26.5.2012

Kivipenger omenankukkien aikaan




Omenankukkien aikaan päätin kutsua ystäviämme tänne epämuodollisiin puutarhapirskeisiin. Itse asiassa kutsuskelin joitakin jo viime viikonlopuksi illanistujaisiin mutta silloin sää ei suosinut ja lisäksi sairastuin itse enkä olisi jaksanut paljon mitään, joten koko juttu peruttiin. Tänään taasen parit ystävät eivät päässeet mutta yksi sentään ehti ohikulkumatkallaan eli ei kulkenutkaan ohi. Puutarhalehdestä ja häneltä olin koko omenankukkajuhlaidean saanutkin. Onhan siinä juhlaan syytä, kun kukkivat. Meillä kukkii keltakaneli, Åkerö, Vuokko ja päärynäpuu Pepi sekä näiden lisäksi myös luumupuu. Päärynä Jukka ei kuki vieläkään eikä uusimmassa omenapuussa Pirjassa myöskään ole kukkia. 



 

Ystävä kulki kivipenkereen käytävää ihastellen ja kysyi minulta ja Mieheltä, osaammeko arvostaa kunnolla tätä kukkaihanuuttamme. Vastasin, että mielestäni minä ainakin osaan. Jäin sitten illalla vielä miettimään asiaa. En ehkä ole tänä keväänä puhunut kivipenkereen sammalleimuloistosta kovin paljon, koska se ei ole merkittävästi hienompi kuin viime vuonna. Se on upea ja nautin siitä joka päivä, mutta nautin myös muista puutarhan ihanuuksista. Kuvat eivät kuitenkaan kerro siitä kuin kalpean kopion - eivätkä sanat riitä kertomaan. Ehkäpä siksi toivoin ystäviä käymään puutarhassamme, että näkisivät itse.






Aamulla otetuissa kuvissa näkyy pieniä pisaroita yöllisen sateen jälkeen. Patioltakin oli enin siitepöly peseytynyt pois 3 mm:n voimalla.



 

Muistelen ostaneeni viime vuonna 'Candy stripe' -sammalleimua mutta en kyllä meinaa löytää sitä ellei tämä sitten ole sitä.






Paras valokuvausaika lipui käsistä, illan kuvissa on jo varjoa kivipenkereessä.



 





Kivipenkereen alaosassa on kaikenlaisia karkulaisia, sammalleimua, jonka piti pysyä yläosassa, hiirenporrasta ja muita luonnonkasveja. Rikkaruohoja kitkin tästä pari päivää sitten. Kivipenkereen yläosassa rikkaruohoja ei juuri näykään mutta alaosa kaipaisi kunnon toimenpiteitä, ettei tarttisi alati olla kitkemässä.



 


Toisaalta tämän päivän iltakuvissa on se etu aamukuviin verrattuna, että rönsyleimujakin on auennut jo runsain määrin.



 

Metsäkurjenpolvi (eli juhannuskukka) on myös karkulainen kivipenkereen alaosassa mutta sen annan ilomielin kasvaa siinä.

3 kommenttia:

  1. Komeeta väri-iloittelua sinulla menossa!

    VastaaPoista
  2. On se ihastuttava kukka! Niin vaatimaton yksinään mutta toisten samanlaisten kanssa se muodostaa ihastuttavia näkymiä! <3<3<3


    Siulla on ihana piha. <3

    PS; Miten niin osaatteko arvostaa? Etkö sie juuri ole tämän kaiken tehnyt!? =D

    VastaaPoista
  3. Lepis ja Una, kiitos :)

    Ja Una, minä ymmärsin kyllä, mitä ystäväni tarkoitti mutta osasin huonosti selittää sen lastussani...

    VastaaPoista

Kiitos kun kävit!