kermanvaaleita kerrottuja narsisseja, joiden nimeä en nyt muista. Muistaakseni ystäväni aikoo istuttaa siihen lisäksi krookuksia.

Ystävän takapihalla kukoisti hänen viimevuotinen syntymäpäivälahjansa (ensimmäinen kuva lahjanantohetkeltä viime vuoden heinäkuulta). Lupauduin nimittäin silloin puutarhatöihin ja kukkapenkin tekoon synttärilahjaksi. Niin syntyi ison kiven ympärille pieni kukkapenkki, jossa on erilaisia pieniä maksaruohoja ja ajuruohoa sekä komeamaksaruoho, joka tuntuu viihtyvän kiven kyljessä todella hyvin.

Lisäksi siirtelin kasveja takapihalla. Purppuraheisiangervo siirrettiin tuonne komeamaksaruohon taustalle. Lisäksi siirsin pieniä havuja hassusta paikasta nurmikon reunalta kukkapenkkikiven toiselle puolelle. Tulevan terassin laajennuksen läheltä poistettiin kuollut kuriilienkirsikka, josta puski esille vain sellaisia lehtiä, jotka ovat peräisin kasvista, johon se oli vartettu. Lähes samaan paikkaan istutin punaluumun taimen.

Tontin takarajalle istutin juhannusruusuja (jälleen kerran peräisin äidiltäni kuten myös se luumupuu). Juhannusruusujen edessä on parin kevään ajan kukkinut ystäväni istuttama iloinen rivi tulppaaneja, ja toivottavasti ne jaksavat nousta vielä ensi keväänäkin. Pari sipulia runsaine sivusipuleineen oli noussut pinnalle ja istutinkin ne sitten rivin jatkoksi. Syyslannoitetta ei valitettavasti ollut niille antaa, mutta yritetään nyt ilman. Juhannusruusut ja tulppaanit ovat muuten matalan kiviaidan takana - kiviaidan on ystäväni mies kasannut tänä kesänä, kun isot kivet piti siirtää muurikivityömaan tieltä pois tontin toiselta reunalta. Kuvassa näkyy myös pihtakuusen taimi, jonka toin ja istutin. Tontin takana aukeava kaavoittamaton ja hoitamaton vesakko ehkä peittyy vähän näkymästä, kunhan juhannusruusut ja pihta kasvavat.

Ystävän puutarhassa puuhaamisen hyviä puolia oli monia. Työt oli helppo rajata, kun omassani löytyy loputtomasti uutta tehtävää edellisen perään. Seura oli mitä mainiointa. Ja nyt minulla on ensi kevääksi odotettavaksi oman puutarhan lisäksi se, miltä ystävän puutarhassa näyttää.

Viimeisiä ruusuja

2011-10-19T20:46:00.000+03:00

Aspirin-ruusu jaksaa vielä kukkia, tosin kukat menevät äkkiä tuollaisiksi pilkullisiksi. Satinassa on myös paljon nuppuja, mutta ne eivät taida ehtiä enää aueta, kun on jo niin kylmää.

Syksyn ruukkukukat

2011-10-16T22:44:00.000+03:00

Tämä kuva reilun parin viikon takaa. Olipa hyvä, etten ostanut kanervien kaveriksi mitään, koska yksi yksilö täytti kummankin sinisen kesäkukkaruukkuni juuri sopivasti. Reunoille tunkemani sammalet nostivat kukat vielä terhakasti pystyyn.

Havuasetelmaa voisi miettiä johonkin astiaan, kun on niitä kaadattamani pihdan oksiakin tuolla niin paljon, etten tarvinne kaikkia ruusupenkin talvisuojaukseen.

Dynaaminen puutarha

2011-10-14T20:18:00.005+03:00

Aamupäivällä murehdin dynaamista blogikokeiluani. Kokeilun epäonnistuttua innostuinkin vähän muokkaamaan tätä blogiani uuteen uskoon. Marjatta kommentoi minulle murehtimisiini, että puutarhani ainakin on dynaaminen. Päätin sitten laittaa tähän pari ennen ja muutaman vuoden jälkeen kuvaa, joista taitaa näkyä sitä dynaamisuutta. Pihan vaiheita näkyy myös uudelta sivulta Blogista ja pihasta.

Ensimmäiset puutarhani rakennetut paikat kesäkuussa 2007. Rinnepihan pensaat oli istutettu edellissyksynä 2006, samoin nurmikko perustettu silloin ja kivipenkereen kivet nosteltu paikoilleen. Kukkia kivipenkereessä ei vielä ollut.

Rinnepiha samasta suunnasta viime keväänä.

Ja rinnepiha toisesta suunnasta eli ylhäältä alaspäin kuvattuna keskikesällä 2010. Tästä näkee, että kasvit ovat aika hyvin valloittaneet kivipuron.

Viimeisenä lempipaikkani pihasta eli kivipenger kukoistuksensa aikaan viime toukokuussa. Eikä kivipenkereen välitila ole vieläkään loppuun kivetty...

Dynaamisen näkymän kokeilu

2011-10-14T08:54:00.003+03:00

Kokeilin uutta käyttöliittymää ja dynaamista näkymää, epäonnistuin vanhan mallin varmuuskopioinnissa ja palauttamisessa, en tykkää. Lähetin palautetta. On muuten kumma, että Googlen omaa selainta Chromea käytettäessä ei jotkin asiat toimineet (kuten palautustiedoston valitseminen) mutta IE:llä se sitten onnistui. En aio siirtyä IE:n käyttäjäksi, joten toistaiseksi tämä kokeilu riitti.

Kokeilun tuloksena tässä blogissa on jotain kummaa, ainakin väärät värit, koska en saanut palautettua niitä muokkaamiani. Täytyy nyt katsella, mitä tälle tekisi.

Ruusut ja kaaret

2011-10-13T19:15:00.000+03:00

Elokuun lopulla rakensin ruusupenkkiä. Ruusuja oli yllättäen tarjolla runsaammin kuin mitä muistinkaan niitä hankkineeni eivätkä ne kaikki mahtuneet rajattuun ruusupenkkiin. Niinpä piti keksiä sijoituspaikka ruusupenkistä ylijääneille neilikkaruusuille.

Lähelle ruusupenkkiä syntyi siis vielä ruusuryhmä. Tämän paikan olin alunperin varannut syyshortensialle, mutta kun siitä saatiin muurikivilavat pois niin se näytti siltä, että muutakin mahtuisi.

Takariviin päätyivät neilikkaruusut eli alesta ostamani 'Pink Grootendorst' ja äidiltäni saamani yksilö, joka on oletettavasti 'F. J. Grootendorst'. Niiden oikealla puolella on vielä jälkikäteen ostettu punalehtiruusu Rosa glauca, joka ei sinertävine lehtineen välttämättä sovi täydellisesti joukkoon, mutta katsotaan, miltä näyttää, kunhan kaikki kasvavat vähän isommiksi.

Eturivissä ei ole ruusuja ollenkaan, vaan vasemmalla äitini takapihalta kaivamaani paju- tms. angervoa (alunperin muuten tätini pihasta siirretty) ja sitten se hortensia, jolle koko paikka oli varattu. Mutta tämä ei olekaan tavallinen syyshortensia, sillä sen vuoden verran purkissa odottaneen sijoitin atsaleapenkkiin. Tähän ydinpihan sisääntuloreitille ostin himoitsemani (lue: mainoksen uhrina haksahtamani) japaninhortensia Hydrangea paniculata 'Vanilla Fraise'. Lähikuva kertonee, miksi sorruin.

Köynnöskaarta betoniraudoista olen suunnitellut jo ainakin viime kesästä lähtien. Nyt se on alustavasti toteutettu mutta paljon yksinkertaisemmin kuin luulin. Ruusupenkin päähän jätinkin reiällisiä muurikiviä kansikivien sijaan, jolloin siihen tuli sopivia koloja betoniraudoille. Ne on tarkoitus ensi kesänä muurata kiinni, mutta katsotaan nyt ensin, elääkö muuri talven aikana. Tästä kuvassa muuten näkyvät myös pionipenkistä siirtämäni tarhakurjenpolvet, joiden siirrosta en muistanut raportoida ruusupenkin perustamisesta kertovassa lastussani.

Betoniraudat päättyvät samaan pisteeseen muodostaen epäsymmetrisen kaaren. Alunperin vain kokeilin tämän tarpeettomaksi jääneen, vähän rikkoutuneenkin, Englannista muuttokuormassa tulleen päivänvarjon jalan kanssa, miten betoniraudat riittävät kaareksi. Sitten tajusin, että olin viimein keksinyt vihreälle patinoituneelle jalustalle puutarhakäytön, jota olin sille mietiskellyt.

Köynnöskaari ei vielä näytä kovinkaan kummoiselta, mutta kunhan ne köynnökset kasvavat... Ruusupenkin päähän istutin sitä varten piippuköynnöksen Aristolocchia durior ja kärhön Clematis 'Jackmanii'. Jackmanii oli siis Tarjoustalon alesta ostettu parilla eurolla ja aika huonokuntoisen näköisenä. Viime viikonloppuna kuitenkin päädyin jo siirtämään sen toiseen paikkaan eli kivipenkereen jatkopalaan pihlajan juurelle ja huomasin sen hyvin kasvaneista juurista, että kyllä se on tukevasti hengissä. Tähän köynnöskaaren juurelle siirsin Jackmaniin uudelta paikalta toisen kärhön Clematis 'Piilu', joka on pari vuotta pysynyt hyvin hengissä mutta ei ilmeisesti erityisesti viihtynyt.

Atsaleapenkki

2011-10-11T20:02:00.001+03:00

Tänä syksynä syntyi siis aivan yllättäen atsaleapenkki. Olin juuri päässyt sanomasta, että tuon pihdan voi kaataa sitten, kun se kasvaa liian isoksi häiritsemään muita puita lähellä. Melkein saman tien se alkoikin häiritä minua, kun tajusin, mitä mahdollisuuksia pihan takareunan rakentamiseen tulisi ilman sitä. Näin siis pyysin isääni metsurinhommiin ja myös jättämään kohtuullisen tyngän jälkelle. Pihtatyngän takana on vasemmalla mustilanhortensia ja oikealla syyshortensia 'Grandiflora' (yksi niistä monista). Sitä vasten nojaa köynnöshortensia.

Pihtatyngän edessä ovat atsaleat. Taimialeista löytyivät revontuliatsaleat oranssikukkainen Rhododendron x 'Mandarin Lights' ja keltakukkainen Rhododendron x 'Lemon Lights'. Tällä kertaa oikein siis halusin keltaisia ja oransseja sävyjä, joita yleensä välttelen. Kuvasta en muista kumpi on kumpi, mutta lapuistahan sen näen, kun jätin ne paikalleen.

Tämä kauniisti ruskaantunut atsalea on Rhododendron 'Ruususen uni'. Sen kukat eivät kuvista päätellen ole ihan oransseja vaan pikemmin vaaleanpunaisia mutta sopivat toivottavasti muiden joukkoon.

Atsaleojen ja hortensioiden juurelle istutin siis runsaasti äidiltäni saamia keltanarsissin sipuleita samoin kuin kreetantulppaaneja ja lisäksi myös metsätulppaaneja. Mielenkiinnolla odottelen kevättä...

Lokakuun yllättäjä

2011-10-07T11:16:00.001+03:00

Syksy ja kukkasipulit osa 3 eli loppu tältä syksyltä

2011-10-06T16:25:00.004+03:00

Mitähän istutettuja sipuleita on vielä jäänyt luetteloimatta? Kultasahramit, joita kylläkin oli 40 kpl eikä "pieni määrä" kuten aiemmin muistelin, pääsivät uuden ruusuryhmän pensaiden väliin. Ruusuryhmässä siis on vähän muitakin pensaita kuin ruusuja, mutta jollain näitä on nimettävä (ja tähän aiheeseen täytyykin palata myöhemmin uudelleen). Samalle alueelle pajuangervon tms. alle istutin valkoisia idänsinililjoja Scilla sibirica 'Alba'. Aiemmin olin sinne istuttanut myös punaisia kasvitieteellisiä tulppaaneja eli nyt siellä on sitten kolmea sipulikukkaa sekaisin.

Keltanarsisseja sain vielä hurjasti lisää ja työntelin ne uuteen atsaleapenkkiin edellisten jatkoksi. Sinne menivät myös hetken mielijohteesta ostetut 10 metsätulppaanin Tulipa sylvestris sipulia. Atsaleapenkissä on nyt siis myös kolmea sipulikukkaa, koska aiemmin olin istuttanut sinne myös matalia kreetantulppaaneja.

Lisäksi sain äitini kautta ainakin sata vuotta vanhaa kantaa olevan kerratun valkonarsissin sipuleita ja sijoitin ne kosteaan penkkiin alapäähän, kun ostetut kerratut valkonarsissit olin jo aikaisemmin laittanut samaisen penkin yläpäähän.

Luulen, että tämän syksyn sipuli-istutukset olivat tässä. Paljon siinä jo oli. Ostettujen määrän voisi laskea, mutta noiden maastakaivettujen määrän laskeminen ei ole käynyt istuttaessa mielessänikään. Kaikenkaikkiaan varmaankin sipuleita hujahti maahan joitakin satoja - se on määrä, jollaisen istuttamiseen en olisi kuvitellut ryhtyväni, mutta johon näköjään helposti sortuu. Toivotaan, että kevät palkitsee tästä hommasta. Vanhoista sipuleista kaikki eivät varmaankaan heti ensimmäisenä keväänä kuki, sillä osa oli varsin pieniä ja laihoja sipuleita. Mutta kunhan ne siinä kesän tai pari lihovat...

Puutarhan muistiinpanovälineet

2011-10-05T19:31:00.000+03:00

Puutarhablogin pidon aloin kolmisen vuotta sitten, jotta tulisi merkittyä asiat muistiin itselle. Olisihan sitä toki voinut vain kirjoittaa asiat johonkiin kirjaan, mutta kun jo muutenkin bloggailin, tämä tuntui luontevalta jatkumolta. Kaiken lisäksi puutarhablogi tuli sopivasti tyydyttämään tarpeeni julkaista kukista ja muista kasveista napsimiani kuvia...

Viime viikolla sain ystävältä ihastuttavan Kotipuutarhurin muistikirjan, jossa on vähän jaoteltuna runsaasti tilaa raportoida puutarhastaan. Vaikka blogissani on paljon kaikkea, minusta tuntui silti hyvältä alkaa täyttää puutarhakirjaa periaatteella kunhan nyt ensin luetteloin, mitä kaikkea kasvaa ja missä. Tällä hetkellä listoilta löytyy reilu sata istutettua kasvia. Aloitin osastosta "puut, pensaat ja köynnökset" eli ne olen luetteloinut liki kaikki mutta perennoista puuttuu vielä suuri osa. Ehkä pitäisi joskus laskea myös pihapiirin luonnonkasvilajit, kuten joku blogiystäväni oli joskus tehnyt mutta jos nyt ensin nämä istutetut.

Puutarhakalenteria, jonka ostin talvella, ei ole tullut käytettyä, vaikka se viehättävä onkin, mutta tämä aikaan sitomaton kirja taitaa menestyä paremmin. Kirjassa on toki tilaa myös toteutuneille asioille sekä suunnitelmille. Kotipuutarhurin muistikirja saakin paikan tärkeimpien puutarhamuistiinpanovälineitteni joukossa. Muita tärkeitä ovat läppärini ja kamera, jossa mielellään saa olla riittävä muistikortti tai kaksi.

Kasvuvyöhykkeistä

2011-10-04T08:05:00.001+03:00

Sarin puutarhat -blogissa oli vähän aikaa sitten haaste puutarhablogaajille laittaa kasvien menestymisvyöhyke esille. Minun piti oikein tarkistaa blogistani, miten olin kirjannut sen tänne, kun en muistanut. Kasvuvyöhyketieto löytyy tuolta oikeasta yläreunasta, jossa kerron muutenkin puutarhablogini taustaa. Tätä ajastettua kirjoitusta tehdessäni lisäsin sinne yhden välilyönnin, jotta kasvuvyöhyke erottuu paremmin muusta tekstistä.

Puutarhani on sen verran etelässä, että en ole hirveästi joutunut pohtimaan kasvuvyöhykkeen aiheuttamia rajoituksia. Muistelen, että alunperin ilmoitin puutarhani vyöhykkeeksi II-III-vyöhykkeiden rajamailla ja myöhemmin korjasin sen III:ksi. Nyt tarkistin sen kartan sijasta kuntakohtaisesta luettelosta Ilmatieteen laitoksen sivuilta, mikä vahvistaa saman kolmosen kuin aiempi kartasta katsominenkin. Mutta mutta. Naapurikunnista löytyy useammaltakin suunnalta kakkosvyöhykettä, myös tästä lähimmästä naapurista, jonka rajalle on matkaa vain muutama sata metriä... Muutin siis tiedon takaisin siihen muotoon, jota käytin alunperin.

Lisäksi minulla on sellainen tuntuma, että tonttimme pienilmasto on varsin suotuisa. Talomme on ison harjun rinteessä metsän suojassa, vaikka tuohon isäni pellolle ei olekaan pitkä matka. Jos vertaan tätä vaikkapa muutaman sadan metrin päässä olevaan vanhempieni pihaan, joka on aukealla tasamaalla, meillä on usein vähemmän tuulista, meillä säilyy kosteus paremmin (vettä varmaankin valuu harjulta) ja pihassa tuntuu lämpimämmältä.

Suotuisasta pienilmastosta huolimatta makeakirsikka kuoli viime talveen enkä ole montakaan arkaa perennaa toistaiseksi uskaltanut talvettaa ulkona. Toisaalta esimerkiksi Englannista ostamani sitruunatimjami, jonka en olettanut selviävän talvesta, voi nyt erittäin hyvin, vaikka en suojannut sitä mitenkään. Mystistäkin tämä kai joskus on eli jokin selviää, jokin ei, eikä etukäteen voi sitä varmaksi tietää.

Muoks. Lisätty puuttunut linkki.

Syksy ja kukkasipulit osa 2

2011-10-03T19:12:00.001+03:00

Kukkasipulien istuttaminen ei päättynyt näihin aikaisemmin raportoimiini. Olin tilannut NetAnttilasta posliinihyasintin sipuleita ruusupenkkiin aluskasveiksi sinikellojen seuraksi. Kun äitini tilaamat sinikellot viimein saapuivat, istutin ne molemmat.

Sinikelloista syntyisi tarina jo sinällään. Äitini oli nähnyt niitä jossain puutarhaohjelmassa. Etsin ja etsin hänelle oikeaa kasvia, kunnes totesimme yhdessä, että kyseessä on English bluebell (Hyacinthoides non-scripta). Yritin sitten löytää niitä tilattavaksi Englannista, mutta tuloksena oli, että niitä ei toimiteta tänne. Äitini kuitenkin löysi niitä Kauppilasta ja tilasi itse. Sipulit saapuivat ja lueskelin pussin tekstejä. Latinalainen nimi siinä toki on tuo Hyacinthoides non-scripta mutta englanninkielinen teksti sanookin, että kyseessä olisi Spanish bluebell. Tähän taas googlaus tuottaakin tuloksena latinalaisen nimen Hyacinthoides hispanica... No meillä Suomessa sillä ei ehkä ole väliä, mutta lueskelin aikaisemmin saarivaltakunnan keskusteluista, että siellä pitäisi olla tarkkana, että kasvatetaan vain aito englantilaista sinikelloa, koska espanjalainen pyrkii syrjäyttämään sen. Vieraskasvit ovat siis ongelma näköjään monessa maassa. Itse muistan Englannissa asumisemme ajoilta, että keväällä metsät tai niityt paikoitellen olivat aivan sinisenään sinikelloista, olivatpa ne sitten aitoja tai eivät.

Jostain ostin pienen pussin valkoisia kerrottuja tulppaaneja 'Mount Tacoma', jotka istutin myrkkykukkien penkkiin muiden valkoisten lajitelman joukkoon. Koska kukista ei ole vielä kuvia tässä istutusvaiheessa, päätin ottaa kuvan pakettien kansista. :)

Viime vuonna ostin paketin kasvitieteellisiä tulppaaneja Tulipa humilis 'Little Beauty' ja 'Little Princess', jotka päätyivät kesäkeittiön kulmalle mantsurian kirsikan alapuolelle. Keväällä merkitsin oranssit pikkuprinsessat langalla aikomuksena siirtää ne toisaalle. No enpä siirtänyt, eikä niitä enää sieltä kevätkaihonkukkien rehevien lehtien joukosta löydä. Itse asiassa nyt olisinkin siirtänyt nimenomaan punaisemmat pois, sillä ostin niitä lisää ja sijoitin ne uuden syyshortensian alle. Ehkä ensi keväänä uusi merkkilangoitus ja toimintaa aikaisemmin.

Varsin yllättäen ideoimaani atsaleapenkkiin istutin äidiltäni saamani keltanarsissit (vanhoja sipuleita, joita löytyi runsaasti ylöskaivetuista siperiankurjenmiekkamättäistä) ja samoin häneltä saamani kasvitieteelliset kreetantulppaanit Tulipa saxalites. Nämä ovat kuvan perusteella vähän samannäköisiä kuin minulla aiemmin olleet parvitulppaanit Tulipa tarda, värit vain ovat toisin päin. Parvitulppaaneja oli lamopensasangervojen välissä, mutta niitä ei ole hetkeen enää näkynyt muun kasvillisuuden alta, vaikka ne alussa levisivätkin reilusti. Toivottavasti nämä kreetantulppaanit leviävät myös.

Sijoituspaikka on vielä miettimättä pienelle määrälle kultasahramin sipuleita. Krookukseni ovat viime vuosina kummasti kadonneet, tai no eivät kaikki mutta osa varmaankin joutunut myyrien suuhun ja osa ehkä vain jäänyt voimakkaampikasvuisten kasvien alle.

Puutarhanhoito on yhtä siirtelyä

2011-09-30T09:49:00.002+03:00

Viime viikonloppuna, pian katsuran istuttamisen jälkeen, siirsin apteekkarinruusun siihen kuolleelta kirsikalta jääneelle paikalle. Kirsikka Leningradin musta oli siis vasta viime vuoden loppukesän hankinta eikä se selvinnyt talvesta, vaikka puutarhalla oli isossa purkissa jo tuottanut satoakin. En sitten tiedä, olivatko he talvettaneet sen jotenkin suojattuna. Keväällä tämä kirsikka teki kukkia ja vähän lehtien alkuakin viimeisillä voimillaan, kunnes kuoli kokonaan.

Sen paikalle olin suunnitellut uutta kirsikkaa tai katsuraa ja päädyin jälkimmäiseen, jonka sitten kuitenkin istutin vähän toiseen kohtaan. Hetken mietin, mitä kirsikalta jääneelle paikalle tehtäisiin, kun siinä oli niin hyvä syvämultainen paikkakin valmiina, ja päätin siirtää apteekkarin ruusun siihen. Apteekkarin ruusu olikin oikeastaan ollut väliaikaisistutuksessa, muut ruusut sen vierestä olin jo siirrellyt viime tai edellisvuonna pois, mutta tämä jäi. Siispä ruusu siirtyi nyt pari metriä yhteen suuntaan ja kulku puutarhan (vielä merkitsemättömillä) poluilla muuttui helpommaksi. Samalla siirsin toisen komeamaksaruohopehkoni ahtaasta kivien välistä jaettuna tähän ruusun viereen. Nyt tämä ei näytä paljon miltään mutta katsotaan ensi kesänä... Viimeisen purkissa olleen mintun eli suklaamintun lykkäsin myös tähän, mutta luultavasti sen kohdalla on kyse väliaikaisistutuksesta.

Tällainen kasvien siirtely taitaa olla puutarhureilla aivan tavallista. Eilen siirsin pari vuotta kivipenkereen alaosassa lihoneen kivikkosuopayrtin pois, koska se ei mielestäni sovi sinne sammalleimujen ja rönsyleimujen joukkoon. Se sai ihan oman yksittäispaikan heinätuppaan vieressä kohdassa, jossa kuuluu pysyä pieni kumpu ohjaamassa kellarin päältä valuvia sadevesiä. Pohdin myös ystävälle, joka piipahti puutarhassani, että viime kesänä istuttamiani perennoja olen siirtänyt useita ainakin kerran, joitakin jo kahdesti. Ai niin, eilen vaihdoin uudessa ruusupenkissäkin kahden ruusun paikkaa, kun niiden järjestys tuntui kukan värin suhteen väärältä...

Ensimmäinen sijoituspaikka ei aina olekaan hyvä tai se oikea paikka. Varsinkin juuri istutettuja voi helposti siirtää, kun ne eivät ole vielä ehtineet kunnolla juurtua. Mutta eiköhän vanhojakin kasveja tule siirreltyä, niitä voi sitten samalla myös jakaa ja kunnostaa. Kivikkosuopayrttikin tuli jo jaettua eilen ja silti siitä jäi riittävän iso (reilu puolikas) itselle.

Pensasmustikoita

2011-09-28T09:33:00.000+03:00

Kun kellarin oven oikealle puolelle syntyi extempore ruusupenkki niin vasen puoli puolestaan näytti siltä männyn juurella kasvavine luonnon mustikoineen, että halusin kokeilla sinne pensasmustikoita. Elokuussa tilasin netin kautta yhden Ainon ja yhden Alvarin ja Tarjoustalon alelaarista löytyi pilkkahintaan huonossa hapessa oleva North Blue, jota päätin kuitenkin kokeilla. Ja kun puhuin suunnitelmastani äidilleni niin yllättäen hän taas lykkäsi minulle lisää taimia eli hyväkuntoiset alesta ostamansa kaksi yksilöä samaista North Blueta.

Laitoin pensasmustikoille runsaasti turvetta ja vielä niiden juurelle havupuukatetta. Saa nähdä, onnistuuko metsämansikoiden kasvattaminen tuolla havupuukatteen seassa, niitäkin laitoin sinne nimittäin ennen kuin muistin koko katetta.

Ensimmäisen valokuvan otin syyskuun alussa pian saatuani istutusalueen valmiiksi. Kaksi jälkimmäistä ovat eiliseltä.

Mies keksi käyttöä muurikivien mutterinmuotoisille kansikiville, joita jäi vähän yli tästä kellarimuurista. Itse vastustelin ensin, mutta sitten totesin, että saahan jossain vähän linnatunnelmaakin olla - miksei sitten tässä muurissa. Muurikivet olivat näppäriä käyttää, mutta yhtään enempää tällaista en kuitenkaan pihaani haluaisi, sillä jotenkin vain tänne maalaispihaan metsän keskelle sopivat paremmin luonnonmukaisemmat rakenteet, ainakin minun mielestäni.

Syyskuun lopun aurinkoisena päivänä

2011-09-27T22:56:00.004+03:00

Tänään aamuisen sateen jälkeen loppupäivän paistoikin aurinko. Nautin pihamme ja ympäröivän metsän pienistä yksityiskohdista yhdessä Kuopuksen ja koiran kanssa. Pihakivien välissä kasvaa matalaa pehmeän näköistä sammalta. Eihän tätä tarvitse poistaa, eihän?

Reilun vuoden tässä kasvaneet kotkansiivet tulevat kauniisti ruskaan, kun taas tänä syksynä istutetut vain ruskettuvat. Nämä ovat kauniita ihan mistä vain suunnasta katsottuna.

Pikkutalvioihin ilmestyy vieläkin uusia kukkia.

Kivipenkereen jatkopalan on yhtäkkiä vallannut tällainen kumma joukko.

Luulin, että tämä paikka olisi liian kuiva sienille, mutta näköjään erehdyin.

Kauan odottamani ruska on viimein saapunut villiviinilaatikoihin.

Näitä villityksiäni

2011-09-23T22:51:00.009+03:00

Tiistaina puutarhakaupan alesta (-50%) lähti matkaan tämä pikkulehtikatsura Cercidiphyllum japonicum. Se on vielä aivan pieni, mutta toivottavasti se kasvaa hiukan enemmän puumaiseksi kuin pensasmaiseksi. Se täytynee suojata kunnolla vähintään ensimmäiseksi talvekseen, ehkä pidempäänkin. Iloitsen muuten erityisesti siitä, että se on suomalaista taimituotantoa.

Tunnustan, että olin vähän mainoksen uhri. Jossain puutarhalehdessä oli hiljattain juttua katsurasta. Ihastuin siihen ja tein päätöksen hankkia sellaisen kuolleen kirsikkapuun paikalle. Sitten jo oikeastaan peruin koko päätökseni mutta kun näin puutarhakaupassa katsuran ja vieläpä reilusti alennetulla hinnalla, ostopäätös oli samantien valmis.

Kirsikkapuun paikalle katsura ei kuitenkaan päässyt. Istuin nimittäin kesäkeittiön isolle penkille katsomaan ja miettimään sen paikkaa. Kuvittelin katsuran mielessäni isoksi ja mietin, mitä sen vierestä näkyisi. Huomasin, että kuvan vesipönttö (joka tullee jatkossakin olemaan suunnilleen tuossa kohdassa) näkyisi isonkin puun/pensaan vierestä, jos sen sijoittaisi kirsikalta vapautuneelle paikalle. Niinpä muutin sijaintia sen verran, että ruokapöydän ääressä istuessa isoksi kasvanut katsura peittäisi näkyvistä kastelupöntön.

Niinpä kirsikkapuun paikka on edelleen vapaa. Nyt suunnittelen siihen apteekkarin ruusun siirtoa ja ehkäpä jotain muitakin kasveja ruusun vierelle. Ehkä jo huomenna ryhdyn siirtohommiin, kun tänään sade yllätti minut juuri, kun aioin siirtyä lapion varteen.

Viimeisiä kukkijoita

2011-09-22T17:10:00.003+03:00

Komeamaksaruohot alkavat olla kauniissa värityksessä. Muutama päivä sitten ne eivät olleet vielä ihan täydessä kukassa, kuten kuvista näkyy. Nämä maksaruohot ovat vähän ahtaassa paikassa ja olen jo pitkään miettinyt, minne saisin siirrettyä ne. Nyt voi olla, että jotain suunnitelman tynkää on tämänviikkoisten puutarharyöpsähtelyjeni ansiosta.

Ryöpsähdyksiä

2011-09-21T21:44:00.004+03:00

Minulla oli tilaisuus piipahtaa todella pikaisesti ensimmäistä kertaa yhden ystäväni ihanassa puutarhassa. Sateisenakin päivänä puutarha oli edukseen. Päällimmäisenä tunnelmana minulle jäi siitä juuri sellainen monipuolinen ja yllätyksellinen puutarha, jota välillä ihailen lehdistä ja blogeista: sellainen, jota tavoittelen omilla keijupuutarha-ajatuksillani. Kaikkea ei todellakaan nähnyt kerralla vaan kulman takana oli aina jotain uutta mielenkiintoista - eikä keskeneräisyys haitannut tällaista puutarhahaaveilijaa ja -suunnittelijaa, joka olen, sillä pystyin kyllä näkemään sieluni silmin ne mahdollisuudet, joita keskeneräisissä alueissa piili. :)

Innostavan puutarhan näkeminen ihan oikeasti eikä vain kuvissa aiheutti minussa pientä tyytymättömyyttä oman keijupuutarhani edistymiseen. Itse asiassa tuo tunne oli ollut olemassa jo jonkin aikaa, mutta nyt tajusin sen. Oma puutarhani tuntuu liian avoimelta ja yllätyksettömältä. Tuntuu, että kaikki näkyy kerralla aivan liian helposti. Tämä tunne ei ole ihan totta, mutta onhan tässä pihassa mm. iso nurmialue, jonka yli näkee aivan vapaasti. Keijupuutarha-osasto on myös vielä melko avoin - mutta osa siitä korjautuu varmasti ajan kanssa, kunhan kasvit kasvavat kokoa.

Makuuhuoneen päädyn varjopenkin kunnostaminen tänä syksynä oli jo askel sinnepäin, että puutarhassani olisi mielenkiintoisia paikkoja myös "nurkan takana". Polkua sinne pitää vielä vähän parantaa, jotta askeleet oikeasti kuljettaisivat myös siihen suuntaan. Riippuen lumentulosta sen voisi ehtiä tehdä tänäkin syksynä tai sitten jättää suosiolla ensi vuoteen.

Puutarhatyytymättömyys ryöpsähti minussa yllättäen sillä tavalla, että melko pienellä suunnittelulla ostin parina päivänä ison kasan lähinnä koristepensaiden taimia, puoleen hintaan tosin. Nyt pohdin myös yhden pihdan kaatamista (=kaadattamista) yläpihan reunalta, jotta voisin helpommin laajentaa keijupuutarhaani sinnekin. Pihta on aivan kiinni yhdessä männyssä ja tulee kasvamaan liian isoksi muitakin lähellä olevia puita ajatellen. Juuri ostamani atsaleat sopisivat oikein hyvin sen männyn alle... ja varmaan siihen mahtuisi useampikin.

Omista valokuvistani ei löytynyt suoranaisesti unelmieni keijupuutarhaa muistuttavia kuvia. Näissä kuvissa matkan varrelta on kuitenkin jotain mielenkiintoista. Ylinnä parin vuoden takaa Lontoon Kew Gardensista, seuraavat menneeltä kesältä New Yorkin Keskuspuiston laitamilta ja Brooklynin kasvitieteellisestä puutarhasta.

Yhden istutusalueen kunnostusta

2011-09-19T17:37:00.001+03:00

Makuuhuoneiden pääty pihan varjoisella puolella oli ensimmäisiä, jonne aikanaan istuttelin jotain perennoja. Mitään penkkiä en silloin kummemmin tehnyt enkä rikkaruohon juuria siivoillut, joten siitä oli tullut tässä muutaman vuoden aikana aikamoinen rikkaruohomaa. Komeakuunliljat kuitenkin olivat viihtyneet. Viime vuonna siirsin täältä huonosti voineen särkyneen sydämen pois ja nyt se voikin pulskasti toisessa paikassa. Samoin siirsin mirrinmintut ja ystävältä saadut pikkusydämet muualle.

Elokuussa kääntelin tätä maata innolla, mutta alue oli kohtalaisen suuri ja työtä paljon, joten se jäi ensin joksikin aikaa puolitiehen. Sain kuitenkin laitettua kuunliljat takaisin paikalleen ja samoin siirrettyä mirrinmintut tänne takaisin. Halusin ne pois pääpihan puolelta, koska siellä alkaa olla jo niin paljon erilaisia aitoja minttuja, etten kaipaa tätä mirrinminttua sinne sotkemaan kuvioita. Lisäksi ostin jo kauan himoitsemani irlanninkatajan Juniperus communis 'Hibernica', koska löysin jostain tiedon, että se pitäisi puolivarjostakin. Nyt kun googlailen niin aurinkoisen paikan kasviksi se mainitaan, eli se saattaa siis saada lähtöpassit täältä ensi kesänä.

Syyskuun alkupuolella sain omaa rhodopenkkiään perkaavalta äidiltäni kotkansiipiä, ja oli siis aika hoidella tämän istutusalueen kunnostus loppuun. Monien runsaiden sateiden jälkeen maa oli märkää eikä ollut niin helppoa poistaa rikkaruohon juuria mutta yritin silti. Ensi keväänä varmaan kannattaisi tähänkin laittaa katetta.

Mies ihmettelee turveharkkovillitystäni. Minä kuitenkin innostuin niistä jokunen vuosi sitten Kekkilän mainosta lukiessani ja olen käyttänyt niitä innolla siitä asti. Tässäkin istutusalueessa käytin yhdistelmää. Alueen takaosassa on ohuehkoja männynrankoja, jotka ovat olleet jossain muussa käytössä aikaisemmin. Jos kotkansiivet haluavat siitä siirtyä yli niin ne voivat sen vapaasti tehdä. Etupuolella yritän turveharkoilla pitää kasvillisuuden kurissa niin, että siinä säilyy matala polku ja talon seinusta pysyy suurinpiirtein kasvittomana.

Turveharkot ovat muuten kauniita sammaloituessaan. Sammaloitumista voisi edistää esimerkiksi piimällä. Itse olen ottanut sammaltukkuja mm. maantäyttöpaikallamme lojuvasta kannosta ja "istuttanut" niitä turveharkkoihin. Piimäkokeilu jäi yhteen kertaan, kun koira oli siitä liian kiinnostunut. Kuvissa terassin alapuolisen penkin viime kesän lopulla tehtyä turveharkkoreunusta. Matalampi sammal on itsekseen tullutta, korkeammat pikkutuppaat ovat "istuttamiani". Kuvista näkee myös, etten minä välitä tasoittaa reunoja niin kovin tarkkaan, kunhan ovat sinnepäin.

Syksy ja kukkasipulit osa 1

2011-09-18T22:24:00.001+03:00

Viime keväänä minua ilahduttivat miehen matkoilta tuomat tulppaanit Tulipa triumph 'Leen van de Mark'. Tänä vuonna päätin jo yhden kukinnan jälkeen kaivaa ne ylös ja siirtää toiseen paikkaan. Niiden ensimmäinen paikka kun oli pihan kostein kukkapenkki eivätkä tulppaanit kuulemma pidä kovin kosteasta. Niinpä ryhdyin viime viikonloppuna puuhaan NetAnttilasta ostamani uuden istutustyökalun kanssa.

Työkalu oli suurensuuri pettymys, sillä se on tehty niin ohuesta pellistä, että kahvaosan pellit vääntyivät heti, vaikkei maa ollut edes kovaa. Millaiseen maahan tämä työkalu on oikein tarkoitettu, pussituoreeseen hötöiseen multaan vai? Toimintaperiaate sinänsä on todella hyvä, ja huomasinkin, että kämmenet eivät ole kipeät kuten sen jälkeen, kun on istutuslapiolla kaivertanut kuoppia sipuleille.

Iloinen yllätys sen sijaan löytyi maasta, kun tulppaanit olivatkin tehneet hurjasti sivusipuleita. Minulla ei ole kokemusta siitä, miten nämä sivusipulit onnistuvat kukkimaan, mutta joka tapauksessa istutin ne uuteen paikkaan jokaisen erillään. Mukaan heitin kullekin syyslannoitetta. Leen van de Markit pääsivät pionipenkkiin. Sinne laitoin myös uudet ostamani papukaijatulppaanit Tulipa 'Estella Rijnveld', jotka näyttivät kuvassa aivan samalta kuin se yksi edellisten joukkoon eksynyt erilainen.

Tulppaanin sipulien ylöskaivaminen ei muuten olisi onnistunut ihan niin helposti, ellen olisi laiskana jättänyt kuivia varsia koko kesäksi paikalleen. Nyt niitä oli helppo seurata oikeaan kohtaan, jossa sipuli kasvoi. Tulppaanit 'Spring Green' ja punaiset väärään pakkaukseen joutuneet siirtyivät myös hiukan eri kohtaan eli tästä pikkutalvion leviämisalueelta viereiseen runopenkkiin. Olisin voinut tarkistaa valokuvasta ja erotella "väärät" kirkkaanpunaiset tulppaanit pois mutta en jaksanut. Ehkä ensi keväänä käytän niihin merkkilankaa, jotta voin erotella ne joukosta. Nämäkin tulppaanit olivat kaikki tehneet kovasti sivusipuleita ja mielenkiinnolla odotan, oliko niiden irrottaminen ja erikseen istuttaminen kannattava juttu. Lisäksi laitoin sinne ostamiani Greenland-tulppaaneja, jollaisia noiden punaisten tähtimäisesti aukeavien piti olla.

Tänään jatkoin tuota hommaa asettelemalla kosteasta kukkapenkistä kurjenmiekkoja toiseen järjestykseen (isompia katselusuunnasta taemmas, kun olivat vahingossa lipsahtaneet väärin päin). Se piti siis tehdä ennen uusien sipulien istuttamista. Uudet sipulit olivat äidiltäni saamani epälukuinen (=varsin runsas) määrä valkonarsissin sipuleita sekä muutama hänen ostamansa ja minulle antamani kerrotun narsissin Narcissus 'Sir Winston Churchill' sipuli. Narsissit kuulemmat paremmin tykkäävät kosteudesta kuin tulppaanit ja siksi alunperin tähän siirtourakkaan ryhdyinkin.

Kun olin päässyt vauhtiin, iskin maahan myös Pirilästä ostamani tulppaanit 'Ollioule', jotka ostin vain siksi, että kaipasin lisää kevätkukkia ja ne näyttivät kuvan perusteella kivalta. Sitä paitsi minulla taitaa olla jokin pakkomielle näiden kaksiväristen tulppaanien suhteen. Toivotaan, että ne viihtyvät terassin alapuolen puolivarjoisessa ellei peräti varjoisessa penkissä.

Ja niin syntyi ruusupenkki

2011-09-11T21:53:00.005+03:00

Päätin siis loppukesästä yllättäen tehdäkin ruusupenkin kellarin kylkeen. Savisen maan kaivaminen tuntui loputtomalta mutta tässä sitä on jo kärrätty eräitäkin kottikärryllisiä muualle täyttömaaksi.

Vettä siis pyrki tulemaan tämän kaivannon pohjalle, joten oli kaivettava syvemmälle ja syvemmälle ja tehtävä kivi- ja sorasilmä siinä toivossa, että se auttaisi pitämään penkistä pois liian kosteuden.

Välivaiheet jäivät kuvailematta - eihän sitä työn touhussa ehdi kameraan tarttua. Tässä siis ruusupenkki ns. valmiina syyskuun ensimmäisenä päivänä. Aivan ylimmäisenä kuvan keskellä on alesta ostamani maanpeiteruusu Satina. Siitä alas vasemmalle on ns. brittipenkistä siirretty maanpeiteruusu Aspirin. Edelleen alaspäin tullessa on ruusu Nina Weibull, ja sen etupuolella ruusu Great Wall. Lisäksi penkissä on pari kolme ruukkuruusua, joista ainakin yksi on talvehtinut maassa useammankin talven.

Tässä Nina Weibull lähikuvassa.

Kellarin kainaloon pääsivät nämä pari alesta ostettua maksaruohoa.

Ja päätin sijoittaa myös ruukusta useamman vuoden kellarissa talvetetun murattini tähän. Ehkä sitä voisi samalla vähän talvisuojata kuin ruusujakin.

Aivan ruusupenkin päähän sijoitin yhden ostamistani mintuista. Tämä myytiin minulle nimellä Mentha suaveolens variegata ja se näyttää varsin samalta kuin aikanaan Englannin naapureilta tuomani ananasminttu, jonka onnistuin pari vuotta sitten tappamaan siirtämällä sen huonoon paikkaan.

Lisäksi istutin mintun viereen alesta alle parilla eurolla ostamani huonossa hapessa olevan Jackmanii-kärhön, joka näyttää kyllä edelleen vajaan kahden viikon jälkeen olevan ihan hengissä. Mutta siitä ja miksi se tähän penkkiin päätyi joskus toiste lisää.

Ruusupenkin perustamista

2011-08-26T13:00:00.004+03:00

Kellarin edustan muurikiveys on Miehen reippaudella ja hiukan minunkin avustuksellani tullut lähes valmiiksi. Pääsen siis perustamaan ruusupenkkiä (juu, sellainen tuli yllättäen suunnitelmaan kellarin sivustalle, ovelta katsottuna oikealle). Tiukkaa savista maata olen kaivellut ja kaivellut eikä siitä tule loppua... Savea poistin vähän enemmän, jotta sain pohjalle kiviä ja soraa salaojittamaan jostain kummasti tähän paikkaan kertyvää vettä. Soran päälle tulee jonain päivänä sitten noin puoli metriä multaa.

Ruusuja on kertynyt jo liiankin kanssa. Itse ostin alesta yhden neilikkaruusun (Pink Grootendorst) ja yhden maanpeiteruusun (Satina). Lisäksi siirtoa odottaa pionipenkistä (ent. brittipenkki) toinen maanpeiteruusu (Aspirin). Yllättäen äidiltäni on tulossa minulle myös jokin neilikkaruusu, kunhan kaivan sen ylös entisestä paikastaan, ja äsken sain häneltä myös kaksi vielä purkissa olevaa ruusua (Nina Weibul ja Great Wall). Eiväthän nämä siihen ruusupenkkiin edes mahdu eivätkä kaikki sovellukaan, täytyy jo suunnitella muita tiloja...

Välipalapuuhia

2011-08-17T21:10:00.004+03:00

Pihassa odottaa monta taimipurkkia sijoittamista. Tänään sain kolme aletainta maahan, nimittäin vaaleanpunaraidalliset sammalleimut Phlox subulata 'Candy stripe' löysivät paikan kivipenkereestä. Löytymistä auttoi se, että pari viikkoa sitten poistin sieltä (oletettavasti) valkoista sammalleimua ja annoin ystävälle. Nyt kyllä karsin vielä vähän, mutta toisin kuin silloin, en käyttänyt valokuvaa apuna. Otin myös yhden pikkupehkon keltamaksaruohoa, siirsin sen toiseen paikkaan, ja istutin tilalle karkkiraitasammalleimun.

Tänään sain postista paketin minttuja. Tilaamani mintut olivat suklaaminttu Mentha chocolate, ananasminttu Mentha rotundifolia, valkokirjava minttu Mentha suaveolens variegata (tämä näyttää samalta kuin joskus Englannista saamani ananasminttu, joka siis kuoli, mutta muistikuvani mukaan sen tuoksu oli enemmän sama kuin tuossa ananasmintussa, joka ei ole kirjava) ja Kölninminttu Mentha piperita x citrata Eau de Cologne. Kölninmintulla on aika vahva tuoksu. Ja nyt mintuille pitäisi sitten löytää hyvät paikat riittävän etäällä toisistaan - enhän minä sitä ajatellut valmiiksi tilaamishetkellä.

Kesäköynnös

2011-08-14T21:20:00.003+03:00

Kesäköynnökset eivät kasva aivan yhtä vauhdilla kuin villiviini, mutta on tämänvuotinenkin keijunmekkoni kasvanut ihan mukavasti. Viime vuotinen ei siis selvinnyt kellarisäilytyksestä ja tämän yksilön ostin paikalliselta puutarhalta heinäkuun alussa.

Köynnöspergolan ensimmäinen kesä

2011-08-13T22:41:00.003+03:00

Toukokuun alussa lähdettiin liikkeelle suunnilleen nollasta, koska muutamat edellissyksynä istutetut taimet eivät näyttäneet selvinneen talvesta.

Kesäkuun lopulla kasvu oli jo hyvällä alulla. Laatikoissa siis imukärhivilliviiniä ja pikkutalviota. Kesäkuisen lomailumme aikana äitini oli kastellut laatikoita ja sitonut pari narua villiviinien tueksi.

Heinäkuulta ei näköjään ole kuvaa, joten hypätään suoraan elokuuhun. Erityisesti villiviinit jatkoivat rehottamista, mutta kyllä pikkutalviotkin näyttivät kasvavan - ainakin ne pyrkivät myös laatikoiden ylimpien lautojen välistä ulos.

Miehen mielestä villiviinit kasvavat yllättävän hitaasti, minusta taas ihan hurjaa vauhtia. Ihan joka päivä ei ole tarpeen ohjailla versoja uusille laitetuille tukinaruille, vaikka mieli olisikin tehnyt. Kärhien kietoutumista narujen ja versojen ympärille ja erityisesti kärhien imupäiden ilmestymistä puupinnalle on kiehtovaa seurata. Imukärhet muistuttavat myös siitä, että tämä kasvi on pidettävä kurissa, ettei se hyökkää talon rakenteisiin.

Elokuun alkupuolella villiviinit olivat näin reheviä. Mielenkiinnolla odotan syksyä ja ruskan värejä. Ja sitä, miten nämä villiviinit selviävät talvesta kasvulaatikossa.

Kellarit ja kasvihuoneet

2011-08-12T22:09:00.006+03:00

Päätin sitten jälleen lykätä kasvihuoneen hankkimista. Viime kesänä harmitti, etten sitä vielä saanut, ja silloin päätin, että se tulee varmasti tänä kesänä. Kesä on kuitenkin mennyt jälleen kerran niin hurjalla vauhdilla ja tekemistä on silti vielä, joten lykkäyspäätös tuntuukin oikein hyvältä. Kellarin edusta ei nimittäin ole vieläkään valmis eli ei tässä kasvihuoneen pystytykseen olisi aikaa.

Kellarin päällinen puolestaan tuli taas hiukan valmiimmaksi, kun saimme Miehen kanssa aikaiseksi laittaa sinne vähän lisää kiven moukuroita ja betonia, jonka jälkeen sai levitettyä mullan reunalle asti. Mullan laittaminen sinne reunalle, joka viettää kunnolla moneen suuntaan, olikin varsin kiperä juttu. Yksin en olisi siitä selvinnyt eli onneksi meitä oli kaksi. Ja lopputuloksena multa näyttää nyt sateellakin siltä, ettei se ole välittömästi valumassa alas.

Kellarin päällä kasvaa ennestään sekalainen kokoelma kasveja. Laajalla alueella on pikkutalviota, jota sain naapurilta siis oikein ison mättään viime kesänä. Muutkin istuttamani alut ovat tuuheutuneet jo hyvin. Pikkutalviomättään vieressä reunalle päin on tänä vuonna istutettua vuorineilikkaa. En oikein tiedä, miten ne sopivat joukkoon, mutta siellä ne nyt ovat. Suikeroalpi on toinen maanpeitekasvi, joka on lähtenyt alkuun hyvin. Pikkutalviomättään keskellä oli hiukan maksaruohoa ja siitä sainkin idean laittaa maksaruohoja tähän uudelle reuna-alueelle. Idean varmisti se, että äidiltäni vapautui erittäin paljon mm. maksaruohoja rikkaruohottuneesta suuresta kivikkopenkistä, joka poistetaan kokonaan.

Kellarin ovelta katsottuna oikealle puolelle istutin siis vaaleanpunakukkaista maksaruohoa (ylemmässä kuvassa etualalla) ja vasemmalle keltakukkaista maksaruohoa. Ja jotain muutakin ripottelin sinne, mutta on vaikea muistaa, koska tästä on aikaa jo enemmän kuin pari päivää. Taisi olla ketoneilikkaa ja koreakärsämöä.

Yhteen kohtaan kellarin päällä kylvin toukokuussa laventelin siemeniä. Kesäkuun lopulla ei näkynyt yhtään mitään elonmerkkejä, joten ajattelin koko jutun epäonnistuneen - ja googlailukin tuotti tietoja kylmäkäsittelyn tärkeydestä. Nyt kuitenkin on näkyvillä monta pientä laventelin taimea. Siementen alkuperää tai tarkempaa lajiketta en valitettavasti enää muista.

Heinäkuun näkymiä

2011-07-28T14:52:00.005+03:00

Avomaankurkku valloittaa koko laatikon ja salaatit ovat vähän alakynnessä mutta popsimisvalmiita toki. Ympärillä heinikko rehoitti vielä kuvanottopäivänä mutta eilen Kakkonen parturoi sen lyhyemmäksi, kun keväällä hankin meille ensimmäisen oman moottorikäyttöisen leikkurin, että saa hoideltua nurmet ja heinikot silloinkin, kun kelaleikkurilla ei jaksa.

Multi blue -kärhön kukinta on nykyään jokakesäinen iloni. Se kukkii runsaasti ja pitkään.

Tämän viehättävän kaksivärisen vihreän kuunliljan sain toukokuussa ystävältä.

Särkynyt sydän on rehevöitynyt ja tehnyt muutaman uuden kukan. Uudelleen kukkiminen on kuulemma ihan tavallista, mutta en huomannut sitä ennen kuin siirsin kasvini viime kesän lopulla tähän "runopenkkiini" eli parempaan paikkaan kuin pöheikkö talon toisessa päädyssä.

Kesäkeittiön alapuolinen penkki on rehevöitynyt huomattavasti (vrt. vaikkapa loppukevään kuvaan sydänpenkkijutussa). Kevätkaihonkukka on täyttänyt melkein kokonaan mantsuriankirsikan ympäryksen ja myös metsämansikat ovat täyttäneet maanpeitekasvin tehtäväänsä ja levinneet sorallekin asti. Vaaleanpunaiset kukat ovat äitini reissumme aikana istuttamia ylijäämätaimia myskimalvaa.

Samaisen penkin keskiosassa vaaleanpunaiset syysleimut ovat kukkineet jo jonkin aikaa ja nyt aukeamassa ovat myös valkoiset Phlox paniculata "Europa" ja kirkkaanpunaiset "Starfire".

Tonttimme luonnollisesti kosteimman paikan penkki sai viime viikolla kuitenkin reunoilleen turveharkkoja, koska se ei oikein pysynyt kuosissaan ilman niitä. Jälleen on mielenkiintoista vertailla viime elokuisia kuvia tämän keijupuutarhani suurrakentamisen ajoilta. Heinäkuun alkupuolella muuttelin tämän penkin sisältöä. Reunoilla on nyt äidiltäni saatua komeakuunliljaa (mahdollisesti Hosta fortunei) ja pikkukuunliljaa (mahd. Hosta minor). Lisäksi tästä pitäisi siirrellä kahta erilaista kurjenmiekkaa eri järjestykseen, että olisivat jotenkin pituuden mukaisesti. Penkin yläpäästä siirsin tällä viikolla viime kesänä kylvämäni kaksivuotiset maariankellot toisaalle (Englannista ostettu nimellä Canterbury bell, Campanula medium) ja niiden tilalle sain äidiltäni muutaman rantakukan. Alimmassa kuvassa rantakukka luonnollisessa ympäristössään jokirannan ojan reunalla.

Hellepäivinä tehtyä ja nähtyä

2011-07-09T23:25:00.008+03:00

Sain täytettyä toisen uuden Kekkilän viljelylaatikon. Siihen pääsivät naapurin puutarhalta ostetut kesäkurpitsan taimet ja tänään lätkäisin siihen myös väliaikaissijoitukseen äidiltäni saamani jotkin oreganot. Toinen laatikko täyttyköön festivaalireissun jälkeen, siihen täytyisi jostain löytää suodatinkangastakin, kun edellinen loppui.

Jokirannassa bongasin suoputkista ainakin kolme ritariperhosen toukkaa. Näin niitä toivottavasti riittää taas ensi kesänäkin lentelemään meidänkin pihaan asti.

Tänään sateen tauottua hetkeksi puutarhakaverini Miisu hyppäsi näyttämään teille yhteisen istumapaikkamme eli kellarin katolla olevan penkin. En yleensä ehdi istua siinä kovin kauan, kun Miisu jo löytyy jostain kaveriksi.

Muurahaiset kiirehtivät ees taas pitkin loimaankoivun runkoa. Voikohan se vähän huonosti? Hengissä se kuitenkin on ja ehkä kasvanutkin.

Heti ulko-oven vasemmalla puolella ajuruohot leviävät ja tällä hetkellä kukkivat vaalean violettina mattona. Pitäisikö näitä yrttejä käyttääkin? Minä en muista, mutta nautin niiden kauneudesta.

Muoks. 21.7.11 huomasin, että kuvat olivat hukassa, nyt lisätty.

Pieniä puutarhapuuhia

2011-07-07T23:24:00.003+03:00

En ole saanut paljon mitään aikaiseksi, mutta sentään olen vähän perkkaillut rikkaruohoja. Eilen myös siirtelin kasveja: jättipoimulehdet "brittipenkistä" myrkkykukkien penkkiin sormustinkukkien eteen, jotta nuo korkeat komistukset eivät ihan kaatuisi tuen puutteessa. Nyt näyttää hyvältä. Samalla siirtyi muutama muukin kasvi. Jotkin kaksi kellokukkaa, joiden nimeä en muista, väistivät jättipoimulehtiä, samoin pari kuunliljaa. Tänään myös reunustin kosteikkopenkin puolitetuilla turveharkoilla, kun en tarkoituksella tehnyt sitä viime kesänä, mutta vapaat reunat eivät enää tuntuneetkaan hyviltä. Nyt tuli siihenkin vähän ryhtiä. Ko. penkki kaipaisi kukkien siirtelyä, samoin alue, jolta jättipoimulehdet lähtivät, mutta jätän ne hommat suosiosta ensi viikon festivaalireissun jälkeiseen aikaan, jotta ei jää perheelle niin paljon kasteluhuolehdittavaa.

Sormustinkukkien kauneudesta iloitsen ja tuli niiden paikkakin vahingossa valittua hyvin: näen ne sisältäkin kodinhoitohuoneen oven ikkunasta. Myöskin kimalaiset näköjään tykkäävät niistä. Väri ei vain näissä kuvissa ole oikea...

Kellarin päällä olevista kahdesta kärhöstä viime kesänä istutettu Hagley Hybrid kukkii jo kovasti.

Rinnepihassa käy myös kova pörinä, kun kimalaiset ja muut pörriäiset ahkeroivat. Ei ihme, että ne ovat ihastuneita keijuangervoihin ja ruusuangervoihin: katsokaa vaikka viimeisestä kuvasta, kuinka houkuttelevalta ne näyttävät lähietäisyydeltä.

Kiireisen pikapäivitys

2011-07-01T00:03:00.002+03:00

Reissusta palasimme jo sunnuntaina mutta pahimman aikaeroväsymyksen helpottumisen jälkeen elämääni on rytmittänyt freelanserin mahdoton työkiire - nyt ehkä helpottaa. Pari pientä kitkemistaukoa on toki ollut pakko pitää ;) ja sitä hommaa riittää vielä pitkäksi aikaa. Äitini piti reissumme aikana puutarhani hengissä eli kasteli tarpeen mukaan (ja hänet tuntien vähän enemmänkin).

Kivipenger on muuttanut väritystään eli sammalleimut muutamaa valkoista kukkaa lukuunottamatta ovat lopettaneet kukintansa.

Kivipenkereen alaosan väritys tosin poikkeaa tuosta yläosan keltamaksaruohon raikkaudesta. Vaaleanpunaisena kukkii siis kivikkosuopayrtti.

Ja onhan täällä ajuruohoja ja muitakin maksaruohoja.

Laatikoissa kasvaville villiviineille äitini oli sitonut pari narua, minun täytynee laittaa niitä jossain vaiheessa lisää.

Rinnepihassa riittää kukkia - suunniteltuja ja suunnittelemattomia tai jopa rikkaruohoksi nimitettyjä.

Keltaiset läikät angervojen keskellä ovat mäkikuismia.

Kivipenkereen ja jatkopalan välissä muurikello kukkii näin rehevästi.

Ruusuja matkan varrelta

2011-06-21T05:53:00.001+03:00

Ruusuja matkan varrelta. Ja orava. Mies kysyi viimeisistä ruusuista:"ovatko nuo muka ruusuja?" Itse olen vuosien jälkeen oppinut viimein arvostamaan kertaamattomia ruusuja kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Lisää murattia

2011-06-16T15:15:00.001+03:00

Kaukaakin kuvattuna tämä näytti muratilta ja kuvan suurentaminen tietokoneen näytöllä varmisti sen. Englannissa asuessamme ihailin muratin verhoamia puunrunkoja ja muureja, mutta muistelen, etteivät sikäläiset niitä niin paljon arvostaneet. Eksoottista ja ihanaa yhdelle, riesa toiselle?

Maanpeitekasvi muratti

2011-06-13T03:00:00.003+03:00

Mitenkähän muratti pärjäisi maanpeitekasvina Suomessa? Tiedän, että jotkin muratit selviävät eteläisessä Suomessa talvestakin... mutta eivät ehkä tulisi näin reheviksi. Tämän maanpeitekasvuston korkeus on ainakin 30-40 cm, ja tuuheaa on. Pikkulinnut näyttivät viihtyvän siinä hyvin.

2011-06-10T04:12:00.003+03:00

Katselen jonkin aikaa toisten puutarhoja ja muutenkin toisenlaisia maisemia yrittäen unohtaa sen, miten oma puutarhani helteissä jakselee. Välillä vähän kaivelee, ettei pääse nyppimään rikkaruohoja eikä kuvaamaan kukkijoita mutta kaipa se siitä... :)

Tulppaanien loistoa

2011-06-01T10:23:00.004+03:00

Tulppaanien kukoistuksesta on saatu jo nauttia kotvan aikaa. Miehestä tulppaanini näyttävät keinotekoiselta kauneudelta (vrt. kivipenkereen sammalleimut) mutta itse pidän niistä kyllä, ja on kehujakin tullut. Tässä vielä muutama kuva ensimmäistä lukuunottamatta toukokuun puolelta.

1.6.2011 Etualalla Tulipa triumph 'Leen van de Mark', joukossa yksi outolintu (papukaijatulppaani?).

21.5.2011 Tulipa viridiflora 'Spring Green'

21.5.2011 Se outolintu...

26.5.2011 Valkovihreiden Spring Greenien vieressä olevien tulppaanien piti olla Greenlandeja mutta eivät nämä kyllä niitä ole. Nimi siis tuntematon.

26.5.2011 Matalat Tulipa viridiflora 'Esperanto' (kirkkaanpunainen) ja 'Chinatown' ovat mielestäni kauniimpia nupullaan olevina. Niiden vaaleareunaiset lehdet ovat se juttu.

31.5.2011 Tulipa humilis 'Little Beauty' ja 'Little Princess' (oranssi) toivottavasti lisääntyvät kuten kasvitieteellisillä tulppaaneilla lienee tapana. Little Princess tuli paketissa mukana vaikka en olisi niitä halunnut mutta eivät nuo nyt pahaltakaan näytä. Eilen kuitenkin laitoin niihin merkkilangat, että voin halutessani siirtää ne toiseen paikkaan erilleen punaisemmista Little Beauty -tulppaaneista.

31.5.2011 Myrkkykukkien penkin valkoinen tulppaanisekoitus näyttää ihan kivalta nupullaan olevien tarhakalliokielojen joukossa.

Vielä sydämellisempää

2011-05-31T17:33:00.003+03:00

Sydänkukkapenkki näyttää vielä paremmalta nyt - patjarikkojen kukinta on herkullisen näköistä.

Sydämellisiä kuvia

2011-05-27T07:06:00.006+03:00

Vajaassa vuodessa tapahtuu paljon. Tämäkin sydämenmuotoinen patjarikkoalue näytti 22. elokuuta viime vuonna istutushetkellään paljon vaatimattomammalta kuin nyt, kuten alimmaisesta kuvasta näkee. Miltähän se näyttää ensi elokuussa... Tämä on muuten oikeastaan Kuopuksen ja Kolmosen kukkapenkki, sillä he asettelivat suuren osan kivistä paikalleen. Minä vain vähän auttelin, että sydämen muoto pysyi.

Tämä myös syntyi aivan suunnittelematta, kun terassin-jne takana oleva sorapatjan reuna näytti liian autiolta. Tässä on siis vain varsin ohut kerros multaa ja alla sorapatja. Sijainti suhteessa muuhun pihaan näkyy oivasti tässä kuvassa. Oikealla olevassa penkissä edessä keskellä mantsuriankirsikka, (Prinsepia sinensis) joka ei nyt tässä kuvassa kunnolla erotu.

Naapurilta saatujen patjarikkojen väreistä ei ollut tietoa mutta näköjään niitä on sopuisasti sekä valkoista että tummanpunaista. Punainen aloitti kukkimisen hiukan myöhemmin. (Takeita ei muuten ole kaupasta ostetuistakaan - mielestäni piti olla ihan selvää, mitkä kivikkokukkaryhmän patjarikoista ovat punaisia ja mitkä eivät mutta sekaisin niitä siellä on.)

Kivipenkereen kevät

2011-05-26T20:41:00.002+03:00

2.5.2011 kivipenkereen loppupään siniset sammalleimut olivat näin surkean näköisiä. Tästä olin jo leikannut kuivia kuolleita versoja pois ennen kuvaamista.

13.5. ensimmäiset olivat jo availleet nuppujaan.

17.5. näytti tältä - jo paljon auenneita kukkia sammalleimuissa vaan eivät vielä täydessä loistossaan.

Kuvasta paljastuu, että käytävän kiveäminen loppuun on aina vaan tekemättä. Ehkä tänä vuonna. Tästä näkyy myös, että kivipenkereen loppupään vaaleansiniset sammalleimut kukkivat myöhemmin kuin muut värit.

20.5. oli jo näin paljon runsaammin kukkia mutta ei vielä vaaleansinisissä sammalleimuissa.

Kivipenkereen alaosan rönsyleimut ovat lisääntyneet ja kasvaneet kovasti, tosin myös sammalleimu on siementämällä hiukan levinnyt alaosaankin.

26.5. melkein kaikki jo kukkivat.

Rönsyleimut ovat myös kauniita, mutta niiden kukat tuntuvat kuihtuvan todella lyhyen kukoistuksen jälkeen.

Valkoinen rönsyleimu tarttui jostain taimikaupasta matkaan viime kesänä, mutta ei ole vielä suuremmin levinnyt.

Näin monissa kuvissa alkaa jo olla toistoa, mutta kivipenger on ylpeyteni. Se on ensimmäinen "perennapenkkini" tässä pihassa tai oikeastaan koskaan, kun ajatellaan, että olen tehnyt sen alusta asti itse.

Perhospuutarha

2011-05-24T22:53:00.010+03:00

Olen toivonut, että puutarhastani tulisi perhosia houkutteleva puutarha. Ja onhan niitä täällä nähty paljonkin. Jostain syystä en kuvitellut sammalleimuja erityisen houkutteleviksi perhoskasveiksi. Ne ovat kuitenkin osoittautuneet sellaisiksi. Viime kesänä huomasin komean ritariperhosen sammalleimuissa ensimmäistä kertaa (kuten blogin yläbannerin kuvasta näkyy) ja taas sama tänään.

Viimekesäinen ritariperhoskuvani on päivätty 16.6. Olin siinä vaiheessa toki jo nähnyt niitä useina muinakin päivinä mutta en varmastikaan viikkoja aikaisemmin. Yläbannerin kuvan ritariperhonen oli nautiskelemassa noissa sinisen sävyisissä sammalleimuissa, jotka eivät tänä vuonna vielä edes ole kunnolla kukassa. Nyt siis jo 24.5. voin kirjata ritariperhoshavaintoni - ja tässä monta kuvaa todisteeksi siitä, sillä ryntäsin heti kameran kanssa ulos, kun ikkunasta näin komeiden suurien siipien lepattelevan kivipenkereen luona.

Näistä kolme päivää vanhoista kuvista näkee, että

2011-05-20T23:22:00.007+03:00

...kevätkaihonkukat ovat rehevöityneet ja kukkivat edelleen...

...sinivalkoiset kasvitieteelliset lumiprinsessatulppaanit (Tulipa humilis 'Alba Coerulea Oculata') ovat avautuneet...

...imikät ovat myös pulskistuneet...

...ja nämä tulppaanit (Tulipa viridiflora 'Esperanto') suunnittelevat aukeamista.

Sen sijaan tästä kuvasta

ei näe, että olen kellarin tuuletusputken taakse istuttanut heräteostokseni alppikärhön viimekesäisen putken etupuolelle istuttamani jalokärhön (Clematis 'Hagley Hybrid') lisäksi. Tästä ei myöskään näe, että kannoin viimekesäisen kymmenen euron HongKong-penkkini tänne kellarin katolle, jonne olin suunnitellutkin puutarhapenkkiä. Istuskelin penkillä kissan kanssa niin nautinnollisen pitkään, että palelin loppuillan. Mutta olipa taas ihanaa silmäillä puutarhaani ja suunnitella lisää. Penkillä istuskellessani muistinkin, että minun piti siirtää yksi kurjenkellon taimi tulevalta leikkuualueelta kellarin katon takareunalle. Kun menin sitä taimea hakemaan, löysin toisen ja kolmannen ja lähes loputtomasti siirrettäviä. Niinpä nyt sitten vain odotellaan heinäkuuta ja kurjenkelloniittyni kukintaa.

Muoks. 21.5.2011. Kuvista ei myöskään näe, että tänään jo siirsin alppikärhön toiseen paikkaan eli kaivonrenkaan juurelle ja Habley Hybridin seuraksi laitoin tämänpäiväisen Clematis 'Guernsey Cream' -heräteostoskärhöni.

Kuvia toukokuun puolessa välissä

2011-05-16T22:49:00.002+03:00

Tulppaaneja (Leen van de Mark)

2011-05-15T20:13:00.006+03:00

Miehen Hollannista tuomat tulppaanit Tulipa Triumph 'Leen van de Mark' näyttävät ihan siltä, mitä kuva lupasikin.

Joukkoon on tainnut sipulipakkaamossa eksyä yksi toisenmerkkinen...

Köynnöspergola

2011-05-11T12:06:00.009+03:00

Mies rakensi tällaisen köynnöspergolan viime kesän loppupuolella. Ajatus on, että laatikoista kasvaisivat villiviinit varjostamaan talon suurinta ikkunaa, sillä aurinko kuumentaa sen kautta koko taloa ihan reippaasti. Viime syksynä valmistui pergolarakennelma ja ensimmäinen laatikoista, toisen laatikon Mies teki tänä keväänä. Köynnöksiä odotellessa laitoimme viime kesänä Ikean alekorista löytyneet kankaat varjoksi. Totesimme sen niin hyväksi ratkaisuksi, että ne pääsivät tänäkin keväänä samalle paikalle.

Ensimmäisen laatikon syksyllä istuttamani villiviinin juuret eivät näyttäneet riittävästi elon merkkejä tänä keväänä, joten istutin siihen varmuuden vuoksi uudet. Lisäksi laatikoissa on aikomus kasvattaa villiviinien juurella pikkutalviota laatikoiden kaunistukseksi. Näissä pitäisi nyt olla sinikukkaista pikkutalviota, mutta pihastamme löytyy siis myös violettikukkaista.

Laatikoissa muuten on varsin syvä multatila, jotta kasvit kestäisivät paremmin yli talven. Jos olisin tajunnut ajoissa, olisin ehkä eristänyt ne sisäpuolelta, mutta nyt niissä on sisäpinnassa vain juurimattoa estämässä mullan valumisen raoista ulos. (Laatikoiden korkeus n. 70 cm, multaa ehkä kymmenisen senttiä vähemmän, leveys vajaan metrin ja syvyys jotain puolen metrin päälle - ei näitä niin tarkkaan mitattu, kunhan sopivat noiden pergolan pylväiden väliin.)

Toivottavasti jo loppukesästä saan vähän toisenlaisia kuvia näistä. :)

Vapaata ajatustyöstä

2011-05-07T22:15:00.003+03:00

Tänään ajatustyöstä vapaalla istutuksia puutarhassa:

Lipstikka saksankirvelin kaveriksi, ajuruohoja samaisen istutusalueen reunoille.

Kolme vuorikaunokin taimea päätyivät saman penkin päätyyn, kun niille ei nyt muutakaan paikkaa tähän hätään löytynyt.

Viime vuonna alkukesästä tekemääni paahteiseen kukkapenkkiin jo loppukesästä poistamieni liikaa levinneiden hopeahärkkien tilalle kissankäpälää. Loput kissankäpälät (=paljon) autotallin taakse.

Kaksi sinisen ukonkellon taimea sormustinkukkien penkkiin. Valkoisen ukonkellon taimi runopenkkiin.

Jonkin matalan akileijan taimia suklaakirsikan alapuolelle.

Lehtoakileijan taimia lisää autotallin taakse (viime kesänä istuttelin niitä myös).

Köynnöspergolan ensimmäiseen laatikkoon epävarmasti talvehtineiden lisäksi uusia villiviinin ja pikkutalvion taimia. Toiseen laatikkoon, joka valmistui vasta pari viikkoa sitten, lisää villiviiniä ja pikkutalvion taimia. Pikkutalviot muuten nyt sinistä, ei violettia.

Ja vain vaivoin enää nytkään muistin nämä, vaikka hommien lopettamisesta on vasta jokunen tunti... Taimet kaikki äitini "ylijäämiä" paitsi lipstikka nyt varta vasten jaettu samoin kuin laatikoihin menneet.

Pikapäivitys

2011-05-04T21:42:00.003+03:00

Tänään illalla ennen hämärää istutin muutaman sireenintaimen sireeniriviin, joka melkein joka kevät näyttää siltä, että tarttis vähän johonkin väliin lisätä. Uudet taimet taisivat olla nyt valkoista mutta vanhojen väriä en todellakaan tiedä. Eivät ole kukkineet vielä kertaakaan. Niiden asettuminen melkoisen kovaan ja huonoon maahan autotallin vastaisessa luiskassa taitaa kestää... jospa tänä vuonna kuitenkin jo jokin niistä kukkisi?

Samalla ensimmäiset kastelut: niille istutetuille sireeneille, maanantaina istutetuille jättilaukoille ja kivipenkereen sammalleimuille, vaikka ne ovatkin jo olleet pitkän aikaa paikallaan. Ja ehkä jokin tippa jonnekin muuallekin. En haluaisi alkaa suureen kastelurumbaan, mutta täällä on nyt jo melkein kuivaa, ja joissain kohdissa pihaa kevätkosteus on jo kadonnut.

Pienetkin puutarhatyöt tuntuivat hyvältä, vaikka samalla harmittivat kaikki ne paikat, jotka ovat ihan näkyvästi rempallaan vielä. Mutta kun en kaikkeen ennätä ja tärkeämpää on saada työkäännös valmiiksi ajallaan. Toisaalta - puutarhatöistä voi saada hyvän verryttelytauon läppärihommiin. :)

Viime kesän ja tämän kevään istutuksia

2011-05-02T22:28:00.006+03:00

Loppukesästä istuttamani imikät näyttävät jo tältä kukkanuppuineen, vaikka ne olivat vain sekalaisia juuren paloja! Aina tämä kasvunihme jaksaa yllättää. Nämä siis äidiltäni saatuja, olisivatkohan lehtoimiköitä...

Sammalleimujen kuivumiselta ei voine välttyä. Tässä vähemmän kuivia versoja, joista olen jo pahimpia karsinut pois.

Samalla huomasin, että osassa sammalleimuista on jo isot nuput. Jos ilma taas lämpenisi, ne aukenisivat jo ihan pian...

Kaikenlaista muutakin löytyi. Komeamaksaruoho aloittelee kasvuaan ja ison maksaruohon alkuja löytyy sieltä täältä samoin kuin koivun taimia tai muita kasveja, joita en muista istuttaneeni. ;) Syksyllä runkohalkeamastaan lääkitty loimaankoivu on ihan hyvin hengissä ja hiirenkorvalla, vaikka aina vain hentoinen ja tukea kaipaava varreltaan. Kellarissa jälleen talvehtineista ruukuista tämä muratti näyttää oikein hyvältä ja ruusutkin alkavat kasvaa, mutta laventeleista ei vielä näe, mitä tuleman pitää, kuten ei myöskään siitä keijunmekosta, jonka siis muistin laittaa kellariin. Keijunmekkoruukku on nyt sisällä talossa, koska ei se vielä kestäisi näitä hyytäviä ulkolämpötiloja.

Ensimmäinen kesäkukkaistutukseni sen sijaan kestää viileää. Kerrankin tyydyin orvokkeihin ja pääsin laittamaan ne ruukkuun jo näin varhain.

Aloitin kerrankin istuttelut muutenkin jo keväällä toisin kuin aiempina vuosina. Nimittäin jälleen oli tarjolla runsaasti taimia äidiltäni, jotka piti ottaa juuri nyt hävityksen alta talteen. Myrkkykukkien penkki sai tyhjälle reunalleen turvallisiakin kukkia, kun istutin sinne koko joukon jättilaukkoja. Niitä jäi vielä siitä ylikin ja loput pääsivät autotallin taakse "joutomaalle" ruusun ja hortensian väliin.

Kevät paljastaa viime kesän puuhia

2011-04-30T22:14:00.007+03:00

Keväässä on se ihana puoli, että edelliskesänä ja -syksynä tehtyjä juttuja paljastuu pikkuhiljaa. Puutarhani alkuaikoina taisin suurin piirtein vielä muistaa, mitä kannattaisi odotella, mutta nykyään en enää kaikkia muista. Näiden viimekeväisten ruukkunarsissien sijoituspaikkaakaan en tainnut muistaa ennen kuin lehdet tunkivat itsensä esille tammen alta. Nämä todistivat taas kukinnallaan sen, että ruukkunarsissit, joihin sorrun joka kevät, kannattaa lykätä maahan kukinnan päätyttyä.

Yllätyin myös, kun löysin tämän sitruunatimjamin kovin elävän näköisenä. Minä kun luulin, ettei sen pitänyt selvitä Suomen talvesta.

Prinsepia sinensis sen sijaan ei yllättänyt minua - ainakaan paljon - sillä sen pitikin selviytyä. Hyvin sekin näyttää kestäneen talven, vaikken mitenkään suojannut sitä.

Muita kevään löytöjäni on ainakin tarhakylmänkukka. Muistan istuttaneeni niitä viime kesänä kaksikin erilaista takapihan luonnontilaiselle alueelle, mutta toistaiseksi olen löytänyt vain yhden nupullaan olevan. Takapihan lehdet ja risut on tosin vielä siivoamatta eli saattaa se toinenkin kylmänkukka jossain piillä. Tarhakylmänkukat houkuttivat minut, koska aitoja rauhoitettuja hämeen kylmänkukkia en voi pihaani hankkia, vaikka niitä omasta kunnasta löytyykin useampikin esiintymä.

Ja yhtäkkiä onkin kevät

2011-04-24T21:13:00.004+03:00

Minä en osaa päivittää puutarhablogia talvella, kun en puutarhassa touhuakaan. Ja nyt onkin pitkän ja runsaslumisen talven jälkeen yhtäkkiä kevät. Tiistaiaamuna kun lähdin kotoa reissuun Irlannin kevättä katsomaan, pihassa oli vielä jonkin verran lunta ja kukassa vain jokunen sinivuokko. Neljän yön jälkeen palattuani lumet ovat kadonneet (paitsi talon takaseinältä, jonne ei niin paista aurinko, mutta jossa ne lumetkaan eivät mitään haittaa) ja yhtäkkiä puutarhassa kasvaa ja kukkii vaikka mitä. Kauhean suuri haravoimisurakka tuntuu olevan jäänyt syksyltä, vaikka olemme Miehen kanssa ahkeroineet tänään (ja hän myös jo reissuni aikana). Ja ne kukat... aah. Muistaisinpa vain mitä olen minnekin istuttanut. Tosin sieltähän nuo aikanaan paljastuvat.

Näsiää olen monena keväänä yrittänyt nyhtää pois tästä omenapuun vierestä, mutta se on näköjään vain vahvistunut. Nyt päätin antaa sen kukkia, eiköhän Kuopuskin jo osaa antaa sen olla rauhassa - olemme paljon keskustelleet vähän ja paljon myrkyllisistä kasveista hänen kanssaan.

Viime kesänä istuttamani kevätkaihonkukat näyttävät voivan oikein hyvin ja kukkivatkin jo.

Muita kukkijoita ovat sinivuokot, jokunen valkovuokko, siniset sekä valkoiset idänsinililjat, ne krookukset, joita myyrä ei syönyt, ja viime kesänä tammen allen lykkäämäni ruukkunarsissit. Myyrä on myllännyt melko paljon pihassa, varsinkin ottaen huomioon sen, että tämä oli ensimmäinen vuosi, kun sellaisia tuhoja oli pihassamme ollenkaan. Taisi viimeinkin olla riittävästi mielenkiintoisia kasveja niin, että kannatti vaivautua kaivelemaan...

Istutuksia ennen talven tuloa

2010-10-09T18:31:00.011+03:00

Edellisestä puutarhalastusta on vierähtänyt näköjään taas liki kuukausi, vaikken olekaan vielä ryhtynyt viettämään talvea. Olen istutellut sitä sun tätä enkä näköjään ole kirjannut kaikkea muistiin tänne - mitenköhän enää muistan vanhempia juttuja?

Mantshuriankirsikan alapuolelle istutin siis punaisia kasvitieteellisiä tulppaaneja jo aiemmin. Sittemmin postista saapuivat myös tilaamani valkoiset saman suvun edustajat, jotka istutin samaisen pensaan yläpuolelle. Näitä tulppaaneja Tulipa humilis 'Alba coerulea oculata' kutsutaan näköjään myös nimellä snow princess eli lumiprinsessa. Mielenkiinnolla odotan kevättä.

Koko kesän projektini "joutomaasta keijupuutarhaksi" ei ole valmistunut mutta monta hommaa olen saanut tehtyä. Pihan komeimman nuoren tammen alle perustin varjon kasvien ryhmän. Olen laittanut suunnilleen kaikkien kasviryhmien alle sanomalehtiä ym. paperia ennen kuin olen levittänyt kasvualustaksi paksun multakerroksen. Vaikka olen tänäkin kesänä pariin kertaan myrkytellyt joutomaalta rikkakasveja niin eiväthän ne kokonaan ole kadonneet, joten toivon, paperikate mullan alla auttaisi jotain. Tammen alle syntyi runopenkki, sillä sanomalehtien joukossa oli myös amerikkalaisen kirjallisuuden luentomuistiinpanoja... Särkyneen sydämen kohdalla on Anne Bradstreetin runo A Letter To Her Husband, Absent Upon Public Employment - siis kasvin nimeen sopivaa luettavaa.

Muita runopenkin kasveja ovat kuunlilja Hosta fortunei 'Minuteman', kääpiöjaloangervo Astilbe chinensis 'Pumila', kesäpikkusydän, kuunlilja Hosta 'Wide brim' sekä äidiltäni saatu taponlehti Asarum europaeum. Penkin alareunaan jäi vielä vähän tilaa, mutta nyt ei löydy siihen sopivia kasveja, saa odottaa kevääseen. Jos löytäisin siihen vaikka jotakin kaunista saniaista, esim. tarha-adiantumia, johon ihastuin puutarhakirjan kuvassa.

Multi blue -kärhön ympäristöön laitoin uusia maanpeitekasveja ja reunukset. Kärhön ympärille tuli violettikukkaista pikkutalviota ja imikkää (molempia sain runsaasti äidiltäni). Lisäksi iskin kesäkukka-amppeleista jo kuivumaan päässeitä kirjavalehtisiä maahumaloita sinne toiveissani, että ne jäisivät vielä henkiin talven jälkeen. Katsotaan. Pikkutalvioiden joukkoon kärhön lähelle istutin myös tulppaaneja, 10 kpl Tulipa viridiflora 'Greenland' ja 20 kpl Tulipa viridiflora "Spring Green'.

Puutarhamyymälän alennusmyynnistä (taisi olla -50%) hankin haaveileman makeakirsikan Leningradin musta, joka on kuulemma jo useampana vuonna tuottanut satoa ruukussa kasvaessaankin. Sen juurelle istutin tulppaanilajitelman, jonka erilaiset sipulit olivatkin onneksi pakkauksessaan erillään eivätkä sekaisin. Kirsikan etupuolelle tuli Tulipa viridiflora 'Esperanto' ja takapuolelle Tulipa viridiflora 'China Town'. Pakkauksessa taisi olla kumpaakin lajiketta 5 kpl. Minulla on nyt siis jokin juttu näiden vihreäraidallisten tulppaanien kanssa...

Ai niin, ja aikaisemmin istutin myös alesta ostettuja purppurasinilatvoja Polemonium yezoense 'Purple Rain Strain' ja jotain muuta, mitä en nyt muista eikä pimeässä näe käydä tarkistamassa.

Lisäksi istutin likakaivon ympärille töyhtöangervoja. Siinä on ennestään jo pari pehkoa tatarta, taitaa olla röyhytatar. Ne eivät yksinään riitä peittämään likakaivoa näkymästä, kuten ajatus olisi. Reheväkasvuiset perennat ovat tähän tarkoitukseen hyviä, sillä ne antavat näkösuojaa mutta eivät estä likakaivon tyhjennystä, joka kuitenkin täytyy tehdä useamman kerran vuodessa, tällä viikolla juuri viimeksi oli tyhjennys ja edellinen taisi olla keväällä.

Syksyn kaunistuksia

2010-09-09T17:15:00.005+03:00

Alkukesästä etsin komeamaksaruohoa kaupoista, ei löytynyt, mutta parin kilometrin päässä asuvalta naapurilta sain alkuja. Tai no, ei alkuja vaan isoja pehkoja, joita hän harvensi kukkapenkistään, että sai tilaa muille kukille. Kaksi pehkoa sijoitin mutkan kautta tähän kivipenkereen juurelle, ja kaksi pehkoa vielä riitti ystäville annettavaksi.

Eilen puutarhakaupassa piipahtaessani näin paljon komeamaksaruohoja. Myyjä kertoi, ettei niitä kesällä olekaan tarjolla vaan ne myydään näin syksyllä, kun ne kukkivat. Ymmärrän kyllä, että näiden kauniiden kukkien puhjettua käyvät paremmin kaupaksi. Komeamaksaruoho (Sedum 'Herbstfreude') on nimensä mukaisesti syksyn ilo.

Kivipenkereestä löysin myös tällaista hyvin viihtyvää kasvia, lienee myös jokin maksaruoho, ja varmaankin olen ne aivan itse sinne istuttanut, mutta en taas muista koko asiaa. Näitä löytyi paristakin paikasta hyvinvoivana.

Tänä vuonna sammalleimut eivät innostuneet uusintakukinnasta tämän enempää toisin kuin esimerkiksi viime kesänä.

Prenikka puutarha- ja muillekin ajatuksille

2010-09-08T17:12:00.004+03:00

Minua on tässä syksyn aluksi muistettu. Ensin jo toista isoa ja hienoa puutarhaprojektiaan puuhaileva ja dokumentoiva Mari muisti puutarhablogiani prenikalla. Hieman sen jälkeen samainen prenikka saapui Virtaaviin ajatuksiini toiselta arjen sankarilta arkitehti Katjalta. Prenikkaan sisältyy haaste kertoa 7 asiaa itsestään. Yritän nyt sitten...

1. Tajusin pari päivää sitten, että olen tänä kesänä alkanut rakentaa keijupuutarhaani. Aika paljon olenkin jo rakentanut sitä, eli olisihan tuon voinut aikaisemminkin tajuta...

2. Kaikista aikaansaannoksistani huolimatta olen vähän pettynyt vähäisiin aikaansaannoksiini. Suhteellisuus on niin suhteellista.

3. Kuluneena kesänä minua eivät ole rasittaneet opiskelut eivätkä palkkatyöt, jotka kuuluvat osa-aikakotiäidin talviini ja joskus muihinkin vuodenaikoihin.

4. Tällä hetkellä kärmistelen jo toista viikkoa raastavassa kurkkukivussa.

5. Tänään huomasin, kuinka paljon pidänkään puutarhani reunamilla rehottavista sananjaloista syksyisin, vaikka kesäisin yritän hävittää niitä puutarhastani pois.

6. Vaikka kesällä surin torstaiblogien taukoa, en silti saanut vastattua Runotorstain kesälomahaasteeseen. Saamaton minä.

7. En muista, minkä romaanin luin viimeksi, vaikka se oli varmaankin alle pari kuukautta sitten, mutta muistan sen kirjan nimen, joka tällä hetkellä on luku-urakkanani: How to Write a Thesis. Aihe ei silti ole vielä ajankohtainen, opiskelenpahan vain etukäteen.

Tunnustusten eteenpäin jakaminen on aina ongelmallista. Minusta tuntuu, että tämäkin prenikka on jo aika laajalti levinnyt lukemissani blogeissa. Hyvät lukijani: jos tunnette tämän tunnustuksen kolahtavan, olkaa hyvät ja siepatkaa omaksenne - takuulla ansaitsette sen.

Kevättä varten

2010-09-07T20:03:00.004+03:00

Kevättä ajatellen ostin eilen tulppaanin sipuleita Prismasta. Kodin Kukkien mainos houkutti kasvitieteellisten tulppaanien lajitelmalla, mutta löysin Prismasta mieleisemmällä ja halvemmalla sekoituksen, jossa oli vain kahta punaista (kun sitä nettikaupan sekoituksen keltaista tulipa tardaa eli parvitulppaania en olisi halunnutkaan, sitä minulla jo on jossain hyvin levinneenä). Tässä sekoituksessa on tulppaaneja Tulipa humilis (vai Tulipa hageri?) 'Little Beauty' ja Tulipa 'Little Princess'.

Lisäksi mukaan tarttui sekoitus isoja valkoisia tulppaaneja, siinä nimenä luki vain Tulipa White blend mixed. Kuvan perusteella sekoituksessa on 3-4 eri tulppaanilajiketta, joista yksi näyttää himoitsemaltani vihreäraidalliselta Spring Green -tulppaanilta.

Kasvitieteelliset pääsivät kevätkaihonkukkien väliin mantshuriankirsikan juurelle. Ilmaisu "juurelle" on vielä tosin suhteellista - tämä pensas on vasta parikymmentä senttiä korkea. Valkoiset isot tulppaanit istutin tarhakalliokielojen väliin, toivottavasti menestyvät siinä.

Vielä himoitsen nettikaupan punavihreiden tulppaanien sekoitusta...

Liian pitkien päivitysten sijaan

2010-08-22T23:14:00.002+03:00

Liian harvoin kirjoitettujen liian pitkien päivitysten sijasta lyhyt kehu. Keijunmekko on paras kesäkukkahankinnoistani ja on ilahduttanut minua jo toukokuun lopulta asti. Vielä se jaksaa kukkia, tosin olisi voinut hyötyä kastelulannoitteesta, mutta enhän minä sellaisia muista antaa.

Edelleen suunnitelmanani on kokeilla keijunmekon talvettamista kellarissa. Katsotaan, muistanko...

Lisää istutuksia ja kylvöksiä

2010-08-22T19:03:00.009+03:00

Olen kärrännyt multaa istutuksia varten kellarin päälle ja vähän muuallekin ja lisäksi olen kärrännyt mursketta polkuihin. Murske vaan loppui ja tuli tenkapoo mutta sitä tarvittanee lisää johonkin muuhun, joten saan samalla sitä myös lisää polkujen rakentamiseen.

Joskus kuluneen viikon aikana istutin terassin-jne alapuoliseen kasviryhmään kotkansiipiä ja sitten myös syysleimuja, jotta saisin vähän väriä tähän pihaan vielä syksymmälläkin. Muistin kylläkin syysleimujen kohdan aurinkoisemmaksi kuin se näyttää olevan. Saa nähdä, miten leimut sitten viihtyvät. Prisman tarjouksesta löytyi Phlox paniculata "Starfire", normaalihinnalla "Europa" ja jo aiemmin Pirilästä törkeän kalliilla nuo etummaiset vaaleanpunaiset, joille ei ole sen kummempaa nimeä kerrottu.

Terassin-jne avajaisissa lahjaksi saamani kuulemma Kumpulan kasvitieteellisestä puutarhasta ostettu Prinsepia sinensis sai tänään paikan kesäkeittiön nurkalta. Paikka muuttui alkuperäisestä suunnitelmastani ja suunniteltu vapautui oikealle kirsikkapuulle. Prinsepia sinensis siis tunnetaan Suomessa nimellä mantshuriankirsikka. Tämä tieto löytyi googlailemalla, samoin kuin englanninkielinen nimensä Cherry prinsepia ja saksalainen nimensä Mandschurische Dornkirsche. Joku kommentoikin puutarhakeskusteluissa, että parempi suomalainen nimi olisi mantshurian okakirsikka. Minulla ei ole mielipidettä asiasta, kun en näistä kasveista mitään ymmärrä. Mantshuriankirsikan ympärille istutin äidiltä hakemiani kevätkaihonkukkia.

Tontin kosteimpaan paikkaan (ojia lukuunottamatta) kasviryhmään laitoin niinikään naapurilta saadut kurjenmiekat (varmaan jotain saksankurjenmiekkaa, sinisiä kuulemma). Paikka ei ole suoranaisesti märkä mutta sen verran kostea, että sateella ja keväisin sen huomaa selvästi. Onnistuin myös tappamaan ruusun, joka erehdyksessä istutettiin pari vuotta tälle linjalle eli ruusulle se ei ainakaan sopinut. Istutin punavalkoiset tulppaanini kurjenmiekkojen väliin ja toiseen kohtaan kylvin vähän maariankellon siemeniä, vaikka minulla ei ole aavistustakaan, tuleeko niistä mitään tähän aikaan kylvettynä. Tämän kukkaryhmän reunuksesta puuttuu vielä kasveja, suunnitelmassa ainakin kylvää rantakukkaa ja varmaan ensi keväänä myös istuttaa joitakin yksilöitä (äidiltäni). Joitakin muita kukkia mahtuisi yläpään reunoille myös, mutta en ole päättänyt, mitä. Ryhmän alapäähän istutin toisen viime syksynä alesta hankkimistani piippuköynnöksistä odottamaan kaariporttia, jonka rakennan joko tänä syksynä tai sitten ensi keväänä.

Myrkyllisten kasvien penkki on saanut viime päivinä reunukset ympärilleen kaikenmaailman ylijäämätavarasta. Tänään kylvin sormustinkukkien väliin myös vähän Englannista ostamiani sormustinkukan siemeniä. Kylvin ne paljain käsin, koska ne ovat niin pieniä, mutta päätin, etten enää koskettele edes siemeniä käsineittä. Istutin myös keväällä Lidlistä ostamani Ornithogalum "Saundersiae" -sipulit (googletus ei tuottanut kasville suomenkielistä nimeä mutta tiedon myrkyllisyydestä), jotka olisi näköjään pitänyt istuttaa touko-kesäkuussa, jolloin ne kukkisivat elo-lokakuussa. Katsotaan, mitä niistä tulee. Tämäkin penkki kaipaisi vielä jotain ei-niin-myrkyllistä kasvia parille reunalle mutta en tiedä, mitä.

Kellarin takareunalle istutin pilvin pimein naapurin "kukkien kaatopaikalta" hakemiani suikeroalpeja. Eilen hain ja istutin sinne myös vuohenkelloja ja joitakin akileijoja. Naapurin patjarikot puolestaan hyökkäsivät tänään terassin-jne toiselle laidalle erikoiseen muodostelmaan ;) Kuopus auttoi reunuskivien asettelussa.

(Kuvani ovat TAAS illalla otettuja eikä niissä näy valon leikkiä, koska aurinko ei enää paistanut pihaamme. Keskeneräisistä jutuista otetut kuvat ovat muutenkin vähän... no, keskeneräisen näköisiä.)

Ja yhtäkkiä onkin jo elokuun puoliväli

2010-08-15T22:06:00.008+03:00

Yli kuukausi on vierähtänyt siitä, kun olen kirjoittanut mitään pihasta tai puutarhasta, ohhoh. Aika ei ole kulunut puutarhaa ajattelematta tai hoitamatta, ei toki niin vaan suorastaan päinvastoin. Tänä helteisenä kesänä jo pelkästään kasteluun on mennyt tuhottomasti aikaa, varsinkin kun innostuin alkukesästä laittamaan todella paljon erilaisia ruukkuja ja lavoja ympäri pihaa...

Kastelun lisäksi olen helteestä huolimatta rakennellut uutta. Esikoinen lausui minulle eräältä parin yön kyläilyreissulta tultuaan suuren kohteliaisuuden. Hän katseli pihaa ja touhujani, mietti hetken ja sanoi: "äiti, sä olet kyllä puutarhahullu". Minä olin (ja olen) otettu ja nimitän itseäni tästä lähin puutarhahulluksi.

Tässä pikainen katsaus minun ja Miehen aikaansaannoksiin.

Mies rakensi terassi-patio-pergola-tanssilava-kesäkeittiön, jota olen muutaman vuoden suunnitellut. Tänään hän myös viimeisteli terassin ja kivipation välille rampin (joka voi olla sateella liukas...), joka takaa terassin esteettömyyden (ihan kuin sitä meidän perheessä tai lähipiirissä muka tarvittaisiin) sekä toimii samalla streetsurfingia patiolla harjoittavalle Kakkoselle skeittiramppina.

Terassin-jne sivulle ladoin betonilaatoista ja -kivistä hiukan kiemuran polun, koska en todellakaan viitsinyt käyttää luotilankaa tai edes lankkua apuna... Tämähän on vain muutenvaanpolku, ja sen reuna peittynee pian maanpeitekasveilla. Pari päivää sitten istutin kuvan alkupäässä olevat rönsyleimut, jotka sain naapurilta (väri luultavasti aniliininpunainen tai sinnepäin). Lisäksi tässä on pari syysleimua, jotka kaipaavat kavereikseen vähän lisää samaa lajia, niiden takana rumpuputken pätkään eristetty valkoinen särkynyt sydän ja sen takana kirjavia kuunliljoja. Tänään istutin illalla vielä metsämansikoita polun viereen ja äidiltäni saamiani kotkansiipiä kuunliljojen "taakse" sekä kasviryhmän alareunaan kotkansiipien mukana tulleita pikkutalvioita. Siitä ei vielä ole kuvaa, sillä olin niin likainen ja hikinen, etten iljennyt käyttää kameraa. Ja suihkun jälkeen olikin hämärä elokuun ilta.

Kellarin päällinen on vielä aivan vaiheessa, vaikka olenkin tehnyt paljon työtä sen eteen. Kellarin oviaukon yläpuolinen tuki puuttuu vielä, joten en ole voinut istuttaa kasveja aivan reunalle asti. Aivan kellarin päälle sain ihanalta naapuriltani todella ison mättään pikkutalviota, sen etupuolella on omasta pihasta otettuja saman kasvin alkuja ja siitä alaspäin "brittiläinen perennaryhmäni". Brittiläisyys piti jonkin puutarhakirjani mukaan sisällään ruusun, pionin, tarhakurjenpolven ja jättipoimulehden, joten olihan sellaisia pakko hankkia, muut kaupasta mutta yksi pioninalku ystävältä. Reunuskiveyksessä (ylijääneitä kellariharkkoja aukkopuoli ylöspäin käännettynä) on lisäksi minttua, jonka olen tuonut joitakin vuosia sitten entisiltä naapureiltamme Englannista. Lajike on mahdollisesti appelsiiniminttu, sellaiselta se ainakin tuoksuu. Brittiryhmän vieressä keskeneräinen yrttiryhmä, jossa jo kahdesti tänä kesänä alasleikattu saksankirveli, pahasti edellisessä olinpaikassaan tallottua ruohosipulia ja pari pientä kurkkuyrtin taimea. Lipstikka on ainakin suunnitelmissa siihen viereen. Ja tässä kohtaa reunuksessa basilikaa, jota pitäisi raaskia käyttääkin (mutta kun se on niin kaunista). Basilikaa on tosin paljon ruukuissakin, kun sain äidiltäni alkukesästä mahdottoman määrän "ylijäämätaimia".

Kellarin tuuletusputken juurella on kirjavaa kuunliljaa (muuten saatu yksiltä ystäviltä 2-3 vuotta sitten ja ollut väliaikaisistutuksissa purkeissa maahan kaivamatta kesät talvet) ja äitini ystävältä saatua lemmikkiä. Lisäksi alennusmyynnistä ostettu kärhö Hagley Hybrid.

Tässä keskeneräisessä istutuksessa äidin ystävältä saatuja sormustinkukan taimia, alesta ostettua kuunliljaa, appiukolta saatuja (oletettavasti) tarhakalliokieloja ja kuunliljojen vieressä etuoikealla muistaakseni jaloangervo Brautschleier. Tässä reunuksena vanha saunanhirsi, joka oli meillä puutavaroiden alustana talon rakennusvaiheessa. Näitä on muutama lisää, mutta ovat menneet melko huonoon kuntoon maata vasten maaten. Kokeilen, saisiko niistä vielä muita käyttöön, sillä turveharkkoihin uppoaa rahaa. Tosin kasvejahan olen hyvin paljon saanut äidiltäni, naapurilta ja ystäviltä eli voihan johonkin rahaakin käyttää.

Tässä vielä näkymä kesäkeittiölle päin kellarin päältä kohdasta, johon olen suunnitellut itselleni penkkiä, jotta voin rentoutua puutarhassa, katsella ympärilleni ja kuunnella lintujen laulua. Penkinpaikka on käytännössä testattu puutarhatuolin kanssa. Tässä tuntui hyvältä istuskella.

Lopuksi kuva viime kesänä maakasan alle hautautuneesta mutta nyt oikein hyvinvoivasta kärhöstäni. Kärhön alapuolella kaikki vaiheessa... jos ei tänä kesänä tule ns. valmista niin sitten joskus toiste.

Heinäkuun alun kukkijoita

2010-07-07T23:03:00.006+03:00

Puutarhassa kukkijat vaihtuvat, nämä kuvat ovat viime lauantaina eli 3.7. otettuja. Pääovelta katsottuna huomio kiinnittyykin nyt vasemmalle rinnepihaan, sillä sekä kuivan ylärinteen ajuruohot että alempana olevat lamopensasangervot (Spiraea decumbens) ja keijuangervot (Spiraea japonica 'Little Princess') ovat puhjenneet kukkaan.

Ajuruohot ovat levinneet ihanasti. Sain näiden alut kai pari vuotta sitten äidiltäni, jonka mukaan tämä on sitruuna-ajuruoho (Thymus x citriodorus).

Lamopensasangervo on kai matalimpia angervoja, mutta nämä herkin valkoisin kukin kukkivat pensaat ovat jo kasvaneet niin, että ovat enemmän kuin polvenkorkuisia.

Prinsessaisen vaaleanpunaisten keijuangervojen keskellä kasvaa päätään pidempänä kurjenkello (Campanula persicifolia). Kurjenkelloja löytyy meiltä pitkin pihaa, yritän niitä vaalia ja toivoisin saavani jonnekin päin pihaa isomman yhtenäisen alueen niitä. Osa kurjenkelloistamme kasvaakin parin kaverin seurassa mutta aika moni on tällainen yksinäinen kukkija.

Rinnepihan kivipuroon ilmestyi pari vuotta sitten saniaisia, tämä lienee siis soreahiirenporras (Athyrium filix-femina). Saniaiset ovat sitkeästi pysyneet ja myös kasvaneet hiukan. Ne ovat saaneet myös seurakseen metsämansikoita (Fragaria vesca), joiden leviämistä en ole estänyt vaan pikemminkin yrittänyt edistää. Tähän ne ovat tosin ilmaantuneet aivan itsestään.

Lopuksi vielä kuva äitini puutarhasta. Tällainen kurjenkelloloisto oli omenapuun alla juuri ennen ukkossateita. Kyllä luonnonkukkamme ovat kauniita!

Välitunti puutarhanhoidosta

2010-06-27T22:56:00.004+03:00

Muutamina kesän päivinä olen puuhastellut ulkona (ja sisällä) muutakin kuin puutarhanhoitoa. Vuonna 2003 käytettynä ostamamme leikkimökki näytti kovin ankealta: sen täytti pieni pirttipöytä penkkeineen, seinät olivat karkeaa sahalautaa ja kaikeksi kummastukseksi sen lattia oli maalattu punamullalla, joka tietysti tarttui kaikkeen alkaen kengänpohjista. Niinpä raahasin pirttipöydän pois ja Kakkonen aloitti katon maalauksella, minä jatkoin katon loput kerrokset, seiniin talon ulkomaalia (Uulan petrooliöljymaalilla kertaveto ja hyvä tuli) ja vielä lattiaan varastosta löytynyttä betonilattiamaalia (käy myös puupinnoille). Siinä on hyvätkin puolensa, että kaikenlaisia tarvikkeita on jäänyt varastoon lojumaan.

Kakkosen koulussa tekemään hyllyyn vihreää maalia pintaan, samoin Miehen vanhaan tosivanhaan yöpöytään. Jyskistä pikkusohva/penkki, Ikeasta lasten tuoli, talosta sohvan viereltä taitettava sivupöytä (alunperin Ikeasta sekin, itse käsitelty OsmoColorin vahalla), Ikean kankaista tyynynpäälliset ja patalaput. Pöytäliina on Ikean tabletti. Leikkimökin nuori emäntä hoitaa vaihtuvat kukkakimput pöydälle.

Perhostarrat tarttuivat mukaan Amerikan matkalla, ovat alunperinkin seinätarroiksi tarkoitettuja mutta ostin ne merkitäkseni matkalaukun muista laukuista erottuvaksi. Ikkunaseinällä on verho koko matkalla, se mummun verhon jämäpala. Toisen ikkunan päällä pätkä pitsiä paikallisesta askartelukaupasta. Mummulta joutavaksi jäänyt hylly ja meidän entinen itse tekemämme puinen "lääkekaappi". Oikeita ja leikkiastioita Ikeasta. Yksi uusi ja yksi vanha naulakko. Uudessa muuten roikkuu lapsena lahjaksi saamani huivi, siis jostain 70-luvulta...

Mökin kuistilla Kuopuksen äitienpäiväksi kerhossa kylvämiä orvokkeja, amppelimansikka ja värilajitelma ahkerialiisoja. Seinustalla on myös ruusupapuja. Minä onneton kalautan pääni mökin peltikaton kulmaan liian usein kukkia kastellessani, mutta en uskalla jättää kastelua pelkästään lasten vastuulle. Hilseilleen ulko-oven voisi maalata sisä- ja ulkopuolelta, jos jaksaisi.

Enää puuttuu räsymatto lattialta (mummu on luvannut etsiskellä varastoistaan) ja ex-yöpöydän eli hellan pinnasta "levyt" (ajattelin mustaa kontaktimuovia, onkohan sellaista) ja säätönapit. Leikit maistuvat ihan toisella tavalla kuin ennen remonttia.

Vaihtunut värimaailma ja muuta kukkivaa juuri ennen juhannusta

2010-06-22T20:38:00.008+03:00

Tajusin tänään, että voisin opetella pitämään kivipenkereen nykyisestä värityksestä ja ottaa vaikka jokusen kuvankin. Keltainen ei kuulu lempiväreihini, vaikka talomme keltaiseen väriin olenkin tykästynyt kovasti (ja itse valinnut sen, vai valitsiko sen sittenkin Mies...). Kivipenkereen tämänhetkinen kukkivan keltamaksaruohon ja ohikukkineiden sammalleimujen muodostama keltavihreä väritys harmaisiin kiviin yhdistettynä on kuitenkin oikeastaan ihan kiva. Kuvista näkyy myös missukan loikoiluhetki ja se, että välitilan betonikiveys on aina vaan kesken (olen jo melkein tilannut puuttuvat noin 330 kiveä!).

Juhannuskukat eli metsäkurjenpolvet kukkivat varjoisemmissa paikoissa vielä oikein raikkaasti. Pihan aurinkoisemmissa osassa ne ovat jo paljolti pudottaneet terälehtensä mutta tässä kuvassa naapurin eli metsäyhtiön puolella varjoisessa paikassa ne näyttävät vielä hyvältä.

Kukassa ovat myös rohtotädyke (kuvassa ylempänä) ja nurmitädyke.

Hitaasti huonossa maassa kasvavissa mutta sitäkin sitkeämmissä juhannusruusuissa on vasta yksi auennut kukka. Suviruusu on tainnut kärsiä kuivuudesta, sillä nyt en löytänyt siitä nuppujakaan, vaikka aikaisemmin mielestäni olin niitä huomannut.

Puutarhakaupasta löytynyt harmaa-ajuruoho oli valmiiksi kukassa. Tässä se on nyt sijoitettuna puulavan kainaloon, johon viime kesänä yritin kasvatella pikkutalviota. Multatila lienee kuitenkin liian matala pikkutalviolle, mutta ehkä sitä sitkeämpi ajuruoho selviytyy ilman ylenmääräistä kastelua. Vieressä syvemmässä mullassa pikkutalvio on kukoistanut jo pidempään, vaikkei tämä paikka olekaan varjoisa.

Sitruuna-ajuruohot suunnittelevat kukintaa. Ne ovat levinneet komeaksi matoksi, josta en ole jaksanut kitkeä kaikkia rikkaruohoja. Niiden takana näkyy oreganoa ja iisoppia. Yksi yrttimaa on siis puolivahingossa perustettu tänne Kuopuksen makuuhuoneen ikkunan alle rinnepihan yläosaan, jossa nämä kuivuutta sietävät kasvit jaksavat ja saavat varsin vapaasti levitä. Luonnon kangasajuruohoakin löytyy, mutta sen ympärillä oli liikaa rikkaruohoja, että olisin voinut kuvata. ;) Taustalla näkyy rönsyleinikkiä, josta en pidä, mutta se on puolimahdoton leviäjä. Nyt se on vallannut viime kesän hienon metsämansikkamaan :(

Kivipenkereen jatkopala on huonosti miehitetty, kun ananasminttukin siis kuoli eivätkä uudet kasvit ole vielä ehtineet valloittaa tilaa. Viime-elokuisista Englannin hankinnoista yksi ajuruoho (Thyme Silver Queen) on hävinnyt talven aikana mutta tämä toinen (Thyme Albus) on selvinnyt ja kukkii nyt hennoin valkoisin kukin.

Tarhapimpinellaruusu Red Nelly kukkii, mutta sen kukat ovat kovin vaatimattomat ja nopeasti kuihtuvat. Ruususeuran sivuilla ja muuallakin sitä kovasti kehutaan ja kuvat ovat paljon komeampia kuin oma ruusuni luonnossakaan. Onkohan ruusullani kasvupaikassa jotain moittimista... Tänä kesänä se joka tapauksessa siirtyy toisaalle.

Pihani kestää huonosti kokonaisuuksista otettuja kuvia eli täällä on vielä niin paljon sekalaista sotkua ja joutomaata ja rikkaruohottuneita yritelmiä, että harrastan siksi enemmän näitä yksityiskohtakuvia. Tässä kuitenkin rohkeasti kuva joutomaalta jostain tulevan kasvihuoneen edustalta yli joutomaan, johon tulee terassi-jne. Kuvassa oikealla tammen alla mm. edellisen kuvan Red Nelly, joka on kyllä kasvanut kokoa hienosti.

Tulppaanimaasta

2010-06-18T18:43:00.004+03:00

Sain tänään yhden syyn odottaa syksyä: Mies kävi tulppaanimaassa lyhyellä työmatkalla ja toi tuliaiseksi tulppaaneja, kuten olin toivonut. Olin etsinyt hänelle tiedot parista erityisesti toivomastani lajikkeesta, JOS niitä löytyisi. Ei löytynyt mutta yleispyyntöni sen sijaan toteutui eli jos ei niitä tiettyjä niin sitten mitä tahansa punaisia :) Niinpä tuossa paketissa odottaa syksyä parikymmentä Tulipa Triumph 'Leen van de Mark' -tulppaanin sipulia. Minulle sopii hyvin nyt, kun suunnittelen uusia kukkaistutuksia, että nämä ovat jo valmiina. Ja ihan kauniita ovat kuvan perusteella.

Leen v/d Markin tietoja googlatessani eksyin sivuille, joilla puhuttiin sipulikukkien istuttamisesta kerroksittain. Eli kun istutussyvyys on eri ja kukkimisaika samoin eri niin miksei voisi istuttaa vaikkapa ruukkuunkin kerroksittain. Tosin nämä ohjeet olivat keski-eurooppalaisia eli en tiedä, voiko ruukkuistutusohjeita suoraan soveltaa pohjoiseen Suomeen. Muuten voisi kyllä kokeilla... vaikkapa krookukset tai lumikellot ensin kukkimaan, sitten nämä punaiset tulppaanit, ja sitten kesäkukat peittämään kuihtuvat varret. Harkintaan.

Tänään

2010-06-16T22:52:00.002+03:00

Kitkin rinnepihasta pensaiden väleistä käteni kipeäksi, ja vielä jäi sitä työtä jollekin toiselle päivälle.

Kysyin jälleen kerran yhden äidiltä saamani kasvin nimeä ja kirjoitan sen nyt muistiin, etten unohda: kivikkosuopayrtti. Se kukkii kivipenkereessä juuri nyt vaaleanpunaisin kukin.

Siirsin yhdeltä naapurilta saamani kaksi komeaa komeamaksaruohopuskaa kuitenkin kivipenkereen alaosaan. Niiden aiemmalle lyhytaikaiselle sijoituspaikalle eli sinne puulavan kainaloon laitoinkin eilen puutarhakaupasta löytämäni harmaa-ajuruohon (Thymus praecox 'Red Carpet').

Pääsin tunnistus- ja kuvausetäisyydelle ritariperhosesta. Se on liihotellut pihassa useampanakin päivänä, mutta olen nähnyt sen vain ohimennen ja ihmetellyt sen valtavaa kokoa. Se näytti tykkäävän viimeisistä kukkivista sammalleimuista.

Ajattelin, että kaunis ja hyvinlevinnyt keltamaksaruohoni ei harmillisesti oikein soinnu yhteen sammalleimujen kanssa, mutta onneksi niiden kukinta on enimmäkseen eri aikaan. Kahden värisiä sammalleimuja on enää kukassa ja hyvä niin, sillä ensimmäiset maksaruohon kukat ovat avautuneet, ja pelkistä nupuistakin kuultaa läpi keltainen väri.

Suunnitelmia, toteutuksia ja tilannekatsaus

2010-06-14T20:59:00.005+03:00

Terassi-patio-pergola-tanssilava-kesäkeittiön suunnittelu alkaa edetä konkreettiselle tasolle. Niin pitää edetäkin, jotta se olisi elokuun alussa avajaiskunnossa. Tänään Esikoisen kanssa silmittelimme terassin-jne paikkaa ja merkkasimme parit kulmat, mutta kokonaisuus pitää vielä hahmotella Miehen kanssa hetkellä, jolloin on vähemmän sadetta ja hyttysiä kuin nyt.

Mies niitti viime viikolla pyynnöstäni terassin-jne tulevan alueen ja omenapuiden välistä epämääräistä heinikkoa ja hiukan luvattomiakin kasveja. Saksankirveli mennä hupsahti siimaleikkurilla, samoin ruohosipuli. Niiden ympärillä oli kaiketi aika paljon rikkaruohoja eli eivät erottuneet joukosta... Onneksi molemmat kasvanevat takaisin vielä tänäkin kesänä.

Niitetylle alueelle omenapuiden väliin sijoitin toistaiseksi (=muutamaksi vuodeksi?) toisen Lidlistä ostetun kasvilavan ja kylvin siihen kahta eri papua. Siihen ei mahtunut paljon, mutta enemmän kuin ei mitään. Aikaisemmin olin sijoittanut talon toiseen päätyyn tehdylle kiveykselle (=kiviä ja maakosteaa betonia sokkeliin asti kulmaan, jossa ei mikään halunnutkaan kasvaa) toisen kasvilavan ja kylvänyt siihen jotain, mitä en kaikkea enää edes muista... Ainakin jotain salaattia, mahdollisesti rukolaakin, vähän kiinalaista ruohosipulia, ehkä Englannista ostettua korianteria. Kaivonrenkaaseen kylvin pari päivää sitten rinkiin salaattien siemeniä ja niiden keskelle jotain... (Miten lyhyt voi ihmisen muisti ollakaan?)

Tänään kylvin pikaisesti yhteen parvekelaatikkoon sen koko pituudelta kaksi riviä silpoydinhernettä 'Markana'. Tämä lajike ei tarvitse tukea ja on siten helppo valinta.

Omenapuiden välissä odottelee mansikkaputki jonkinlaista pohjarakennelmaa, multaa ja istutusta. Siitä kerron myöhemmin lisää, joten jääköön nyt vielä arvoitukseksi, mistä on kyse.

Talon koillispäädyssä on kauheasti rikkaruohoja mutta myös kuunliljat rehottavat komeina ja japaninakileija ja pikkusydän kukkivat. Löytyipä sieltä myös särkynyt sydämeni, jonka luulin kuolleen ja kadonneen. Särkynyt sydän on pieni ja hentoinen ja sen nuput vasta tuloillaan. Tänä kesänä suunnitelmissani on siirtää se toiseen paikkaan, kunhan saan keijupuutarhani paremmalle alulle.

Sammalleimut lopettelevat kukintaansa, pienet maksaruohot avaavat kohta nuppunsa ja rönsyleimun kukat ovat jo aivan kuihtuneet.

Rinnepiha kaipaisi kipeästi kitkemistä... aargh. Pääoven luona olevan puulavan kainaloon viime kesänä istuttamani pikkutalviot liki kuolivat toukokuussa kuivuuteen, joten päätin täyttää sen tilan sittenkin komeamaksaruoholla. Pikkutalvioita on muuallakin ja niitä on suunniteltu myös kellarin katolle.

Suunnitelmia siis on ja jotain toteutettukin, mutta enimmäkseen olen puuhaillut pikkujuttuja, joita ei enää hetken päästä muistakaan, mutta joilla kuitenkin on oma merkityksensä pihan kokonaisuudessa.

Yksityiskohtia

2010-05-30T22:29:00.004+03:00

Yksityiskohtia uudesta kivikkokukkaryhmästäni, joka näillä säillä kyllä on tarpeettoman kostea - tosin hyvin hiekoitettu multa ei varmaan jää liian märäksi kasvien juurille. Patjarikko on ainoa, joka kukkii, eivätkä kasvit ole parissa viikossa vielä mihinkään silminnähden levinneet. Turveharkkojen päälle olen tuonut sammalia silloin, kun olen löytänyt niitä joutavista paikoista muualla pihalla kulkiessani. Nämä kasvoivat lehtikompostin vieressä rakennusaikaan maastarevityssä juurakossa.

P.S. Tänään istuttaa hujautin myös kivipenkereen jatkopalaan kassissa lojuneet kaksi himalajanmaksaruohoa (Sedum pachyclados), kun alkoi epäilyttää, että ananasminttu on kuollut ja siihen jäisi liian iso tyhjä kohta. Katsotaan... Lisäksi kitkin vähän sieltä ja täältä, sekä etsin särkynyttä sydäntä, jota ei löytynyt. Onkohan mokoma mennyt kuolemaan vai piileskeleekö vaan niin tehokkaasti rikkaruohojen seassa.

Kivipenkereen kukoistusta

2010-05-27T15:00:00.004+03:00

Sade taukosi sen verran, että sain eilen aamupäivällä sekä valokuvattua päänsä ryhdistäneitä sammal- ja rönsyleimuja että tehtyä vähän kiveystä Kuopuksen ikkunan alle, jossa mikään ei kasva (luonnonkiviä ja maakosteaa betonia siis). Sammalleimut täyttävät tänä vuonna penkereen jo aika hienosti, mutta kokonaisuudesta on vaikea saada näyttävää valokuvaa.

Rönsyleimut ovat myös oikein röyhähtäneet viime kesästä. Taisin tosin istutella niitä ahkerasti lisää silloin. Eikä niissä sittenkään ollut sinisävyisiä, vaikka viime kesänä luulin niin. Kaikki kukat näyttävät olevan samaa aniliininpunaista.

Sammalleimuja on viittä eri väriä. Itse asiassa onhan se kuudeskin erilainen, jonka istutin kellaritalven jälkeen eri kohtaan kivipengertä mutta en ole vielä koskaan nähnyt sen kukkia. Kuvassa vasemmalla ylhäällä oleva väri on yleisin mutta ei minulle mieleisin ja siksi kai se jäikin eilen kuvaamatta. Tämä kuva on siis tänään sateessa otettu. Väri on vähän tummempi luonnossa kuin kuvassa. Syvimmän punainen sammalleimu on yhä suosikkini. Kollaasin suurimmassa kuvassa on rönsyleimua. KORJAUS: Siis sammalleimujani on kuutta eri väriä, ja sitten se seitsemäs vielä näkemätön. Kuvan värit näkyvät ihan oikein mutta tästä puuttuu vielä se, joka on samanvärinen kuin tuo rönsyleimu. Miten vaikeaa onkaan hahmottaa näitä eri värejä...

Rönsyleimu viihtyy näiden isojen kivien kyljessä hyvin.

Tammen alta löytyi yllätys. Olin taas kerran unohtanut, että kaivoin tänne puun juurelle syksyllä saamani (vai itse ostamani?) punaiset tulppaanit. Nurmikolla kasvaa kolme tammea, joiden alle ei vajaa neljä vuotta sitten kylvetty nurmea, koska se ei kuitenkaan kasvaisi siinä kunnolla. Tammien aluskasvillisuus on enimmäkseen itsestään ilmaantunutta. Joitakin kasveja olen yrittänyt kitkeä pois ja joitakin luonnon kasveja tuonut lisää muualta pihasta. Tähän esimerkiksi muistan istuttaneeni lisää metsäkurjenpolvea, joka muuten kukkii jo.

Sateen jälkeen ja muuta toukokuuta

2010-05-23T10:40:00.010+03:00

Aargh. Sateen jälkeen harmittaa. Harmittaa se, etten eilen jaksanut ryhtyä kesken puutarhahommien valokuvauspuuhiin, vaikka ajattelin sitä. Kivipenkereen sammalleimut ovat upeasti kukassa, nyt ne näyttävät rankkasateen hakkaamilta. Toivon tietysti, että ne siitä vielä nostavat päänsä, mutta varmaksi en voi tietää. Samoin on rönsyleimujen laita, niistäkin oli jo osa avannut nuppunsa. Kivipenkereen keskeneräisen keskikäytävän päähän laitoin muuten eilen myös viime kesänä ostetun, kellarissa talvehtineen kuvan mukaan violettivalkokirjavan sammalleimun (Phlox subulata 'G. F. Wilson') ja penkereen alaosaan huonossa hapessa olevan (kuvan mukaan) violetin rönsyleimun (Phlox stolonifera).

Kesäkukista en muistanut aiemmin kirjoittaa, tänä vuonna intouduin hankkimaan niitä normaalia runsaammin (ja myöskin rahaa tuhlaillen). Toteutin monivuotisen haaveeni ja ostin perinteisen oranssin karjalanneidon (Begonia tuberhybrida pendula) sivukuistille, se kun sopii sävyltäänkin kuistilla roikkuvaan riipputuoliin. Saman kuistin viereen puiseen astiaan Kolmonen ja Kuopus kylvivät eilen koristekrassia (Tropaeolum majus), joka varmaan tulee olemaan myös sävy sävyyn.

Etukuistille ostin keijunmekon (Rhodochiton atrosanguineus), jollaisen olemassaolon opin tietämään vasta toissa kesänä Arleenan blogista ja ihastuin heti. Nyt raaskin ostaa sen, viime vuonna vain haaveilin. Täytyy syksyllä kokeilla panna se kellariin, jos se selviäisi siten talvesta. Lisäksi laitoin kahteen amppeliin maahumalaa (Glechoma hederacea 'Variegata') ja hopeaputousta (Dichondra argentea), isompaan myös valkoisia orvokkeja keskelle. Kuistin eteen kannoin reilu viikko sitten (eli vähän turhan myöhään) kellarissa talvehtineet viimekesäiset ruukut, toisessa ruusuja ja kirjavaa maahumalaa, toisessa oikein hyvin säilynyt muratti ja heikkokuntoisen näköinen ruusu. Äitienpäiväruusuni tökkäsin myös jälkimmäiseen ulkoruukkuun, koska en muista kastella riittävästi sisällä olevaa ruukkuruusua.

Kesäkukkalistauksista meinasi vielä unohtua leikkimökin kuistilla olevat amppelimansikka, Kuopuksen äitienpäivälahjaksi kerhossa kylvämät orvokit (aika rimpuloita vielä, mutta viimein koulin ne isoon amppeliruukkuun) ja parvekelaatikkoon laitetut ahkeraliisat (Impatiens walleriana), punaisen eri sävyjä tietenkin.

Lisäksi unohtui mainita uuteen kivikkokukkapenkkiin rautaisen köynnösobeliskin alle ruukkuun kylvämäni Englannista ostettu tuoksuherne (Lathyrus odoratus 'Orange Ripple'), katsotaan mitä siitä tulee... Toistaiseksi ruukun päällä on muovi lämpötilan nostamiseksi, kun en näköjään koskaan muista esikasvattaa mitään.

Nyt sitten vain pidän peukkua, että sammal- ja rönsyleimut vetristyvät vielä ihailu- ja kuvauskuntoon...

Kukkapenkki ja mörrimöykkyjä

2010-05-19T22:24:00.006+03:00

Uusi kukkapenkki ns. valmistui tänään. Siinä on siis nyt multaa ja hiekkaa ja kiviä ja jopa kasvejakin siellä väleissä. Puutarhamultaa meni lähes kuusi kokonaista 55-60 l säkkiä (niitä oli kahta kokoa), hiekkaa monta kottikärryllistä, kalkkia - no jonkin verran (käytin sammutettua kalkkia, jota maanviljelijävanhemmillani on isossa kasassa, sen pitäisi kuulemma olla paremmin liukenevaa kuin dolomiittikalkki) ja niitä kasveja.

Viime viikolla hankittuja ostotaimia oli 4 kpl valkoista patjarikkoa (Saxifraga arendsii 'Schneeteppich'), 2 purppuranpunaista patjarikkoa (Saxifraga arendsii 'Purpurteppich'), 3 espanjankurjenpolvea (Geranium endressii 'Wargrave Pink', 4 valkoista karpaattienkelloa (Campanula carpatica 'Weisse Clips') ja 4 punaista kaukasianmaksaruohoa (Sedum spurium). Viime kesältä kellarissa talvehtineita Englannintuliaisia yksi ajuruoho (Thyme Doone Valley) ja toinen ajuruohoksi ostohetkellä luulemani sitruunatimjami (Thyme Lemon variegated) (molemmathan ovat thyme englanniksi) sekä Suomesta kai jostain alesta ostettu muurikello (Campanula portenschlagiana), joka näyttää siltä, että se on mahdollisesti kuollut. Kokeilen kuitenkin, josko se lähtisikin kasvuun. Sitruunatimjami on siis harhaostos, se ei menesty Suomessa monivuotisena, joten syksyllä varmaankin kerään sen ruukkuun ja laitan kellariin talvehtimaan. Matalasta Doone Valley -ajuruohosta taasen löytyy tieto, että se ei ole mausteeksi sopiva lajike, joten hyvä, että tuli harhaostoksen muodossa syötäväksi kelpaavakin "Thyme".

Lisäksi sain naapurilta valkoista kaukasianmaksaruohoa ja vihreitä mehitähtiä (Sempervivum). Äidiltäni sain myös punaista kaukasianmaksaruohoa (hän ei tosin ollut nimestä varma mutta lehdet ovat kovin samannäköiset kuin ostamissani). Mielenkiinnolla odotan, ovatko eri sävyisiä kuin ostetut punaiset. Ainakin lehdissä on kivasti vähän eri sävyä. Em. kasveilta jäänyt tila täyttyi vielä äidiltä saaduilta hopeahärkeiltä. Häneltä myös tuli joukon jatkoksi vähän punaisia mehitähtiä.

Reipas Kuopus halusi monessa vaiheessa osallistua puutarhatöihin. Tänään hän sekoitteli multaa, kun tein aina vauvanvannaan sopivasti hiekoitetun ja kalkitun multaerän valmiiksi. Hän myös kävi pikkusaappaillaan talsimassa ja tasoittelemassa multaa. Kun multahommat loppuivat ja minä olin kiinni hentoisten hopeahärkkien istuttamisessa, hän oma-aloitteisesti päätti istuttaa mehitähtiä. Sinne ne mörrimöykyt sujahtivat! (Viime kesänä, kun ensimmäisen kerran sain niitä naapurilta kivipenkereeseeni istutettavaksi, en millään meinannut oppia niiden nimeä ja kutsuin niitä mörrimöykyiksi. Eli ihan äidin keksimä höpsö nimitys asiallisille pikkukasveille.)

Muok. 23.5.2010 lisätty tieteellisiä ja englanninkielisiä nimiä

Kevättöitä

2010-05-17T21:26:00.009+03:00

Kummallinen kevät, minulla ainakin - en edes tarttunut puutarhakirjoihin kunnolla kuin vasta toukokuun puolella, vaikka tiesin aikovani suuria tänä vuonna. Ehkä jotain ajatuksia on kuitenkin muhinut päässäni pitkän talvenkin aikana, sillä viime viikolla sitten ryhdyin hommiin. Osaa pihaa hallitseva "joutomaa" alkaa nyt hakea muotoaan. Siihen on suunniteltu puista pergola-viritystä mutta sen lisäksi myös kasveja - jotain muutakin kuin heinää ja leskenlehtiä. Joutomaan käsittely vaan tuntui kovin vaikealta: vähemmän kasvillisuutta kerännyt osa on kovin kovaa savista maata ja sitten se osa, mihin on aikanaan ajettu rakennusten kohdalta tulleet pintamaat, on hyvin runsaskasvista. Ja joka paikassa kiviä. Ei jaksa talikolla tai lapiolla pitkäänkään, eikä päde jyrsin.

Mutta puutarhakirjoja ja -lehtiä lukemalla oppii. Kohopenkki, kas siinä se salaisuus. Sellaista olen suunnitellut jo kauan ja ensimmäisen perustin pari päivää sitten. Valmis se ei vielä ole mutta sentään jo hyvällä mallilla. Tämä kohopenkki syntyi niin, että ensin käänsin maan lapiolla, siis vain heinätupsut ylösalaisin. Seuraavalle kohopenkille jätän tämän vaiheen pois, se vain saa maan möykkyiseksi ja on pahuksen raskasta. Seuraavassa vaiheessa laitoin paksut kerrokset kasteltuja sanomalehtiä. (Niitä muuten tarvitaan yllättävän paljon ja oli vaikea kerryttää riittävä määrä lehtiä, koska meille ei tule säännöllisiä jokapäiväisiä sanomalehtiä.)

Seuraavaksi olivat vuorossa kohopenkin reunat. Tähän penkkiin kului neljä säkillistä turveharkkoja ja lisäksi kaksi kellarihommista jäänyttä kaarevaa harkkoa. En laskenut harkkojen määrää etukäteen vaan ostin ensin kaksi säkkiä (á 3 harkkoa), mie haki toiset kaksi, ja lopulta totesin tarvitsevani vielä neljä lisää. Kuvista näkyy harkkotyöskentelyn tärkeitä apuvälineitä: vanha veitsi, jolla leikkaisin harkkoja muotoonsa, ja puisia grillitikkuja, joilla kiinnitin ne toisiinsa.

Puolivälissä harkkoreunuksen laittoa alkoi hiekan kärräys. Hiekkaakin on vielä kasassa viimekesäisen maakellarisavotan jäljiltä. Sain Miehen rekrytoitua tähän hommaan, joten pääsin vähän helpommalla. Hiekasta muotoilin mieleisiäni muotoja. Joihinkin kohtiin tuli siis korkeampi hiekkamäärä ja siihen erikokoisia kiviä päälle. Joihinkin taas jätin syvennyksen, jotta saisin siihen laitettua enemmän multaa istutusalustaksi.

Betonikivipation puoleiseen päähän tein tasanteen kesäkukkaköynnöstä varten, siksi siinä on jo mallailtu ruukkua. Köynnökselle löysin läheisestä halpakaupasta mieleiseni rautaisen obeliskin. Mutta kivikkopenkistä lisää, kunhan olen kuvannut sitä lisää. Se on jo näistä kuvista edennyt jonkin verran ja olen jo istuttanut muutaman taimenkin. Tässä ne ovat vain suunnitelluilla paikoillaan, ja osa kasveista puuttuu, nimittäin ne, joita en joudu ostamaan vaan jotka saan äitini poistuvasta kivikkopuutarhasta.

Muulle puutarhalle kuuluu sen verran kesäistä, että vaikka eilen ei kivipenkereessä ollut vielä yhtään auennutta nuppua niin tänään jo olikin yksittäisiä auenneita kukkia useammassakin erivärisessä sammalleimussa.

Kärhö viimeinkin kukassa

2009-09-02T22:59:00.003+03:00

Luulin ottaneeni ensimmäisen kärhöni (Clematis 'Multi blue') lukuisista nupuista kuvia, mutta en näköjään ole. Tänä aamuna huomasin kuitenkin, että kaksi nupuista oli auennut ja kävin pikaisesti nappaamassa pari valokuvaa ennen junalle lähtöä Kuopuksen kanssa. Hyvä että kävin, tänään on myrskynnyt niin, etten tiedä, missä kunnossa kukkani nyt ovat.

En muista, kukkiko tämä viime vuonna, vaikka se on kyllä minulla ollut jo kolme vuotta, tosin vasta viime kesästä asti tässä paikassa. Nyt se tuntuu viihtyvän siitäkin huolimatta, että melkein jäi savisen maakasan alle. Minä iloitsen ja ihmettelen - ovatpa nuo kukat isoja.

Mutta kuuluuko sen tosiaan kukkia vasta näin myöhään vai johtuuko myöhäinen kukinta siitä, että se on vasta asettunut pihaksi?

Ruusulle selvisi nimi

2009-08-27T21:44:00.003+03:00

Tämän aiemmin esittelemäni ruusun nimi selvisi tänään, kun ruusuystäväni kävi kylässä ja näytin valokuvaa. Apteekkarin ruusuhan (Rosa gallica 'Officinalis') se. Muistuttaa ulkonäöltään aika paljon valamonruusua, mutta on mm. kerrannaisempi. Jonkun satunnaisesti näkemäni kuvan perusteella olinkin epäillyt sitä valamonruusuksi, mutta ystäväni tiesi ja muisti heti, mitä oli minulle puutarhastaan tuonut.

Elokuinen yllätys

2009-08-25T21:28:00.004+03:00

Hupsista. Kuten blogin esittelytekstissäkin sanon, tein tämän alunperin ihan vain itselleni muistiinpanoblogiksi. On tämä sittemmin saanut joitakin satunnaisia lukijoita, ehkä jopa pari pysyvääkin, en voi olla ihan varma, mutta blogilista väittää pari tilaajaa olevan. Ja nyt yhtäkkiä sitten mainetta ja mainostusta laajemminkin, nimittäin kommenttilootasta löytyi tänään ilmoitus, että iloisesti (ihan) pihalla on mukana Huiskulan Vuoden puutarhablogi -äänestyksessä. Heti en muistanut, millaisissa puutarhaa liippaavissa tuotteissa olin Huiskulan nimen nähnyt, joten piti vielä tarkistaa, että ostamissani ja saamissani kukkapaketeissa ja -puketeissa varmaankin.

Olen heikosti viime aikoina kuvannut mitään puutarhassa ja ehkä vielä heikommin tehnyt sen eteen mitään, joten tässä muisteluksi viimevuotisia punaposkia. Meillä on puutarhassamme kuusi omenapuuta, jokaiselle perheenjäsenelle omansa. Istutusikää niillä taitaa olla enimmillään neljästä vuodesta (kuvan Malus domestica 'Vuokko') tänä vuonna istutetun toisen kesäomenan (taisi olla 'Pirja') pariin kolmeen kuukauteen. Kaikki ovat malliltaan kääpiöiviä eli mahtuvat pienempäänkin tilaan. Kaikki myös pitivät tänä vuonna lepotauon, eivät edes kukkineet, paitsi äitini kasvihuoneessa kevään viettänyt uusin puu. Muut omppupuut ovat syysomena keltakaneli, talviomena Åkerö, ja päärynät Pepi ja Jukka.

Kivipenkereen jatkopala osa 2

2009-08-13T21:37:00.003+03:00

Tässä entinen huonosti kasvava nurmikko, nykyinen kivipenkereen jatkopala. Kuvassa näyttää melko harvalta nuo kasvustot ja niinhän ne ovatkin. Kiviä tähän voisi lisätä, vaikka kuvaan verrattuna jo taitaakin niitä olla vähän enemmän. Mutta mikäs kiire tässä on, syksykin tulee ja talvi ja sitten taas kevät ja uusi into tehdä uutta...

Toivottavasti ananasminttu alkaa viihtyä ja lihoo vielä viimekesäisiin mittoihinsa. Siis tuskin enää tänä kesänä mutta ensi vuonna sitten.

Kärhökin pääsi puun juurelle.

Kuopuksen syntymäpäivävieraaksi tullessaan naapurin emäntä toi pienen laatikollisen "mörrimöykkyjä" kuten näitä mehitähtiä kutsun. Aika ihania, jokaiselle löytyi paikka, isoimmat pääsivät kivipenkereen jatkopalaan ja pienimpiä riitti kivipenkereen kävelytasanteen reunoillekin.

Tässä myös viime viikon Englannin reissun hankintoja. En päässyt Kew Gardenin puutarhamyymälästä ulos ilman muutamaa pientä taimipurkkia ja siemenpussia. Purkeissa vielä sijoituspaikkaa vailla ajuruohot Thyme Doone Valley ja Thyme Lemon Variegated sekä laventeli Lavender Hidcote Pink. Suomessa olen nähnyt vain siniviolettikukkaisia laventeleita, joten en voinut jättää tätä vaaleanpunaista hankkimatta, varsinkaan kun tarjoushinnalla sai kuusi yrttipurkkia kymmenellä punnalla. Toivottavasti se selviää talvesta. Tässä vielä mietin, istuttaisinko sen jonnekin vai talvehdittaisinko sen kellarissa. Viime kesänä hankkimani sininen Hidcote talvehti vanhempieni kellarissa, ja teki vähän uusia kukkiakin nyt kesällä, vaikken ymmärtänyt leikata sitä alas keväällä, mutta nyt loppukesästä se näyttää kuolleen. Ehkäpä sitä on unohdettu kastella...

Purkeista jo samaiseen kivipenkereen jatkopalaan istutetut ja kuvissa hyvin huonosti esiin tulevat valkokukkaiset ajuruohot Thyme Albus ja Thyme Silver Queen, jonka lehdissä on valkoiset reunat. Ehkä joskus jaksan etsiä, josko näille ajuruohoille löytyy suomenkielisiä nimiä.

Kivipenkereen jatkopala

2009-07-29T22:34:00.006+03:00

Pihapihlajaa ja valotolppaa kiertävä nurmi oli vähän hankala ja ruman näköinenkin, joten aloin jo viikkoja sitten suunnitella siihen muutosta. Valopylväs oli myös jäänyt vähän ylös, sen perustus kaipasi maisemointia. Niinpä siis oli tilausta "kukkapenkille" (jaa niin, olinko allerginen sanalle kukkaPENKKI, olkoon sitten vaikka kivipenkereen jatkopala).

Tänään sain viimein aikaiseksi jotain, kun tuli maakellarin muuraustöistä tauko. Osan nurmipaakuista käänsin ylösalaisin kohopenkin pohjaksi, osan heittelin lehtikompostiin multien ravistelun jälkeen. Sitten sanomalehteä (ei tosin tainnut tulla tarpeeksi paksu kerros) ja vähän kalkittua hiekka-multaseosta. Multakuormaa en ole vieläkään tilannut, vaikka jo toukokuussa sitä suunnittelin. Oikein hyvää multaa löytyi tulevan keijupuutarhan alueelta, kun vain perkasin kuolleet (= roundupitetut) rikkaruohot ja niiden juuret siitä pois.

Jatkopala sai kasveikseen kivien keskelle muurikellon, jota siis kuitenkin siirsin hieman. Taimialesta ostetut kolme karpaattienkelloa (Campanula carpatica "Weisse Clips") päätyivät sinne myös, kuten myös samaa perua oleva kärhö (Clematis "Piilu") pihlajaa vasten kasvamaan. Lisäksi sain älynväläyksen sijoittaa evakossa olevan ananasminttuni sinne, koska sen on parempikin olla kauempana muista mintuista. Sitäpaitsi se näyttää ihan kivalta kirjavine lehtineen.

Vielä jäi tilaa muillekin kasveille. Täytyy vaikkapa miettiä jotain ajuruohoa siihen kivien sekaan... Huomenna voisin myös muistaa ottaa kuvia, jos Kuopuksen synttäritouhuilta ehdin.

Kivipenkereessä

2009-07-23T20:37:00.002+03:00

Kivipenkereen tasanteella on keskeneräinen betonikiveys kulkemisen mukavoittamiseksi, mutta toisessa päässä vain hiekkaa. Siihen työnsin viime syksynä kesällä amppelikasvina pitämäni muurikellon, pelkkään hiekkaan, kun en muutakaan paikkaa löytänyt enkä raaskinut poiskaan heittää. Nyt se kukkii ja lihoo. Vieressään on myös pari orvokkia, olivatkohan samassa amppelissa... Ne aion sijoittaa muualle, mutta muurikello saattaa hyvinkin jäädä tähän.

Kivipenkereen alaosaan tänä kesänä istuttamani muutamat isot maksaruohot kukkivat.

Hyötykasvimaa pienoiskoossa

2009-07-23T20:12:00.003+03:00

Hyötykasvimaani on näin pieni tänä vuonna. Viime vuonna yritin enemmän, nyt en jaksanut, koska koko alue, jolla ns. kasvimaa sijaitsi, on vähän vaiheessa. Tämä on ihan hyvä ;) Perustinkin sen vasta heinäkuun alussa.

Kaivon renkaaseen löytyi jostain taimiloppuunmyynneistä haalittuja basilikan taimia pari, yksi pikkubasilika, yksi loppuunmyynnistä löytynyt jonkinlainen timjami (Thymus Faustini), sitten siemenpusseista Thompson&Morganin salaattisekoitusta Herby Salad Mixed (sisältää vihreä salaatti, Mizuna, Rucola, Greek cress, Giant Red Mustard ja Chicory Puntarelle), tavallista Hammenhögsin lehtisalaattia (Lactuca sativa), Weibullsin kiinalaista ruohosipulia (Allium tuberosum) ja olisikohan ollut luomusiemenistä persiljaa tuo yksi rivintapainen, vielä ei lehdistä näe selvästi enkä oikein muista, mitä tuli tehtyä. Katsotaan, mitkä näistä ehtivät kasvaa käytettäväksi asti.

Tänään maistelin sekalaista salaattia, oli ihan hyvää. Viime kesänä kylvin rucolaa yksinään, mutta se oli makuuni liian vahvaa. Tässä sekoituksessa tulee sopivasti vahvempia ja miedompia makuja sekaisin.

Salaperäinen ruusu

2009-07-22T20:58:00.003+03:00

Ystävältä pari vuotta sitten sain Red Nellyn kanssa yhtä aikaa tämän salaperäisen ruusun, joka on myös kasvanut ja viihtynyt. Tänään löysin kaksi mahtavaa kukkaa. En ole jaksanut tehdä salapoliisintyötä saadakseni selville, mistä ruususta on kyse...

Sammalleimut toisella kierroksella

2009-07-22T16:09:00.003+03:00

Eletään heinäkuun loppupuolta ja sammalleimuni ovat päättäneet lähteä toiselle kierrokselle. Viime kesänäkin kävi näin, mutta silloin ajattelin sen johtuvan siitä, että kaikki oli vasta istutettu uuteen paikkaan eli tähän pihaan. Nyt olin aikonut leikata kuivat kukinnot pois kokeillakseni, kukkivatko uudestaan samana kesänä. En leikannut, mutta kukkivat silti, joskaan ei ihan yhtä runsain kukin kuin touko-kesäkuussa. Aika ihanaa kumminkin.

Yrttimaa vaiheessa

2009-07-08T14:47:00.009+03:00

Viime kesänä aloin valmistella epämääräistä rikkaruohojen valtaamaa aluetta, johon olen suunnitellut keijupuutarhaani. Ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa iso työni oli tehdä sinne pitkäksi jätetyn pihtakannon juurelle yrttimaa. Humusmulta oli kortilla ja siitä tuli vähän vaatimaton maa-ainekseltaan mutta yrttini viihtyivät siinä jo ensimmäisenä kesänä. Tässä yrttiympyräni viime elokuussa kuvattuna. Nyt kaikki kasvustot o(li)vat jo tiheämpiä kuin tuolloin ensimmäisenä istutuskesänä.

Rungon juurelle asettelin ensin kirjalainasta kiitokseksi saamani kärhön pois männyn juurelta kärsimästä. Rungon ympärille tuli ympyrä, josta osassa oli vain kiviä (kun en saanut siitä maatakaan muokattua niin laitoin kiviä koristeeksi). Muualta ympyrästä löytyi kangasajuruohoa, oreganoa ja iisoppia. Lisäksi Englannista entisiltä naapureilta heidän nykyisestä puutarhastaan lahjaksi saamaani kahta minttua, joista toisesta en oikein tiedä, mitä se on, ja toinen on ananasminttu. Mintut olivat ensimmäisen talven yli kumpikin oman omenapuunsa alla ja sieltä ne sitten löysin pienen etsinnän jälkeen. Uudelleen sijoituksessa mintut lipsahtivat liian lähelle toisiaan ja kovasti leviävälle vihreämmälle mintulle en muistanut asettaa mitään rajoituksia.

Lähelle yrttiympyrää nostettiin ylimääräiseksi jäänyt kaivonrengas, jossa oli viime kesänä jotain yksivuotista ja tälle kesälle oli sama suunnitelma. Kylvöni hiukan myöhästyi eli tein sen vasta heinäkuun alussa mutta ehkäpä jotain ehtii tulla käyttöön, siitä sitten myöhemmin. Äidiltäni sain piparminttua, jonka sijoitin kaivonrenkaan vierelle, se on viihtynyt hyvin, kuten mintuilla on tapana. Samassa ympäristössä on myös ruohosipulimätäs ja saksankirveli. Yllättävästi nämäkin on äidiltäni saatu - minulla on lähes ehtymätön monivuotisten (ja yksivuotisten siementävien) kasvien lähde ihan naapurissa.

Tänä vuonna olen muutaman kerran katsellut yrttiympyrääni ja vähän kitkenyt rehottavia rikkaruohoja. Jostain syystä en ole raaskinut käyttää yrttejäni. Vihreitä minttuja olen kuvannut, mutta ajuruohojen kanssa odottelin kukintaa ja ajattelin kuvata ne vasta kukkivina. Enpä ehtinyt... eilen meillä kaivettiin kellarinpaikkaa. Sitä maata (pohjamaata enimmäkseen) tuli tolkuttomasti. En ollut muistanut painottaa Miehelle yrttimaan varjelemista, ja niinhän siinä kävi, että yrttini peittyivät savisen maan alle. Voi sitä surkua. Minttuja pelastin (eikä niitä helposti mikään tapakaan). Ajuruohoa, iisoppia ja oreganoa saan toki lisää äidiltäni, sieltähän nämäkin olivat. Harmittaa silti. Jos olisin tiennyt ajoissa, olisin voinut edes sadon korjata. Kärhö (Clematis "Multi Blue") ei onneksi tainnut vahingoittua, se voisi tänä vuonna jopa kukkiakin.

Tänään kävin kuvaamassa surkeutta. Mies eilen vähän lapioi yrttien päältä pahimpia ja minun olisi pitänyt tänään yrittää käsin vielä lisäpelastustöitä mutten ole ehtinyt enkä jaksanut. Näen asiassa silti hyvääkin: nyt minun on tehtävä pohtimani tuoreen yrttimaan uudistus/perusparannus lähiaikoina (maakasan poistuttua), mikä olisi muuten varmaan jäänyt hamaan tulevaisuuteen. Onpahan sitten ensi kesänä entistä ehompi yrttiympyrä.

Saksankirveli (Myrrhis odorata) viihtyy ihan hyvin oksasilppua ympärillään - vaikka maapohja oli rikkaruohoinen niin oksasilpun avulla se pysyy pienellä kitkemisellä melko siistinä. Tätä on raaskittu verottaa ruoanlaittoonkin ;)

Englannista saatu minttu leviää...

...ja samaa lähikuvassa. Tunnistaisikohan joku lajikkeen? Appelsiiniminttuko? (Mentha piperita citrata)

Piparminttu (Mentha piperita)

Kukkivista ajuruohoista jäi sentään vähän maan alta näkyviinkin.

Ananasminttu (Mentha suaveolens variegata) kukoisti viime elokuussa näin. Nyt vasta huomaan, että se on todella kärsinyt, tänä vuonna vain murto-osa tuosta on ollut näkyvillä.

Ruohosipulin satoa on korjattu ahkerimmin. Arleenan useissa lastuissa olleiden ihanien sisustuskuvien innoittamana ruohosipulin kukat ovat päätyneet boheemiin asetelmaan häälahjaksi saamaamme Iittalan sydänmaljakkoon ja ihan kuivana. En ole aiemmin katsellut niitä niin tarkkaan, että olisin huomannut kukinnon muodostuvan useista pienistä kellokukista. Lapsena niitä vain äidin komennosta nypittiin pois satoa pilaamasta.

Mansikkapaikka

2009-07-03T18:52:00.002+03:00

Metsämansikoita kasvaa pihassa luonnostaankin, mutta tämän mansikkapaikan parantelin viime kesänä. Tänä kesänä tein toisen tammen alle myös mansikkapaikan, toivottavasti se on vuoden päästä näin rehevä ja satoisa.

Pensasangervoja ja muita kukkijoita

2009-07-03T18:21:00.008+03:00

Kesä-heinäkuun vaihteessa tässä metsäpihassakin alkaa löytyä hurja määrä kukkivia lajeja. Rinnepihan lamopensasangervo (Spiraea decumbens) aloitti kukintansa niukasti kesäkuun puolella sulassa sovussa rinteeseen itsestään tulleen vaaleansinisenä kukkivan rohtotädykematon (Veronica officinalis) rinnalla.

Muutamaa päivää myöhemmin heinäkuun puolella lamopensasangervo kukkii jo valkeanaan.

Pienen matkan päästä rinteen luonnonkasvien valloittamalta puolelta löytyi tämä kukka, lähikuvassa hätkähdyttävän saman näköinen kuin lamopensasangervo, eikö totta. Kyseessä on siankärsämö (Achillea millefolium).

Keijuangervo (Spiraea japonica 'Little Princess') on myös juuri aloittelemassa kukintaansa. Rinnepiha muuttui kertaheitolla äänekkäämmäksi, kukkien katselijan ympärillä kuuluu jatkuva surina ja pörinä.

Perheen pääasiallisten ruohonleikkaajien sairastaminen on muuttanut nurmikon vihreästä "autiomaasta" valkoapiloiden ja niittyhumalien (Prunella vulgaris) valtakunnaksi.

Niittyhumala vielä lähikuvassa. Nurmikolla nämä kukat ovat vain muutaman sentin korkuisia mutta muualla pihassa näyttävät kohottautuvan jopa pariinkymmeneen senttiin.

Yksittäisiä kurjenkelloja (Campanula persicifolia) on metsätontilla jäänyt sinne tänne. Tämä nimenomainen rinnepihan kukkija kurottautuu ainakin 1,2 m mittaan, vaikka sen ympärillä ei ole mitään korkeita kilpailijoita (eikä tukijoita). Toivottavasti tuulenpuuska eivätkä metsämansikoita hakevat lapset sitä taita.

Juhannuksen jälkeen

2009-06-29T18:58:00.004+03:00

Pari päivää sitten eli ihan reilusti juhannuksen jälkeen löysin ensimmäisen auenneen kukan juhannusruusuistani (Rosa pimpinellifolia 'Plena'). Nämä kukkivat jo viime vuonna eli ensimmäisenä kesänä istuttamisen jälkeen, vaikka olivat silloin vielä alle polvenkorkuisia. Nyt korkeutta on vähän yli polven ja kukkiakin enemmän. Olen lisännyt riviin tänä vuonna uusia alkuja, äidiltäni saamiani kuten nämäkin. Syy rivin tihentämiseen oli se, että lapset ja koira eivät tajunneet, että siitä ei kuljeta läpi... Koira ei tajua vieläkään, lapsilla taisi suunnilleen mennä jakeluun. Ehkä enää pari vuotta niin kukaan ei kulje juhannusruusurivin läpi. Hyvin nämä sitkeät kasvit viihtyvät vaikka ovat epämääräisen savisessa rinteessä, tosin istutuskuoppiin toki saivat turvetta ja lannoitetta kaverikseen.

Uusi puutarhakirja

2009-06-28T09:33:00.005+03:00

Eilen Multasormi-myymälästä tarttui mukaani houkuttelevan näköinen perennakirja, kun hintakin oli S-kortilla ostajalle reilusti alennettu. Ella Rädyn ja Irmeli Anttiroikon Rakkaudesta perennoihin on tänä vuonna ilmestynyt opas perennapenkin perustajalle. Olen tyytyväinen kirjaan nukahdettuani yöllä sen kanssa, ja heti herättyäni palattuani taas sen pariin sunnuntaiaamun rauhassa.

Kirjassa kerrotaan perusasioita perennapenkin tai -ryhmän perustamisesta, annetaan eri värisiä perennaryhmäehdotelmia erilaisiin valaistusolosuhteisiin havainnekuvineen ja taimimäärineen. Lisäksi kirjan lopussa on lyhyesti kerrottu erilaisista puutarhatyyleistä kuten itämaisesta puutarhasta, englantilaisesta cottage gardenista tai suomalaisesta maalaispuutarhassa unohtamatta pikkuisia terassipihojakaan.

Olen tyytyväinen kirjaan, se on juuri tämän hetken tarpeeseeni, kun hiljalleen suunnittelen tulevan keijupuutarhani perennaryhmiä. Siis minä suunnittelen perennapenkkejä, vaikkei puutarhaani pitänyt koskaan mitään kukkapenkkiä tullakaan... ;) No - olen juuri tajunnut, miksi en ole halunnut kukka"penkkiä". Mielikuvani kukkapenkistä on suorakaiteen tai soikion muotoinen penkki nurmikon keskellä enkä pidä sellaisista, ainakaan omassa pihassani. Eilen katselin juuri äitini kukkapenkkejä, jotka osittain ainakin täyttävät tuon mielikuvani. Ne ovat oikein kauniita, mutta eivät istu minun puutarhaani. Haluan englantilaista runsautta ja perennaryhmiä, jotka eivät istu keskellä nurmea vaan muodostavat kokonaisen oman puutarhaosionsa. Katsotaan, onnistunko siinä suunnitelmassa.

Penkki-sanaankin yritän sopeutua. Viime kesänä jo iskin silmäni Kekkilän mainoslehdessä turveharkkoihin ja haaveilen, että ainakin osa perennaryhmistäni tulee kohopenkkeinä turveharkkoreunalla. Turve saa sitten toivottavasti pian pintaansa sammalkerroksen, täällä metsäpihassammehan sitä kasvaa muutenkin joka välissä ihan luonnostaan.

Ruusuja

2009-06-26T23:16:00.005+03:00

Pihastamme löytyy jo useampaa ruusulajiketta. Tämän olen saanut ystävältä pari vuotta sitten, lajike on luultavasti tarhapimpinellaruusu Red Nelly (Rosa pimpinellifolia 'Red Nelly'), mutta ystäväkään ei sitä varmaksi muistanut. Googlen kuvahaku näyttää sillä nimellä vähän samannäköisiä kuvia. Kukat ovat yksinkertaiset mutta kauniin väriset. Meinasi kukinta päästä ohitseni, en ajatellut tämän kukkivan ennen juhannusruusua, joka ei siis meidän pihassamme vielä ole avannut nuppujaan, vaikka kaikkialla muualla näyttäisi kukoistavan...

Ruusu on tämäkin :) Pihaamme on pitänyt jo monen vuoden ajan tulla terassipatiopergolakesäkeittiötanssilavapuhujakoroke tai jotain sinnepäin. Viime kesänä valmistui ensimmäinen osa eli betonikivipatio talon eteen ja toiseen päätyyn. Harmaiden kivien välissä kulkee "ruusupolku" kohti pääovea. Punaisten kivien ruusumalli on ihan oma (vaikka voihan joku toinenkin olla sen keksinyt), harmaat puolestaan ovat ihan tavallisessa tiililadonnassa. Tänä kesänä tuskin tulee puuterassia tai pergolaa vielä tämän jatkoksi, koska juuri päätimme priorisoida maakellarin sen edelle ja teimme tilauksen holvikellaripaketista. Ihan kaikkeen ei riitä aika eikä raha. Mutta hiljaa hyvä tulee, onpahan taas lisää aikaa miettiä terassipatio-jne yksityiskohtia.

Kesäkuun lopun kukkijat

2009-06-25T22:28:00.005+03:00

Kun sammalleimut lopettivat kukkimisen kivipenkereessäni (muutamaa yksittäistä viimeistä kukkaa lukuunottamatta) maksaruohot aloittivat kukintansa. En yleensä erityisemmin pidä keltaisista kukista, mutta minusta nämä ovat ihania. Maksaruoho on jo ennen kukkimistakin niin herkullisen näköinen, söpöä syheröä, ja sitten kukkiessaan oikein aurinkoinen ilmestys. Ihanaa tässä myös on ainakin toistaiseksi, että se leviää hanakasti ja täyttää kivien välejä vauhdilla. Katsotaan sitten, milloin täytyy alkaa rajoittaa leviämistä...

Maanpeitekasveista nyt kukkivat rohtotädykkeet. Näitä löytyy ympäri pihaamme ja metsää aivan luonnostaan ja tämäkin tiheä kasvusto on tullut talon viereiseen rinteeseen aivan omia aikojaan. Rohtotädyke viihtyy myös kuivemmassa maastossa, joten täytyy suosia tätä talon etupuolella maahumalan sijasta. Kivasti nekin kukkivat limittäin, maahumala nimittäin jo lopettelee kukintaansa.

Talon takaa löytyy myös muutama valkolehdokki. Talon takana olevan harjun päällä niitä on enemmänkin mutta kiva, että myös pihaan jäi niitä. Näitä varjeltiin rakennusaikana suuremmalta mylläämiseltä, kun äitini oli ne minulle tunnistanut ja näyttänyt - itsehän tunsin vain tavallisimmat kellot ja sellaiset ennen omaa pihaa ja puutarhainnostusta.

Metsämansikoita olen lisännyt pihaan mutta toki niitä metsäpihassa on myös ollut luonnostaan. Tämä on ihan itsellään tullut pensasrinteeseen rohtotädykkeiden ja maahumalien sekaan. Ei aivan kypsä vielä mutta jokirannan uimareissulla löytyi aurinkoisemmasta paikasta rantatien varrelta jo kokonaan punaisia, joita lapset pääsivät maistelemaan. Täytyykin huomenna tarkistaa yhden pihatammen viereen viime kesänä istuttamani metsämansikat ja hiukan karsia alaoksia liiankin rehevästä tammesta, jotta mansikat ja niiden viereen mallaamallani polulla kulkijat paremmin mahtuvat.

Asioita muistiin osa 2

2009-06-25T22:24:00.002+03:00

Muista loppukesästä kylvää lehtoakileijan ja tervakukan siemenet ja mahdolliset muut siemenet, jotta ne saavat kylmäkäsittelyn talven aikana ja ensi kesänä jo kasvavat ja kukkivat. Viime kesänä unohtui...

Pihapiirini saniaisia

2009-06-14T22:23:00.004+03:00

Pihamme oli vielä kuusi vuotta sitten metsää, vaikkakin vähän harvemmaksi hakattu aukko siinä. Kolmelta suunnalta meitä myös ympäröi metsä ja neljänteen suuntaan aukeavat pellot, joiden takana pilkottaa joki. Metsän läheisyys näkyy pihassa edelleen ja saa näkyäkin. Minun on vaikea karsia luonnonkasveja paikoista, jotka eivät lukeudu nurmikkoon tai kukkapenkkiin ja se näkyy lajien kirjossa.

Luonnonvaraisesti pihastamme löytyy kolmenlaisia saniaisia muistona ajasta, jolloin tämä oli varjoisaa lehtometsää. Tämäkin saniaispehko ja sen paras kaveri ovat jääneet pihatien ja nurmen rajapintaan paikkaan, jossa ennen oli ruohottuneen metsätien kosteimpia kohtia. Kosteus on vähentynyt huomattavasti eikä varjoa enää ole mutta saniaiset viihtyvät siinä silti, kuten ovat vuosia tai pikemminkin kymmeniä vuosia jo viihtyneet.

Samaa saniaista on tässä kuvattuna metsän puolelta. Kyseessä on soreahiirenporras (Athyrium filix-femina), joka metsässä kasvaa suotuisissa paikoissa jopa metrin korkuisiksi pehkoiksi. Pihamaamme pehkot ovat vain vähän yli polvenkorkuisia.

Sananjalka (Pteridium aquilinum) on saniaisistamme minulle vähiten rakas. Paikoin se on minulle rikkaruoho ja nyhdän sitä pois, tosin huonolla menestyksellä, sillä se ei tahdo lähteä tiiviistä maasta juurineen. Toisaalta tontin metsäisellä laidalla rehottava sananjalkaviidakko on kiehtova. Sen alla voivat vaikka kissat seikkailla.

Kolmas luonnostaan täältä löytyvä saniainen on alvejuuri (Dryopteris), jonka alalajia en osaa arvata, niitä kun näkyy puutarhakirjani mukaan olevan aika monta vaihtoehtoa, jotka voisivat viihtyä näissä olosuhteissa. Kaiken lisäksi tunnustan, että olen oikein paneutunut saniaisiini vasta tänä kesänä ja nyt vasta tajunnut, että sananjalan lisäksi meillä on siis kahta muutakin saniaista. Kaukaa katsottuna hiirenporras- ja alvejuuripehkoni kun näyttävät melko samalta. Tämän kuvan yksilö ei ole mikään pehko vaan pieni ja hentoinen mutta sellainen, josta sain lehtien muodon edustavasti näkyviin.

Kotkansiipiä olen kaivannut aiemmin ja pari kesää sitten ostinkin pari pientä alkua, jotka eivät menestyneet kovin hyvin, tosin ovat olleet huonoissa vaihtuvissa sijainneissa. Jos ne eivät menesty niin kunhan saan suunniteltuun keijupuutarhaani jotain tolkkua, voisin pyytää äidiltäni alkuja, hänellä kun on ystävältään saamaansa selvästi vanhaa ja hyvinvoivaa kantaa kotkansiipeä. Sekin esiintyy myös luonnossa mutta ei meilläpäin. Kotkansiiven kaipuuni on kylläkin helpottunut sen jälkeen, kun erotin soreahiirenportaan alvejuuresta, sillä se on näistä saniaisistani ehdoton suosikkini. Johan nimikin kertoo sen olevan oikein sorea.

Tässä lopuksi yksi äitini hyvinviihtyvistä kotkansiivistä rhodopenkissä.

Punainen sammalleimu

2009-06-13T22:50:00.006+03:00

Toissapäivänä onnistuin kuvaamaan vielä kukkivia tummimman punaisia sammalleimujani. Noissa kuvissa väri on mielestäni aivan kuin luonnossa toisin kuin aiemmassa kuvassani. Tässä myös pientä maksaruohoa. Nyt (kaksi päivää kuvauksesta) sammalleimut ovat lähes kuihtuneet ja maksaruoho pikkuhiljaa availee nuppujaan.

Asioita muistiin

2009-06-09T22:13:00.004+03:00

Sammalleimujen kukinta on osittain ohi. Valkoiset ja vaaleanpunaiset/vaaleanliilat (kummaksi värin nyt sitten määrittelee) ovat jo aivan kuihtuneen näköisiä, varsinkin kun isommat sateet viikonloppuna oikein piiskasivat niitä. Vaalean siniset ja molemmat tummemmat punaiset kukkivat vielä melko kauniisti. Rönsyleimun kukinta meni myös ohi todella nopeasti, vielä nopeammin kuin sammalleimulla. Harmi sinänsä, kun ne rönsyleimun kukat olivat niin mahdottoman kauniita.

Lamopensasangervot, keijuangervot ja ruusuangervot ovat pienellä nupulla, mutta eivät vielä kukassa. Kun kukat puhkeavat, täytyy katsoa tarkkaan, mitä istutettujen keijuangervojen välistä nousee. Olen luullut säästäneeni väleihin itsesiementyneitä keijuangervon taimia, mutta nyt osa taimista näyttää erehdyttävästi samalta kuin ruusuangervot. Lehdet tosin ovat paljolti saman näköiset mutta kukat sitten kertovat viimeistään totuuden. Sieltä riittää varmasti vieläkin perattavaa ja ystäville annettavaa, vaikka olen jo ehkä kymmeniä pikkutaimia irti nyhtänytkin. Tänä vuonna täytyy muistaa leikata kukinnot ennen siementämistään.

Pikkutalvioihin on tullut edelleen lisää kukkia, nyt taas niitä violetimpia, kuten muistelinkin niiden olevan. Jos huomenna ei tule suuria sateita, voisin vaikka koettaa kuvata. Tämä päivä meni ihan harakoille (tai oikeammin haikuille ja tankoille), kun en vain jaksanut ryhtyä mihinkään muuhun.

Rönsyleimun hehkua vielä sieltä toukokuun puolelta.

Pörriäinen keijuangervossa

2009-06-05T15:26:00.001+03:00

Huomasin, että olin viime elokuussa ladannut Bloggeriin joitakin kuvia koskaan niitä kuitenkaan julkaisematta tässä blogissa. Nyt kun yläbannerin pörriäiskuva on poissa särkyneen sydämen vallattua paikan, on ihan paikallaan julkaista tämä kuva kimalaisesta. Keijuangervojen kukinta oli silloin 12.8. jo aivan lopuillaan.

Pörriäinen keijuangervossa

Sateessa

2009-06-04T18:49:00.005+03:00

Kävin sateessa istuttamassa eiliset sammal- ja rönsyleimuhankintani ja kuvailemassa luontoa käsien jäätymisen uhallakin.

Poimulehtiä (Alchemilla) kasvaa luonnostaan ympäri pihaamme. Olen siirtänyt niitä mm. pensaiden tieltä parempiin paikkoihin. Tämäkin lienee viime kesänä siirretty yksilö.

Kieloja (Convallaria majalis) myös siellä täällä.

Aho- eli metsämansikoita (Fragaria vesca) olen siirrellyt niin, että muodostavat paremmin tavoitettavan maanpeitekokonaisuuden rinnepihan takana olevan tammen vierestä kulkevan polun varteen. Lisääkin sopisi - tosin lisääntyväthän ne myös. Sade jo oli piiskannut kukkien terälehtiä. Metsämansikanlehtien alta pilkistää maahumala (Glechoma hederacea), joka on kiitettävästi levinnyt kaikkialle muutamista pienistä aluista. Nyt on jo kitkeminen käynyt mielessä, vaikka itse halusinkin sitä maanpeitekasviksi rinteeseen.

Samalla huomasin, että kuvaamatta jääneitä norjanangervoja ei enää kannata kuvata, kukinta on ohi. Pitäisi kulkea koko ajan kamera kädessä, jos haluaisi ehtiä ja muistaa ikuistaa kaiken.

Satunnaisia löytöjä

2009-06-03T21:59:00.006+03:00

Tänään kokouksen jälkeen kävin Anttilassa ja ruokakaupassa, kun kerran kaupungissa olin. Parkkihalliin takaisin päästyäni huomasin kesäksi pystyyn laitetun puutarhaosaston. Ajattelin piipahtaa, mielessäni oli lähinnä katsella ulos sopivia amppeleita, koska olen tunkenut yhden amppeliasetelmani vähän liian pieneen amppeliin.

Amppelia ei löytynyt mutta vilkaisin sitten samalla taimipöytiä. Ja kas, aikani kierreltyäni löysin sammalleimua, jonka väriksi lapussa sanottiin hel.pun, ja löytyi viimein pari sellaista purkkia, jossa oli muutama kukkakin. Näytti samalta kuin äidiltäni saatu tummimman punainen sammalleimu, joten kolme pikku purkkia lähti mukaan.

Lisäksi silmiini sattui rönsyleimuja, ja kun väreissä löytyi sinisävyinen eli selvästi erilainen kuin minulla jo oleva aniliininpunainen, ostin sitäkin kolme purkkia. Istuttamaan en ole näitä vielä ehtinyt, sillä ulkona sataa, Mies on kipeä, ja lomarytmiin hetkessä hypänneiden lasten nukuttaminenkin on vielä kesken. Kuvatakaan niitä ei välttämättä kannata, eivät kovin hyvin viihtyneen näköisiä ole. Mutta toivottavasti ne piristyvät raikkaasta maalaisilmasta.

Muoks. 9.6.09. Sammalleimut ovat viihtyneet oikein hyvin istutettuani ne, näyttävät kivalta. Äitini halusi yhden rönsyleimuista ja tietysti sai, olen saanut häneltä niin paljon kaikkia alkuja ja saan tulevaisuudessakin.

Perennakuvia

2009-06-03T13:34:00.009+03:00

Minulle ei pitänyt tulla perennapenkkiä. Ei siis kukkapenkkiä, ei tosiaankaan sanan varsinaisessa merkityksessä, ei sellaisena mielikuvana kuin minulla lapsuudesta on. No, ei ainakaan vielä tullutkaan. Suunnitteilla ehkä on, ei tosin perinteisesti jonnekin nurmikon keskelle vaan sillä lailla englantilaistyyppisesti.

Perennoja on kuitenkin pihaan eksynyt, siis istutettu, siis muitakin kuin luonnonperennoja. Haluan erityisesti perinneperennoja. Särkynyttä sydäntä haikailin suunnilleen talon valmistumisesta asti, mutta kun en keneltäkään saanut vanhaa kantaa vaan olisin joutunut menemään puutarhakauppaan hankinnoille, jäi hankkimatta. Tänä kesänä sitten vihdoin sain pienen alun vanhasta kasvista, kiitos jälleen äitini, tällä kertaa alku on hänen ystävättärensä naapurilta.

Talon varjoisa pääty, jonne särkyneen sydämen laitoin, piti olla luonnonkukkien ja perinneperennojen rajamaa. Nyt se näyttää aika lailla rikkaruohomaalta, vuohenputketkin kukoistavat. Täytyy kaivaa kaikki ylös kunhan ehdin. Viime kesänä sinne laitoin särkyneen sydämen odotuksessa myös ystävältä saadut pikkusydämen alut. Eivät kyllä sovi ollenkaan yhteen, nämä erilaiset sydämet. Tämän hetken suunnitelma on, että pikkusydämet jäävät sinne luonnon perennojen keskelle ehkä joidenkin muiden perinneperennojen kanssa, ja myöhemmin oikea aito vanha särkynyt sydämeni siirtyy toiselle puolelle taloa tammen varjoon, kunhan keijupuutarhani etenee siihen vaiheeseen (nyt se on vain päässäni). Näin molemmat sydämet pääsevät oikeuksiinsa ilman toista vieressä kilpailemassa huomiosta.

Särkynyt sydän (Lamprocapnos spectabilis) pääsi myös ylätunnisteeseen, kun halusin jotain vaihtelua blogin ulkoasuun.

Pikkusydän (Dicentra) kukkii runsaasti ja aloitti sen jo aikapäiviä sitten. Nämä kuvat ovat muutaman päivän vanhoja, otettu siis toukokuun puolella. En tiedä pikkusydämestäni, onko se kevät- vai kesäpikkusydän eikä sitä muista ystäväkään mutta kirjallisuuden mukaan ensin mainittu aloittaa kukintansa toukokuussa, toinen kesäkuussa. Sekään ei vielä kerro varmaksi mitään, koska ovat pihassamme tänäkin keväänä alkaneet jotkin kukat kukkia ennen kesäkuuta vaikkeivat "specsit" sellaista lupaisikaan.

Myös äidiltäni saatu jaloakileija on kukassa. Pitääkin miettiä, jätänkö sen tuonne vai olisiko luonnonperennavaltaiselle puutarhan osalle lehtoakileija parempi vaihtoehto... Vai mahtaisiko tämä olla japaninakileija, kuva näyttää samalta kuin netistä löytynyt ja kokokin täsmää? Muoks. 9.6.09. Onhan se toki japaninakileija, nimimuistini vain on ajoittain huono.

Pikkutalvio

2009-05-30T22:52:00.005+03:00

Pikkutalvioita (Vinca minor) olen viimekesäisten ja -syksyisten lisäksi istutellut lisää, ihana naapuri on niitä minulle kantanut omia kasvustojaan harvennettuaan. Tuuhein kasvusto sijaitsee tässä kivien kyljessä portaiden ja rinnepihan välissä. Hyvin näkyy ikivihreä talvio viihtyvän näin aurinkoisellakin paikalla, vaikka kirjallisuus väittää, ettei se siedä paahdetta.

Aimariin siniset kukkakuvat nähtyäni ajattelin, että oma pikkutalvioni taitaa olla violettikukkaista, mutta kyllä nämä myöhäisimmät kukat sinisiltä näyttävät. Minulla saattaa tosin olla kahta väriä sekaisin, kun olen saanut alkuja myös äidiltäni. Ensimmäisistä kukista jäi (taas kerran) kuvat ottamatta, tämän yhden yksinäisen sain ikuistettua tänään. Lehdet yksistään ovat niin koristeellisia, että niiden takia tähän kasviin ihastuin. Yksinäisen kukkivan oikealla puolella näkyy myös lamopensasangervon lehtiä.

Lisää sammalleimuja [Phlox subulata]

2009-05-30T22:41:00.005+03:00

Eilisten kolmen sammalleimuvärin lisäksi ikuistin kameralla tänään kaksi lisää. Kumpikin on kuvissa vaaleampi kuin luonnossa. Molemmat ovat kuitenkin keskenään selvästi eri sävyjä.

Tämä on ehdottomasti lempivärini sammalleimuista, vielä kauniimman punainen todellisuudessa.

Harmillisesti vain tätä äidiltäni saatua väriä on todella vähän eikä hänelläkään ole sitä lisää jaettavaksi. Täytyy tätä vaalia ja lihottaa.

Tämä puolestaan on astetta vaaleampi punainen kuin edellinen - mutta sekin luonnossa tummempi kuin kuvaan ikuistuneena.

Kevään iloja

2009-05-29T23:00:00.014+03:00

Puutarhablogin päivitystä on suorastaan pyydetty... on se ollut itsellänikin mielessä, mutta aina on kamera ollut väärässä paikassa tai kädet täynnä tai pää tyhjä tai...

Huhtikuun 14. päivä pihassa näytti vielä tältä.

Rinnepihan krookukset jäivät kuvaamatta ja niitä oli liian vähän, kun unohdin siis taas viime syksynä istuttaa lisää. Kaikki muutkin kevään ensimmäiset kukkijat jäivät kameran ehtimättä vain mieleni sopukoihin. Ruusuangervojen välissä kukkivat viime kesänä sinne heittämäni ruukkunarsissit, parvitulppaanit viihtyivät lamopensasangervojen välissä ja jätevesilaitoksen ympärillä kukkii osittain vieläkin sekalainen kokoelma sipulikukkia. Sinisiä ja punaisia sinivuokkoja kukki tänä vuonna kuten aiemminkin mutta valkoista sinivuokkoani en löytänyt, ehkä se ensi keväänä palaa.

Nyt saan iloita kivipenkereeni kukista. Viime kesänä istutetut sammalleimut (Phlox subulata) kukoistavat, niitä on ainakin neljää eri väriä, ellei peräti viittä. Sammalleimut täyttävät penkereen ylemmän osan kivien koloja yhdessä pienen maksaruohon kanssa. Välissä on tasanne, joka on puolittain betonikivetty. Täytyy tänä kesänä laittaa ne puuttuvat kivet, kunhan olemme ensin ehtineet hakea harmaita lisää läheisestä sementtivalimosta. Sammalleimut ovat kaikki sukulaisilta saatuja, kiitos siitä.

Tässä sinertävää sammalleimua.

Kaksi yleisintä kukkaväriä kivikossani.

Kivipenkereen alaosan kivien väleistä osaan pyrkivät rikkaruohot, mutta istutettujakin kasveja löytyy. Viime kesänä sain äidiltäni rönsyleimua (Phlox stolonifera) neljä alkua, ne ovat nyt jo osittain kukassa. Prisman puutarhaosastolta pari viikkoa sitten mukaani tarttui muutama rönsyleimu lisää, mutta niissä ei näy vielä nuppujakaan. Toivottavasti ovat samaa anilliininpunaisen sävyä. Lisäksi muutamaan koloon on löytynyt äidiltäni isoa maksaruohoa.

Syystöitä

2008-11-18T17:05:00.005+02:00

Puutarhainnostukseni laantui loppukesää kohden enkä näin ollen tehnyt siellä paljon mitään enkä myöskään blogannut aiheesta. Viime sunnuntaina tuli kuitenkin vähän hoidettua pakollisia istutushommia, että ehdin tehdä sen (juuri ja juuri) ennen routaa... Lisäksi huomasin Utukan mainostaneen tätä kahden postauksen blogiani, joten pakko lisätä edes kolmaskin postaus ;)

Yhden viime kesäksi tosi huonoon paikkaan siirtämäni nuoren (1 v) syyshortensian siirsin toiseen paikkaan, toivotaan että se olisi nyt parempi. Piharuukut tuli tyhjennettyä, orvokit tammen alle heittotekniikalla (joko kasvavat ensi kesänä tai sitten eivät, luultavasti kuitenkin jotain siitä jää elämään sillä orvokkeja löytyi päättyneenä kesänäkin mitä mielenkiintoisimmista paikoista, siemenet ovat sitkeitä itämään vaikka parin metrin humuksettomassa sorapatjassakin).

Lisäksi istutin sekalaisia kukkasipuleita. Kasvitieteellisiä tulppaaneja Bakeri Lilac Wonder, Praestans Tub. Var. ja Tarda Dasystemon sekä muutama lumikello (Galanthus Ikariae). Muut taisivat olla Lidlin alekorista mutta Lilac Wonderit äitini tilasi jostain samalla kun tilasi itselleen. Lisäksi huomasin pimeästä illasta sisään saavuttuani, että yksi (ale) iirispussi jäi istuttamatta, ne annoinkin tänään sitten äidilleni.

Iskin maahan myös kauan ämpärissä odottaneita pikkutalvion versoja, toivottavasti ainakin osa niistä juurtuu. Niitä tosin saan paristakin naapuripihasta lisää niin paljon kuin haluan. Myös muutama äidiltä saatu valkoinen pihasyreenin taimi pääsi purkkisäilytyksestä maahan. Syreenien ja juhannusruusujen rinne on onnettoman huonoa maata, enkä ole sitä paljon jaksanut parannella. Elän vain toivossa, että kasvu alkaa siitä huolimatta... Juhannusruusut kyllä näyttävät menestyviltä, ne jo päättyneenä kesänä alle polvenkorkuisina kukkivatkin ensimmäisen kerran.

Näiden lisäksi laitoin yhden amppeliruukun sisällön (muurikello ja jokin pelkkää vihreää lehteä oleva) rinnepenkin päähän. En jaksanut etsiä sille parempaa paikkaa eli mennään taas periaatteella, että joko se siitä jatkaa kasvamistaan tai sitten ei... :)

Rinnepiha

2008-08-12T14:06:00.014+03:00

Päätin aloittaa puutarhapostaukset pensasrinteestä, joka on pihamme ensimmäistä istutettua aluetta ja siltä näyttääkin - onhan se jo varsin rehevän näköinen eikä muistuta rikkaruohoniittyä, vaikka siellä edelleen paljon lupaa kysymättä kasvaneita huiskaleita onkin.

Kuvan vasemman alanurkan tienoilla kulkevat rinnettä ylös pääkuistia kohti maaportaat, jotka ovat vielä tämän syksyn aikana muuttumassa puisiksi. Portaiden muotoa on mietitty pitkään, välillä olin jo aivan varma, että tehdään vain entistä paremmat kestopuulaudoin tuetut maaportaat, mutta kun kuistin eteen päätettiin tehdä puulava alkukesästä valmistuneen betonikivisen pation jatkoksi niin puuportaat alkoivat tuntua parhaalta vaihtoehdolta. Mutta ne ovat siis vielä tekemättä, odottelemme kirvesmiestä, sillä vaikka Mies on tehnyt itse puulavan ja pari matalaa leveää porrasaskelmaa kuistilta lavalle niin näitä pidempiä portaita hän ei kuulemma uskalla itse tehdä.

Maaportaista oikealle on matalaa valkoisin kukin kukkivaa lamopensasangervoa (Spiraea decumbens), jotka on istutettu vajaa kaksi vuotta sitten Kuopuksen ollessa aivan pieni vauva. Mies kaivoi kuoppia, minä heitin kalkkia ja syyslannoitetta kuoppaan ja iskin astiataimet siihen päälle. Aika monen kymmenen pensaan istutus sujui joutuisasti kaksin tehden mutta niin oli sujuttavakin, sillä Kuopus ei pienenä kauan antanut äidin touhuta muita juttuja.

Pollarilampun takana kulkee rinnettä alas kuistin nurkalta aina nurmipihalle asti kivipuro. Kivipuro on tehty suodatinkankaan päälle, mutta ehkä vähän kiireessä huitaisten. Kivet eivät olleet puhtaita, kun ne siihen laitettiin, ja lisäksi kivien väliin on roiskunut multaa mm. ympäröiviä rikkaruohoja kitkiessä. Tästä seuraa se, että kivien väliin on kovin hanakasti kasvamassa milloin mitäkin rikkakasveja. Nämä kivipuron alaosassa kasvavat saniaisen alut ovat oikeastaan ihan kauniita, mutta ylempänä on paljon kitkettävää. Olen miettinyt, pitääkö koko kivipuro kaivaa ylös, ja laittaa uusi suodatinkangas. Kivipurosta ei kuitenkaan luovuta, sen alkuperäinen idea on ystävältä, kun mietin, mitkä kasvit kestävät kivipuron nykyisellä kohdalla, koska siitä kulkee aina talvisin pulkkamäkemme - voimme melkein hypätä rapulta peppumäkeen.

Kivipuron takana on runsaasti keijuangervoja (Spiraea japonica 'Little Princess'), niistä suurin osa samoin kaksi vuotta sitten istutettuja. Joitakin istutin lisää viime vuonna ja tänä kesänä huomasin, että keijuangervohan lisääntyy itse runsaasti, kaikissa pensasväleissä on uusia alkuja. Näin se siis peittää rinteen, sekä kasvamalla kokoa että lisääntymällä määrässä.

Keijuangervojen takana on neljä tämän kesän hankintaa, tummempana kukkivia ruusuangervoja (Spiraea japonica 'Froebelii'). Kolme ensimmäistä olivat Prisman puutarhamyymälästä Puutarha Tahvosten tuottamia kotimaisia taimia, mutta neljäs on ulkolaista tuotantoa, Pirilän kukkatalosta (kuten keiju- ja lamopensasangervotkin) ja ainakin toistaiseksi näyttää harmillisen erilaiselta. Kuvassa kotimainen yksilö, joka on jo varsin rehevä. Ruusuangervojen takana on kolme norjanangervoa (Spiraea cinerea 'Grefsheim'), myöskin tämän kesän hankintoja, Prismasta kotimaisia taimia. Rinteen yläosassa on sekalaista maanpeitekasvillisuutta (ja rikkaruohoja), palaan siihen myöhemmin.

Pensasrinteen yleiskuvassa rinteen yläreunassa muuten näkyy kukassa pieni vaaleanpunainen ruukkuruusu, jonka olen viime tai edellisenä vuonna lykännyt maahan sen kuihduttua. Näköjään ne talvehtivat hyvällä paikalla - löysin rinteestä niitä kaksikin ja molemmat kukkivat tänä kesänä.

Kaikki tämän postauksen kuvat ovat tältä päivältä eli angervojen kukinta alkaa olla ohitse. Ylätunnisteen kimalainen oli myös sitä mieltä, ettei keijuangervon kukista mitään löydy tai sitten se oli muuten vain nopea touhuissaan. Sattumoisin kuitenkin kamera ehti sen ikuistaa.

Vei mennessään

2008-08-10T13:35:00.001+03:00

Bloggaaminen on vienyt minut mennessään. Sain tänään kutsun ystäväni, Esikoisen kummitädin uutta puutarhablogia lukemaan (hänen koirablogiaan jo olenkin jonkin aikaa lueskellut) ja siitä sain kimmokkeen vihdoin tehdä niin kuin olin jo joitakin viikkoja tai kuukausia ajatellutkin eli perustaa vielä yhden blogin ihan puutarhanhoidollisia huomioita muistiinkirjoitellakseni... Olen siis täysin blogistaniaan uponnut, tämä kirjoittamisen muoto on vienyt minut mennessään kai lopullisesti. Ellei internet kaadu tai Etelä-Suomen maaseudulta lopu sähkö niin minua ei taida saada lopettamaan bloggaamista. Puutarhastakaan.